perjantai 24. kesäkuuta 2016

Kesäkuun valoista vielä .


Ensimmäinen kurpitsankukka avautui juuri ennen sateen tuloa. Tämä on sellainen suuri pallo, halloweenin mallinen. Toivottavasti. Kerran minulle on käynyt niin, että keltaista pallokurpitsaa luulin kasvattavani, mutta tulos olikin pitkä vihreä mollukka. Taimikauppiaalle olin tehnyt väärän kysymyksen. Ovatko taimet pallokurpitsaa?  Ovat, vastasi myyjä. Niinpä tietenkin myyjällä on aina sitä mitä ostaja haluaa.  Hih.. ..Tuon tapauksen jälkeen olen taimia ostaessani kysynyt, että minkälainen kurpitsa näistä kasvaa?

Tänä keväänä olemmekin kasvattaneet itse kesäkurpitsantaimia.  Nyt tarvittaisiin vaan lämpimiä päiviä ja sopivasti sadetta.


Erikoisemmat akileijat ovat menehtyneet, onneksi jotain on jäänyt.


Suviyön ihmeellinen valaistus, kuva on otettu vähän ennen puolta yötä. Linkkimasto ei koskaan aikaisemmin ole näyttänyt noin kauniilta. Tätä kirjoittaessani mastoa ei näy ollenkaan, sadepisarat ovat sen piilottaneet vesiharson taakse.



Ruohonjuuritasolla voi kohdata jotain näin kaunista.


Keltaiset kukat ovat ilo puutarhassa, sanoo Oma Piha- lehti. Tänä keväänä ne ensimmäiset keltaiset kukat jäivät tulematta. Talventähti aina ensimmäisenä ehtii. Ainoastaan yhden kerran istuttamani tähtisipulit kukkivat, mutta talvella pakkaset tai myyrät olivat tuhonneet aikaiset pikkuiset kukat. Syksyllä on istutettava uusia tilalle.

Tuosta keltaisesta väristä oli mukavaa juttua mökillä sähkömiehen kanssa. Hänellä oli uusi keltainen t-paita päällään ja se olikin varsinainen värikoodi öttiäisille, kävivät miehen kimppuun edestä ja takaa.

Sähkömies oli meillä oikein virkansa puolesta. Vaihdettiin uusi peltikaappi mittarivirityksille rakennuksen ulkopuolelle, sähköyhtiölle  vanha antiikkinen peräkamarin seinällä jököttävä rumilus ei enää kelvannut.


Naapurista löytyi näin soma jätekatos. Taitava tekijä, siistiä jälkeä, tykkään.


Turussa Henrik Gabriel Porthanin patsaalla muistan aikojen alussa kukkineen upeita hortensioita. Yritin jostain löytää todistetta muistilleni, mutta ei osunut silmiini sellaista kuvaa. En ollut missään muualla näitä kukkia nähnyt, ne näyttivät suorastaan upeilta. Minulle nämä ovat aina Porthanin kukkia, tosin ne taisivat olla silloin sinisiä.

Ne olivat toisia aikoja silloin, ei rahdattu kukkakimppuja Suomeen rekoilla ja lentokoneilla maailman ääristä. silloin kukkivat kesäisin ikkunoilla pelakuut, verenpisarat ja palsamit.


Paikallislehdessä kerrottiin pienen Aatos- pojan syntymästä. Uudesta perheenjäsenestä iloitsivat äiti, isä ja yhdeksän lapsukaista nimeltä mainiten. Aatos on siis perheen kymmenes lapsi. Onnea ja siunausta vaan pienelle pojalle ja hänen perheelleen. Tällaiset uutiset ovat hienoja koska pitäjän väestö ikääntyy ja nuoret muuttavat työn hakuun kaupunkeihin.


Tuo kasvun ihme aina hämmästyttää. Tämäkin kaunis pensas vetäytyy aina talvilepoon ja nousee taas keväällä mahtavalla kasvun riemulla paljon mummelia korkeammaksi kukkimaan herkän kauniita terttuja. Yksi kukka on hyvin pieni, mutta yhdessä muiden kanssa kokonaisuus on hempeän herkullinen.






Villiruusu hetken hehkuu loistavin värein.


Nyt onkin jo aika virittäytyä juhannussaunan ja kokkovalkean tunnelmiin. Jatketaan taas juhannuksen jälkeen tarinointia.

4 kommenttia:

  1. Kyllä on niin kaunista aina näissä kuvissasi Unelma.Hyvää juhannusta:)

    VastaaPoista
  2. Kaunista kukkaloistoa ja juhannusaaton valoa. Kurpitsakin jo kukkii. Kunpa saisin pihallani yrtit ja kukat kasvamaan - vaikea alkukesä tai paremminkin talvi. Hyvää juhannuksen jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti nyt kesän lämpimät päivät saavat yrttisi kasvamaan.

      Poista