maanantai 31. lokakuuta 2011

Lokakuun loppu.


Eilen taata toi pihalta ruusunoksia maljakkoon. Taas olemme saaneet elää toisenlaista lokakuuta.

Eilen vaihdoimme kelloja talviaikaan. Meille tuli uimakaverien kanssa sekaannusta, veteen kuitenkin kaikki selvisimme ja hyvät naurut saimme. Puhelut ja tekstiviestit vaihtuivat, paitsi minulla, joka olin unohtanut avata puhelimeni lauantaisen teatteri-illan jälkeen.

Aamulla olimme taas kaikki koolla tutulla kohtauspaikallamme, oli ihana aurinkoinen aamu. Ei olisi uskonut, kun yöllä satoi puhdasta puurovettä.

Äläkää leikelkö silmiä kaikkiin kurpitsoihinne ja poltelko niitä halloweenina pihalla. Säästäkää vähän talvenvarallekin.

Olen jo kurpitsasalaattia ja pikkelsiä tehnyt, mutta nyt muistui mieleeni tuo keittokirja. Joka vuosi kurpitsojen aikaan otan sen esille. Hassua sinänsä, tuossa kirjassa ei mitään kurpitsareseptiä edes ole, tai on sentään. Olen sen "muistiinpanoja" sivulle tallentanut "ikivanhalta" mummolta saamani reseptin. Ei tuo mummo silloin vielä vanha ollut, mutta minulle alle kaksikymppiselle nyt vaan siltä tuntui.

Tuo vanha hyvä ohje löytyy täältä.


Tämä keittokirja on ollut minulla käytössä yli viisikymmentä vuotta. Muistan kun se ilmestyi v. 1957, silloin se todellakin edusti alansa huippua. Minulla ei heti ollut rahaa sen hankintaan, mutta jo seuraavana vuonna sain tuon halutun kirjan omakseni.

Tottumattomalle nuorelle perheenäidille kirja muodostui korvaamattomaksi. Keittokirjani lehdet ovat jo tummuneet ja rasvatahrojakin löytyy, kannet kuitenkin ovat siistit, koska ne ovat pyyhkimisen kestävää muovia.

Kirjassa on lähes kaikki mitä sen ajan perheenemännän oli osattava, ruoka-aineiden valinnasta kauniisiin kattausohjeisiin asti.

Meillä ei silloin vielä ollut nettiä apuna pulmatilanteita ratkomassa.

Olen jo nuorena tyttönä päättänyt, että jos minulle joskus lapsia annetaan, niin ruokaa omilleni valmistan, heidän ei tarvitse voileipä kädessä pihalla juoksennella. Kunnia-asiana pidin myös kauniin kattauksen, ainakin viikonloppuina ja juhlien aikaan.

Kiireisten työvuosien aikaan suuret lupaukseni eivät välttämättä toteutuneet. Maksalaatikkoa, nakkeja ja pussimuusia oli ruokalistalla, kun kiljuva nälkä oli kaikilla. Runsaan puolukkahilloläjän kanssa maksalaatikko maistui oikein hyvältä. Eikä siellä keittiössä häärinyt äiti essu edessään lapsia koulusta odottamassa. Uunista tai jääkaapista jälkikasvu joutui välipalansa etsimään. Alkuvuosina ei mitään jääkaappiakaan ollut.

Aamupuurosta koululaisille kuitenkin pidin kiinni, kunnolla tankataan ennen kouluun ja töihin lähtöä. Eräänä aamuna lähes kaksimetrinen lukiolaispoikani sitten julisti, että puuroa ei enää tarvitse keittää, hän ei sitä syö. No, ok, ei keitetä sitten. Melkein viikko meni ja poika tuli kertomaan, että hän voisi sittenkin syödä aamulla puuroa, koska koko aamupäivän on ollut koulussa kova nälkä.

Tämän puolivuosisadan aikana on hyllyyni kertynyt monen monta keitto-opasta. Toisia olen vähän selaillut ja ihastellut hienoja kuvia, jotkut ovat jääneet kokoaan unholaan.
Mieluisin on ollut Mysi Lahtisen keittokirja, siinä annetaan hyviä ohjeita perinteisiin suomalaisiin ruokiin, ilman mitään konstailuita.

Viime vuosina kokkailuni on ollut sellaista "otetaan mitä on" tai "kaapista löytyy" tyylistä ruoanlaittoa.

Viime keväänä käänsin uuden sivun elämäni keittotaidossa. Kaapista ei enää löydy neljää viljaa. Nähtäväksi jää, miten näillä eväillä mennään jatkossa.

Huomenna eletäänkin jo marraskuuta. Pimeää on, mutta annetaan valoisten ajatusten täyttää mielemme.

23 kommenttia:

  1. Minäkin olen aina pitänyt tärkeänä, että kotona valmistetaan ruokaa. Toki oli vuosia, jolloin kokkaaminen keskittyi vain viikonloppuihin ja viikot selvittiin valmisruuilla tai puolivalmisteilla.

    Olen säästänyt kaikki keittokirjani eli vanhoissakin löytyy. On monta ruokaa, etenkin joulun aikaan, jotka valmistuvat vanhojen kirjojen ohjeilla.

    Meillä tuo vilja-asia meni päinvastoin, sillä kun tyttären henki oli kyseessä vaikean vilja- ja kananmuna-allergian takia 16 vuotta, niin meillä on nyt leipä ja puurot arvossaan. Ja melkein parasta mitä tiedän ovat karjalanpiirakat!

    Omaksuimme siis saman viljattoman ruokavalion kuin oli lapsellamme ja talossa ei näkynyt kuin joskus ja pimeällä hapankorppuja. Olen nyt kovasti onnellinen kun voin tyttärellekin tarjota vaikka tuoretta leipää kun hän tulee kotona käymään.

    Lokakuu on ollut mielettömän lämmin ja tuntuu, että se vain jatkuu, pitkä syksy.

    Elämyksellistä marraskuuta sinulle, Unelma!

    VastaaPoista
  2. Minullekin on aina ollut tärkeää ,että ruoka valmistetaan kotona niin alusta kuin vaan on mahdollista.Kun poikani oli vielä pieni,varasin yhden illan viikosta kokonaan ruuanlaitolle,jolloin tein pakkaseen myös muille päiville. Jotkut sanovat ,ettei työssäkäyvä ehdi tehdä kotona tehtyä ruokaa,mutta kyllä sitä ehtii,jos vaikka varaa sille tietyn ajan viikossa. Kurpitsat ovat niin nättejä kaikkine väriloistoineen:) Minullakin on tuo kirja,mutta uudempi versio,ja siitä oli aikoinaan paljon hyötyä.Nyt se on tuolla kirjahyllylläni ja yhden kappaleen jätin pojalleni ja tyttöystävälleen,varmaankin siitä on ollut hyötyä. Ihanaa kuulla että on ollut lämmin syksy.Meillä taas on ,toisin kuin viime vuonna tähän aikaan,todella miellyttävä ilma:)

    VastaaPoista
  3. Leena Lumi,
    On se nyt myönnettävä, että ruokien valmistaminen on paljon helpompaa, kuin viiskymmentäluvulla. Jääkaapit ja pakastimet ovat suuri apu.
    Meille tuli pakaston huusholliin vasta seitsemänkymmenluvun alussa.
    Nyt on marjojen ja ruokien säilyttäminen helppoa.

    Karjalanpiirakoista minäkin pidän, mutta ne vaan on unohdettava, kun elimistö kärsii jos viljoja syön.

    Mukavaa marraskuuta sinullekin.

    Yaelian,
    olen aina tykännyt ruoanlaitosta, mutta se jälkien selvittely ei sitten enää niin mukavaa olekaan.

    Minun keittokirjanikin on jo neljäs painos, vaikka melkein uutuuden olin ostavinani. Hyvän suosion tuo kirja aikanaan sai.

    Hienoa, että teilläkään ei ole nyt liian kuuma. Pääsette Bambin kanssa ulkoilemaan.

    VastaaPoista
  4. Hei Unelma!

    Minäkin ostin aikoinaan tuon ison Otavan keittokirjan, mutta siinä on VALKOISET muovikannet, päällä oli kaunis kansipaperikin, joka on tosin aikaa sitten hävinnyt. Kirjan jätin poikani talouteen, kun sieltä läksin 15v. sitten...

    Kyllä entisaikoina käytettiin rasvaa paljon, täytekakun kuorrutuskin tehtiin voista ja sokerista!

    Nyt on aikaa tehdä aina kotiruokaa, mutta 1980-luvulla tuppasi olemaan kiirettä, ja silloin käytin varsin paljon puolivalmisteita, joihin kuitenkin kyllästyin perusteellisesti.

    Olen laiska kokeilija, harvoin teen jotakin sellaista, mitä en ole aikaisemmin tehnyt.

    Kiitos tästä postauksesta, ja kivaa maanantai-iltaa sinulle, Unelma<3

    VastaaPoista
  5. Minullakin on muutama keittiokirja, joskus niitä käytin, mutta nykyään tuntuu, että pää säveltää mieluiten itse ruokaa. Kokeileminen on kivaa.

    Lokakuun viimeinen. Ihanan lämmintä on ollut.

    VastaaPoista
  6. Jos teen jotain oikein perinteistä tai jotain "muistoruokaa" kaivan varovasti esiin risaisen oppikoulun keittokirjani. Siinä on kaikki juuri olennaisesti esitetty. Yleensä en tykkää keittokirjoista lainkaan, koska haluan säveltää ruuankin itse. Kokeilla ja tehdä. Tosin joskus käy onnettomasti, mutta joskus onnistaa ja on huikea olo.

    Terveisiä pitkästä aikaa, varmaan arvaat, kuka täällä usvan takana hiippailee :-)

    Blogisi on todella upea!

    VastaaPoista
  7. Aili-mummo,
    se olikin varmaan suomalaisissa kodeissa juhlallista, kun pula-ajan jälkeen taas oli mahdollisuus valmistaa perheelle ruokia ilman että kuponkeja olisi tarvittu.

    Rasva on ihmisille elintärkeää, mutta liika on aina liikaa. Kohtuus on hyvä sana.

    SusuPetal,
    usein joudun säveltämään minäkin, kun kaikkia ruoka-aineita kaapista löydykään.

    Usva,
    olen kaivannut sinua. Kerran jo luulin löytäneeni sinut, mutta sitten tie tyssäsi. Linkki ei auennut.
    Minä täällä olen vaan jatkanut hörinöitäni vanhaan malliin, sydämellä, niinkuin silloin alussa sanoin.
    Syksyllä avasin uuden ruokablogin. Tervetuloa katsomaan. Klikkaa vaan sivupalkin ylhäällä oikealla olevaa smoothielasia.

    VastaaPoista
  8. Ihanat ruusut taattasi toi.

    Minulla on myös tuo iso keittokirja.
    Ostin sen vuona -65 täältä ruotsista kun perustimme perheen.
    Joltakin suomalaiselta kauppiaalta.
    Se oli kallis kirja, mutta kyllä on itsensä maksanut monikertaisesti.
    Vielä nykyäänkin käytän sitä, vaikka netistä saakin paljon, mutta tuossa on ne perusreseptit.

    Mukavaa marraskuuta sinulle ja Taatallesi!

    VastaaPoista
  9. Minulla on myös itselle tärkeä keittokirja. Olen ostanut sen vuonna -89 ja siinä on hyviä arkiruokien ohjeita. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1908 ja minun kirjani on 48. painos. Kirjaa on toki uudistettu ja nykyaikaistettu.

    VastaaPoista
  10. sylvi,
    muistan myös, että kirja oli melko kallis silloin. No, kunnon kirja, voi vielä siirtää äidiltä tyttärelle.

    tarutikki,
    olikohan keittokirjasi nimi mahdollisesti Keittotaito?

    VastaaPoista
  11. Voi leikata silmät SEKÄ säilöä talveksi, niinhän sitä aina.

    VastaaPoista
  12. Hannelen paratiisi,
    entä jos kurpitsa muuttuu nokiseksi sisältä? Hih..

    VastaaPoista
  13. Keittiötyöt eivät ole milloinkaan kuuluneet lempiaskareisiini, mutta nyt kun on enemmän aikaa valmistaa ruokaa, niin viihdyn paremmin hellan ääressä. Keittokirjoja ja irrallisia reseptejä on siitä huolimatta kerääntynyt vuosien varrella. Yleensä käytössä on kaksi kirjaa, toisen sain rakkaalta anopiltani, toisen olen ostanut kirjakaupan alennusmyynnistä.

    Ruususi on upea. Hyvää alkanutta marraskuuta!

    VastaaPoista
  14. Kuvasta päätellen ruususi haluaisi kukkia ympäri vuoden.
    Ostin tyttärentyttärelle keittokirjan rippilahjaksi ajatuksella, ettei olisi ihan uusavuton kun joskus kotoaan pois muuttaa.

    VastaaPoista
  15. olivia,
    nyt eläkeläisenä minullakin on ollut enemmän aikaa ja kiinnostusta kokeilla uusia makuja ja ruokia.
    Mukavaa huomata näin netin aikanakin, että erilaisia keittokirjoja vielä julkaistaan.

    Simpukka,
    ruusuun tulee uusia kukkia koko ajan.

    Hyvän lahjan keksit tyttärentyttärelle. Kotiruoka on kuitenkin einesruokaa parempaa.

    VastaaPoista
  16. Minullakin on äidin vanha keittokirja. Ja siinä on hyviä ohjeita.
    Vai uimassa olet vielä käynyt.... hyrrrr :))

    VastaaPoista
  17. Anneli,
    eihän ne ruoanlaiton perusasiat paljon ole muuttuneet. Vanhat kirjat ovat mukavia, mutta perunan kypsyminen saman ajan kuin ennenkin.

    VastaaPoista
  18. Mulla on keittokirjoja tullut vähän liiankin kanssa, kun yhteen aikaan keräilin erilaisia keittokirjoja, ja nyt niitä olenkin taas myymässä kirpparilla!
    Mutta hyvää on varmaan kurpitsasta tehdyt jutut kaikki!
    Ja tällasta lokakuuta en muista, että olisi näin lämmintä ja vielä niin jotenkin vihreetäkin, nurmikotkin, vielä kasvavat!
    Mutta ihanaa on tällaset lämpimät ilmat, jatkuisi vaan viuelä pitkän!
    Hyvää tiistaita!

    VastaaPoista
  19. Harakka,
    kirpputorille kai tästä minunkin on kohta keittokirjojani vietävä, mutta tästä yhdestä en luovu.

    VastaaPoista
  20. Meillä meni niin, että kotonaolija teki ruokaa arkisin, eli mieheni, tai minä. Tytöt vaativat kuitenkin minun kokkaavan viikonloppuisin. Nyt en kehtais millään kokata vaan itselleni. Tuo keittokirja on minullakin :)

    VastaaPoista
  21. Kovasti suosiossa tuo Otavan suuri keittokirja! Minulla sinikantisena, ostin sen nuorena vaimona ja hain sieltä apua ruuan laittamiseen ja leipomiseen. Tiikerikakkua usein paistoin, jopa sähkövuoassa! Nyt on reseptit päässä ja otan mitä on. Joskus pitäisi kai ryhdistäytyä ja nähdä vaivaakin, mutta "huldahuolettomana" söhrään vaan entisiä juttuja.
    Sinulla on taitoa ja silmää tehdä hyvää ruokaa, sitä ihailen. Luovuus on hyvä lahja keittiössäkin. Olet rohkea kokeilija, ruokablogisi on siitä oiva esimerkki. Hyvä sinä.

    VastaaPoista
  22. Helmilankaa,
    meillä on aina ollut niin, että minä olen tehnyt ruoat. Tykkään kokkaamisesta.

    anja,
    sain uutta intoa ruokien kokeiluun, kun siirryin uuteen ruokavalioon. Taas on kiinnostusta kokeilemiseen ja aikaahan eläkeläisellä on. ;-)

    VastaaPoista