torstai 23. kesäkuuta 2016

Kesäisiä päiviä.


Joen kesä on kauneimmillaan.


Joki on taas todistamassa uuden elämän syntyä ja kasvua.


Suojaväri auttaa selviytymään paremmin ilmahyökkäyksiltä.


Joen kauneus on vienyt sydämeni kokonaan.


Tämä tyyni rauha ja lempeys sopii niin hyvin minun nykyiselle mielentilalleni, en kaipaa täältä mihinkään.





Joen väki ei enää pelästy aamuista vesijuoksijaa, ovat jo tottuneet. Vähän aikaa polkee verkkaisesti vettä jaloillaan ja lähtee taas pois.
 

 

Saaressa on myös kasvimaalla ollut kuivaa, onneksi Päijänteessä on vettä riittänyt Helsinkiin asti.


Pitkään on ollut poutaaa, on kannettu vettä kasvimaalle saaressa ja täällä kotona. Sitten törähti vettä taivaan täydeltä, hetkessä 34 mm ja seuraavana päivänä vielä enemmän. Mittari oli täyttynyt, yhtään ei tiedä kuinka paljon on mennyt yli.


Tintin poikaset lentelivät kaatosateessa ihmeissään. Yksi lensi ikkunalaudalle sadetta pakoon. Se oli ihan märkä ja tukka sekaisin, nälkä tuntui olevan hirmuinen. Emolintu oli vaikeuksissa löytää syötävää sellaisessa säässä, poikaset piipittivät nälkäänsä jasmiinipensaassa ja tämä yksi minua niin lähellä. En onnistunut kuvaamaan kunnolla lasin läpi. Yritin löytää parempaa kuvakulmaa, mutta heti kun liikahdin tirppa pelästyi ja lensi pois jasmiinin märille oksille.


Mustarastaan pesä on saunan takana. Ihmeellisen kaunis ja taidolla tehty lintukoto, kelpaa siinä pienten laululintusten emojensa hoivissa kasvaa lento- ja laulukuntoon.


Tämä hetki, kun saa kesän ensimmäiset ahomansikat pujotella heinänkorteen, tuo aina lapsuuden mieleen. Mansikkaheinä tuoksuu hurmaavalta, yksi ihana muisto lapsuuden aurinkoisista kesistä.


20.06.2016  saimme kutsun syntymäpäiväkahville saareen. Kakku oli niin kaunis ja erinomaisen herkullisen makuinen. Kiitos päivänsankarille ja talonväelle mukavasta iltapäivästä. Onnea!


Hetken jo näytti siltä, että juhannukseen mennessä kaikki kukat ovat jo kukkineet. Turha pelko, Suomen kesässä kukkia riittää ja lisää kylvetään kukkapenkkeihin ja laatikoihin.





Tässä ruusussa on jotain herkkää kauneutta, tänä kesänä kukkia on tavallista runsaammin.


Talven pakkaset veivät suurimman osan uusista liljoista, mutta onneksi nämä maatiaislajikkeet ovat sitkeää sorttia, tässäkin ruusupensaassa kasvavassa ruskoliljassa on tulossa kymmenen kukkaa. Kävin tuolla lunttaamassa tietoja ruskoliljasta kun toiset kutsuvat sitä keisarinkruunuksi. Sama kukka on kyseessä ja Suomeen tuotu jo 1600- luvulla.


Pihanurmen tälle alueelle henkilökunta ei saa leikkurin kanssa mennä, pihahenkilökuntaa meillä on kaksi persoonaa, mies ja minä. Mies leikkaa, minä valvon ja annan koordinaatit mistä kierretään.


Ojassa kukkii valtavana pehkona ruusua ja vadelmaa, ovat meidän rajan takana. Sitä valtakuntaa hallitsevat lehtokotilot.


Tässä vielä yhteenveto juhannuksena pihalla kukkivista kaunottarista.

Hyvää Juhannusta!

Nauttikaa lomapäivistä.

8 kommenttia:

  1. Niin ihana ja kesäinen postaus.
    Hyvääja lempeää juhannusta!

    VastaaPoista
  2. Lapsuusajan asuin joen varrella, eli talomme oli kivenheiton päässä rannasta. Jossa me lapset isomman ajan kesästä sitten vietettiinkin.
    Joki on ihana siinä teidänkin rannallanne, kiva sunkin siellä on pulahtaa..
    Toivottelen teille sinne oikein hyvää Juhannuksen aikaa!

    VastaaPoista
  3. Oih,Suomen keskikesä on niin kaunis,ihan harmittaa kun en nyt pääse SUomeen.
    Oikein hyvää juhannusta teille Unelma ihanainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin jo odotellut tietoa Suomeen tulostasi, ikävää että et pääsekään tulemaan.

      Kiitos, Jael.

      Poista