maanantai 24. lokakuuta 2011

Murrejuttu


Kulkkaa, mää olenki nyt tääl Turus, terveissii vaa.

Eile tääl ol viäl silakkamarkkinoitte viimene päiv, ehritti viäl mukkaa, mut niist sit lisää myähemmi.

Mää ole huamannu semmose jutu, et ko mää tule tääl syntymäkaupunkis käymää nii mää ala puhuta turummurret heti ko ajetaa Uuremaa tullist läpi. Em mää ihan hyvi enää ossaa kiält ko melkke viiskymment vuat o tarvinnu yrittää suamee puhuta, et asiakkaatki vähä paremmi ymmärtäisivä mua. Mut nuatti o säilyny, se ei varmaa kattooka enne ko krematorioo laittava. Sil samal nuatil mää sit puhu ne muutama sana enklantiaki jokka mää ossaa.

Ole mää huamannu ettei nämä nykyiset turkulaiseka enää puhu samal taval ko Honkammamma aikonas ja moni muu ihana aito ikäihmine.

Ny mää nosta käre ylös ja luavuta. Ei tämä mun murre näytä oikkialt täl taval kirjotettuna, tarttis saara puhuta.

Melken jo luulin, että täällä on edustettuna koko EU. Ei ollut Helsingissäkään näin valtavasti myyjiä silakkamarkkinoilla. (latojan oma mielipide)

Meni tuo murejuttu vähän riman alitukseksi, on yritettävä muuttaa tyylilajia. Hih..

Tapasimme eilen markkinoilla läpitte hauskan miehen, hänen tarinointiaan oli mukava kuunnella.
Ehtoolla sitten tulin verranneeksi omia kertojanlahjojani, lopputulema oli, että köyhää on.
Olen huono jutunkertoja, vitsejäkin muistan vain kaksi. Niillä olen kuitenkin pärjännyt.

Kerronkin tässä nyt sen toisen. Kaikki tuttavani ovat tämän jutun kuulleet jo montakin kertaa, joten te voittekin jättää lukemisen nyt tähän, täällä erää.

Tapahtui tuolla Ameriikan maalla, jossa on tunnetusti valtavan suuria parkkialueita. Tämä on tosi, kävin itse elokuussa Teksasissa sen seikan tarkistamassa, suuria ovat P-paikat. Sellaisia parkkialueita Suomessa on vaan yksi, tuolla Tuurin Vesan kyläkaupalla.

No, rouva ajeli valtavan jeeppinsä parkkiin ja lähti ostoksille. Parin tunnin kuluttua hän sitten tuli ulos kaupasta valtavaa ostoskärryä työntäen. Se kärry oli suuri kuin tavarahäkki, jos ei olisi ollut pyöriä alla, niin trukkia olisi tarvittu sen siirtämiseen. Pyöristäkään ei ollut paljon apua, kun rouva ei enää muistanut mihin oli jeeppinsä parkannut. Parkkipaikan hoitaja tuli apuun.
-Minkä merkkinen rouvan auto on?
-Se on jeeppi.
-Minkä värinen auto on?
-Tumma.

Parkkipaikan hoitaja huokaisi, hehtaarikaupalla oli alueelle parkkeerattuna tummia jeepejä.
Sitten rouva äkkiä ilahtuneena muisti, että vasemman eturenkaan pölykapseli oli valkoinen.
Hikisen tunnin etsiskelyn tuloksena vihdoinkin löytyi musta jeeppi, jonka oikean eturenkaan pölykapseli oli valkoinen, katollaan suuri iloisen punainen kanootti.
Posted by Picasa

14 kommenttia:

  1. Upea tarina parkkipaikasta! Siellä Vesan parkkipaikalla, silloin vielä paljon pienempi, oli anoppi mukanani ja hän ihmetteli, miten tunnen täältä oman autoni, sanoin että enhän tunnekkaan, pitää vain sovittaa avainta punasiin autoihin ja siihen kun sopii, sillä lähdetään sitten.

    Tuo murre juttu on minullakin juuri noin, kun menen tampereelle ja Nokialle, muuttuu murre välittömästi, muuloin en sitä enään edes osaakkaan. Äiti puhui kovin puhdasta murretta ja ihan harmittaa kun tuli annettua sen murteen äidin mukana. nyt jo tykkäisin siitä, nuorena en.

    Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Minusta murteet ovat hienoja, käytän itsekin sitä aina puhuessani, ja joskus kirjoittaessanikin. Varmaan useamminkin voisi..;)

    Mukavaa viikon alkua sinulle, Unelma, ja kiitos hauskasta postauksesta<3

    VastaaPoista
  3. Nuo murteet ovat,mukavia,niitä on kiva kuunnella,tarinasi on kiva<3

    VastaaPoista
  4. Ai sää oot Turus syntynyt;D Olen aina tykännyt tuosta Turun murteesta! Hauska tarina parkkipaikasta;D

    VastaaPoista
  5. Minäkin tykkään turun murteesta ja eipä ole sinulta unohtunut vuosien saatossa. Kyllä ne murteet säilyvät, muistan kun äitini kotiseudullaan vaihtoi luontevasti savolaisen siihen omaan Keski-Pohjanmaan ja nimenomaan Käläviän murteeseen ( jota minäkin vielä osaan)
    Tuo parkkipaikkajuttu olikin ovela!

    VastaaPoista
  6. Olin aikoinani muutaman kuukauden Turussa työkomennuksella. Savolaisen ja turkulaisen keskustelu! Vastuu jää kuulijalle:)

    VastaaPoista
  7. Niin pal kauhiast tuttua puhetta :) Asiaa, elämäni varhaisten vuosien kieltä, enköhän määki tainnu sitä puhua kun puhumaan opin? :DDDDD
    Saako tehdä tilauksen, hallista rusinamakkaraa??????

    VastaaPoista
  8. Mää olinki eile Helsinkis, kävin kirppiksel siel ol paljo ihmisii myymäs roinaa nurkist pois, ostin sielt...no HUOMENNA laitan postauksen, ihailin värikäst ruskaa,ja kävin Kari Tapion haudal.. käythän katsomas sit.

    VastaaPoista
  9. Missasin koko silakkamarkkinat, oli jotain touhua vissiin. Aina on käyty muikut syömässä, nyt jäivät väliin.
    Mukavaa murretta tämä Turun murre niin luonnikasta ja sujuvaa. En ole oppinut.

    Olipa hauska juttu. Muuten meillä tai minulla on auto silloin tällöin ollut hetken hukassa, onneksi olen löytänyt kuitenkin vielä ilman apuvoimia.

    Kiitos, että sain nauraa autonsa hukanneelle.

    VastaaPoista
  10. Määki ole syntyn Turus, Heidekenin saksalaises sairaalas, jonk turkulaise ääns niinku se kirjotettii.

    Mul o siäl vähä pali serkkui isä puolelt ja pikkuserkui. Ja kerra kuus soita Ester-täril pitkä puhelu Turkkuu, vaik e muute pali telefooni käytäkkä.

    Oikkee luanikast olloo siel Turus sul vaa ja palaa turvallisest kottii!

    VastaaPoista
  11. Hyvä ettet ole unohtanut Turunmurretta :)
    On se vaan hauskaa kuultavaa !

    VastaaPoista
  12. Mummeli,
    hauska parkkijuttu sinullakin. :-)

    Aili-mummo,
    murteet ovat mukavia, joitakin murteita on helppo lukea, mutta jotkut ovat vaikeita.
    Kirjoita vaan joskus murteella, olisi kiva lukea.

    ritva,
    kuunteleminen onkin mukavampaa kuin lukeminen.

    Yaelian,
    tuo murre asia oli minulle ihan nuorena vaikea, kun anoppini inhosi turunmurreta.

    Minttuli,
    kirjoita sinäkin joskus pohjalaisittain. mielelläni lukisin.

    Simpukka,
    juu, vastuun jätämme lukijalle. Hih..

    Johanna,
    rusinamakkarat odottavat nyt pakastimessa.

    pepita,
    tulen katsomaan blogiasi.

    arleena,
    olipa vahinko, ettet silakkamarkkinoille ehtinyt. Oli mukava tunnelma Aurajoen molemmilla rannoilla.

    Leena Lumi,
    samassa talossa olemme sitten syntyneet. Heideken oli vuosikymmeniä Turun kaupungin synnytyssairaala tai kuten sitä sanottiin "laitos". Nyt tuntuu hassulta "synnytyslaitos".

    Anneli,
    ei enää suju kovi hyvi toi murre, yritän kuiteski.

    VastaaPoista
  13. Ihanan kuulosta murretta. Sehän on Suomen yleisin koirarotukin se TURUN MURRE! hih.

    VastaaPoista
  14. anja,
    jospa vielä joskus kuulisikin ihan aitoa murretta.

    VastaaPoista