lauantai 1. lokakuuta 2011

Aamukampa/syyskampa # 007


Otin kuvan vähän lähempää katua, että sain tuon ruusuorapihlajanoksan mukaan. Ikkunalla kukat ovat jo syksyisen ränsistyneitä ja pionien lehdet alkavat ruskettua. Lobeliat kottikärryssä ovat jo kuolleet ja toinen risiini on uuvahtanut.

Täällä lisää syyskampoja.


"Lehti puusta variseepi,
päivä yötä pakenee.
Lintu pieni syksyn tieltä
kesämaille rientelee.

Minä pieni paimentyttö
lentohon en pääsekään.
Tänne tänne jäädä täytyy
syksyhyn ja ikävään."

P.J.Hannikainen

Posted by Picasa

19 kommenttia:

  1. Syksy tekee tehtävänsä,toiset saavat kauniin värinsä,toiset kuolevat,mukava tuo runo.Hyvää lokakuun alkua<3

    VastaaPoista
  2. Ihana kuva kelluvasta keltalehdestä!

    VastaaPoista
  3. Ruusunmarjat ja muuta kausista, kivaa linnuillekin.

    VastaaPoista
  4. Syksy hiipii lämpimistä säistä johtuen vähitellen, mutta varmasti. Sen merkit kyllä jo huomaa.
    Kaunis kelluva keltainen koivunlehti

    VastaaPoista
  5. Tuota laulua laulettiin kansakoulussa alaluokilla, muistan<3

    Mukavaa viikonlpppua sinulle, Unelma<3

    VastaaPoista
  6. Nyt on jo hyvin syksyn merkit näkyvissä ja lehtikuva on ihana!

    VastaaPoista
  7. Toinen risiini(?) on uuvahtnut. Mikä on risiini?

    VastaaPoista
  8. Sulla on siellä vielä silti ihan nättiä, vaikka kukat ovatkin jo vähän syksistyneet, muttei silti vielä rumia missään nimessä, kauniita sanoisin mä!
    Ihailin!
    Keltaoinen lehti vedesä oli todella upeasti otetu ja varm,aan olet sitä jotenkin kehitellyt, tai sitten kamerasi, mutta niin hienosti väreili, kui laulussakin!
    Hienosti sopikin kuvaan juuri tuo laulu, on sitä monesti lapsena tullut laulettua.
    Mahdetaankohan sitä enää lainkaan kouluissa nykyään laulaakkaan?
    Sääli, jos kaikki vanhat laulut jätetään ihan unholaan,kaikki unohtuu!

    VastaaPoista
  9. En ymmärrä, mikä blogia nyt vaivaa, kun tulee kahteen kertaan joskus ihan väkisin, vaikka mitä painaisi, niin pois ei pääse, ennenkuin painaa sitä, että koita uudellen???
    Että toivon, että nyt pääsen täältä pois, ettei taas tuu kahta kertaa, jos ei kolmattakin!

    VastaaPoista
  10. ritva,
    tuo lehti toi mieleeni vanhan nuoruudessa lauletun syyslaulun.

    anja,
    aurinko osui niin kauniisti tuohon hiekkarannan lehteen, että kuvattava se oli.

    Hannelen paratiisi,
    linnuille niitä marjoja siinä säästelen. ;-)

    arleena,
    joka päivä huomaa jotain uutta syksyn merkkiä.

    Aili-mummo,
    laulu on niin kaihoisan syksyinen. Tuttu laulu.

    Teetee,
    kaunis lehti ja kaunis tausta, mitäpä siinä muuta. :-)

    kaanon,
    kaksi korkeaa risiiniä on kasvanut ruukuissa oven vasemmalla puolella, nyt toinen ei enää jaksa kurkotella ylöspäin.

    Harakka,
    en ole lehteä mitenkään kehitellyt. Luonnon menetelmällä näitä kuvia napsin, kamerakaan ei ole mikään hieno aparaatti.

    Mikähän kommenteissa nyt tökkii?
    Poistan ylimääräiset, kunhan tuo roskiksenkuva taas saadaan ruutuun.

    VastaaPoista
  11. Tuota lauluahan sitä koulussa laulettiin.
    Kauniit ruusunmarjat ja vielä on kaunista pihan edustasi.
    Pionin lehdet värjäytyvät kauniisti syksystä.

    Mukavaa pyhää sinne teille!♥

    VastaaPoista
  12. Äiti, minun mielestäni pieneksi paimentytöksi sinä olet viime aikoina lennellyt enemmän kuin linnut, he hee.....teksasista lappiin ja takasin ja ja ja ja ja.....
    Oikeastaan on kamalaa miten lopullisen surumielisyyden tuokin laulu tuo. Tykkään paljon enemmän sellaisista asioista missä ei ahdistuta surumielisyyksiin aina ja ikuisesti.
    Esim yksi laulu on kiva ja osaan sen....kevätsää lämmin tää luonnon kaiken herättää katsokaa sulaa maa puut jo silmut saa....tiedän että olet kerran kuullut sen ihan täydellisesti oikein laulettuna :)))))))))
    Kiitos kurpitsajutuista, en vaan tänään kerinnyt.Mun äiti olet!

    VastaaPoista
  13. Näin kaunista vihreää vielä pihallasi. Orapihlajan marjat antavat lisäväriä kuvaan.

    VastaaPoista
  14. sylvi,
    tuttu laulu on, viimeksi olen laulanut palvelutalossa ystäväni kanssa. Hän oli syvästi dementoitunut, mutta vanhojen koululaulujen sanat hän muisti ja lauloi innokkaana mukana, kun annoin ensimmäisen jakeen sanat. Laulaminen olikin ainoa asia, jonka avulla sain häneen jonkinlaisen yhteyden. Tämä ystäväni nukkui pois 93-vuotiaana.

    Johanna,
    voi lapseni, en minä itseäni ollenkaan ajatellut paimentyttönä. Tuo kaunis koivunlehti toi laulun sanat mieleeni, kun kahlasin veteen valokuvaa ottamaan.

    Oikeassa olet, että lennelty on ja niinkauan lennellään kun siivet kantavat ja tossu nousee.

    tanssiva harmaa pantteri,
    halusinkin ne marjat tuohon kuvaa elähdyttämään, kun mitään isompaaa muutosta ei vielä ollut tapahtunut.

    VastaaPoista
  15. Tuota lauluahan me koulussa opeteltiin silloin kauan sitten!
    Syksy alkaa näkyä pihalla...

    VastaaPoista
  16. Houkuttelevia marjoja. Syksyn elkeitä.

    VastaaPoista
  17. Niin kaunis on tuo vedessä kelluva lehti!

    VastaaPoista
  18. Meilläkin lobeliat viimeisillään, orvokit sentään vielä kukkivat ja pelakuu.
    Ihana lehti aalloilla!

    VastaaPoista