sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Lokkihautomo


Ilma on täynnä siitepölyä, mänty kukkii. Mökkirannassa tutulla kivellä lokkiemo hautoo munia.

Silloin lapsena tunnistin tavallisimmat lokkien ja sorsalintujen suvut. Huomaan  unohtaneeni keväisten linturetkiemme opit lähes kokonaan. Meillä oli ihana  luonnonhistorian opettaja, hän oli jo silloin harmaapartainen iäkäs mies. Niinä aikoina miehillä ei yleensä partaa ollut, ehkä siitä syystä opettajamme oli saanut lempinimen "Pukki". Keväällä opettaja vei meidät luontoon linturetkelle. Tapaaminen oli Hirvensalon sillanpielessä kukonlaulun aikaan aamulla kello 5.00. Haikeudella muistelen retkeämme, Pukin kiikari kiersi kädestä käteen, lintujen keväthuuma tarttui meihin lapsiinkin. Yhtenä varhaisena aamuhetkenä opimme enemmän kuin koko talvena koulussa. Kevätretki oli yhteenveto talven opiskelusta.

Näin vuosikymmeniä myöhemmin mietin, mitä tuosta kaikesta on jäänyt käteen, kun lintujen nimetkin ovat unohtuneet. Pukki ohjasi meidät kaupunkilaislapset luonnon ihmeiden tarkkailuun ja kunnioittamaan elämää sen kaikissa muodoissa.

Enää en ahdistu jos en kaikkia lintuja ja perhosia nimeltä tunne ja ainahan voin kysyä pojaltani. Lähetän kuvan ja vastaus tulee paluupostissa.  Nyt saan asua täällä lähellä luontoa, on joki, järvi, metsät ja kasvimaa. Rakastan kaikkea täällä ympärilläni ja muistelen tänään  lämmöllä entistä opettajaani.


Tuli siinä vähän "sanomistakin", kun laiturilla tsuumailin. Lokkiemo paheksui puuhiani, ei kuitenkaan jättänyt pesää, on jo tottunut ihmisiin. Kiitos kuvauksen kohteelle ja menestystä poikueelle.

4 kommenttia:

  1. Tuollaiset innostavat opettajat ovat oikein aarteita, joita ei kasva joka oksalla! Minäkin nautin luonnosta ympärilläni, vaikka monen kukan tai eläimen nimi onkin hakusessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettajien työ on hyvin vastuullista, heidän työnsä saattaa joskus vaikuttaa oppilaan elämään aina vanhuuteen asti.

      Poista