Kurjet.

Hei, taas joku luontohyyppä yrittää meitä kuvata.

Minä ainakin lähden.

No, ala tulla sieltä.

 

Ok, mennään sitten, sataakin taas niin  Q#"€&§/¤/%  :sti.

Lokkien iltamat.

Kaijjja, kaijjja, kaijjaa, kiljui sata lokkia nurmikolla meidän asunnon ja joen välisellä nurmikolla eilen illalla vähän ennen illan pimenemistä, samoin tänään.

Rakkauttakin oli ilmassa.

Sen huomasi tästä kaksikerroksisesta lokista.
Tästä seuraava kuva on sensuroitu.   Ei muuten, mutta se oli tärähtänyt.

Se siitä ja taas lennettiin.

Lokkeja oli valtavasti ja niin arkoja olivat, että kuvat on jouduttu ottamaan ikkunan läpi. Koko parvi lehahti lentoon heti kun yritin parvekkeelle kuvaamaan.

Ihmettelimme mitä ruokaa löytyy nurmikolta. Toivottavasti nappaisivat lehtokotiloita, niitä jo on tallottu pihatöissä. Eilen satoi räntää, ehkä märältä nurmikolta jotain hyvää löytyy. Tänään on paistanut aurinko, linnut palasivat jälleen.

Yritin tänään hiipiä ulos kameran kanssa saadakseni vähän parempia kuvia ilman omenapuun oksia.  En onnistunut huijaamaan, yksikään lokki ei suostunut kuvattavaksi.

Huomenna sitten näkee vieläkö iltamat jatkuvat, vai joko lähtevät järville pesän tekoon.

Aurinkoa vielä tänäänkin.

Eilen sain kauniin narsissikimpun, alkoivat illalla tuoksua suloisesti.

Ensin kukan alta nousi esiin kaksi mustaa piikkiä. Leskenlehti on kuvattava joka kevät, onhan se iso tapahtuma talven vaihtuminen kevääseen.

Tällainen öttiäinen sieltä nousi. Nyt vasta kuvaa laittaessani huomasin nuo kauniit pienet kellot kukan keskustassa.

Ötökkä teki huolellisen tarkastuskäynnin jokaisen pikkukellon luona.  Hyvää pölytystä.

Tämän kukkakentän ohi kuljimme, valitettavasti ei ole meidän piha.

Tuuli toi selältä jääpuikkoja rantaan, ihanaa helinää, kevään ääniä.

Simo oli mukana kivalla retkellä.

Joutsenet olivat liian kaukana kuvattaviksi, rannoilla on vielä jäätä. Lokkejakin on jo tullut, parittain siellä istuivat jään reunalla.

Mukavaa alkanutta kevätviikkoa kaikille.

Ensimmäisiä kuvia uudella kameralla.

Talventähti, eranthis hyemalis

Onnellisuuskerroin kasvaa sitä mukaa kun uusia kukkia ilmestyy pihapiiriin. 

Nyt pääsen harjoittelemaan uuden valokuvauskoneen hallintaa. Canon on tämän uudenkin merkki ja mitäpä sitä vaihtamaan, kun kaikki rensselit jo valmiina Canoniin. Tyytyväinen olin entiseen kameraanikin, se vaan sanoi yhteistyösopimuksen irti ja hajosi. Paljon iloa se kamera kuitenkin on tuonut elämääni.

Bellis perennis, Kaunokainen.

Pelkäänpä, että näitä ensimmäisiä belliksiä on yöpakkanen hieman koetellut, ei hätää, kohta näitä on tulossa runsaasti lisää.

Raparperi on ensimmäisiä kevään ihmeitä.

Simo- koiruli on tullut tuomaan meille koiraenergiaa.

Simoa vähän harmittaa kun varamamma ei päästä ulos oravia jahtaamaan. Ei mamma uskalla, pelkää Simon lähtevän ilman remmiä omille teilleen.

Simo toi ihanan kukan.

Tänään onni on uusi kamera.  Täytyy nyt kuitenkin  totuuden nimissä tunnustaa, että suurin osa tänään ottamistani kuvista deletoitiin bittitaivaalle.

Vielä vähän pääsiäisen kuvasatoa lainakameralla.

Vuokkojen herääminen on joka keväinen ihme. Sieltä karikkeen keskeltä nousee ihanaa elämää.

Lankalauantaina poikkesimme taas Keinuhongan tilalla ostoksilla, moni muukin oli lähtenyt matkaan. Tässä lapsukaiset odottavat pääsyä ponin selkään.

Tilakaupan tuotteet ovat hauskasti esillä vanhojen käyttöesineiden kanssa. Samalla kun miettii ostoksia voi tutustua tilan elämään menneinä vuosina.

Muuripatakin on uusiokaytössä.

Joella on näkynyt jo veneitä soutajineen. Kesällä tästä ikkunasta ei veneitä voikaan bongailla.

Oravat ovat kiinnostuneita kerrospöntöstä.

 Pääsiäisenä syötiin pashaa.
 

Ensimmäiset perhoset kuvattiin 09.04.2015, oli vielä kolmaskin perhonen ( suruvaippa ), mutta ei ehditty ajoissa paikalle. Sain kuvausapua, kun outo kamera oli minulle vähän liikaa. Herukkaperhonen ?

Luonnossa tämä vuokko on valkoinen, mutta tällä kameralla väri vähän muuttui.

Eilen haettiin matkahuollosta minun uusi kamerani. Eipä tässä muuta kuin pihalle harjoittelemaan uuden kameran käyttöä. Sen pitäisi olla tarpeeksi helppo ja yksinkertainen mummelivarma laitos. Katsotaan.

Tänään se sitten sippasi.

Nimittäin kamera. Olin ottamassa kuvia näistä kauniista ystävien tuomista tulppaaneista kun "stabilizer" ei enää suostunutkaan palaamaan omaan koloonsa. Kukkia tämä kamera onkin tottunut kuvaamaan ja ne myös olivat viimeiseksi tähtäimessä.

Vanhalla kameralla saatiin tämä uskollinen palvelija vielä tallennettua muistojen albumiin.

Maaliskuussa tuli kuusi vuotta täyteen blogini perustamisesta ja melko pian sen jälkeen  huomasin  olevani onnellinen kameranomistaja. Siitä tapahtumasta taisin tuolla blogini alkupuolella lievästi sanottuna hurmostella.

Lähes kuusi vuotta olemme yhdessä reissanneet kamera ja minä. Ystävältäni sain joskus Berliinin tuliaisena kaulapussukan, johon mahtuu sopivasti tärkeimmät; kamera, kännykkä, varavirtaa ja nitropurkki. Tuon Berlin- pussukan  tempasen ensimmäiseksi mukaani kun ulos talosta lähden, se on melkein aina mukanani. Jos kauppa- tai kirpparireissulla tapahtuu jotain erityisen kiinnostavaa,  silloin huomaan kameran jääneen kotiin tai varapatterilokerossa onkin ne jo kertaalleen vaihdetut hengettömät. Minulle käy kuin sille kalamiehelle jonka suurin kala aina pääsee karkuun. Se suurin ja hienoin kuva-aihe on minultakin vielä hakusessa.

Näihin nykyisiin kuvanottimiin on rakennettu niin paljon hienoa ja herkkää mekaniikkaa etteivät kestä samalla tavalla kuin ennenvanhaiset matolootat. Paljon nopeammin joutuu hyvästit heittämään hienolle palvelijalle kun korjaaminen maksaa enemmän kuin uusi kapistus.

Kovaa käyttöä on tuo minun Canonini kuitenkin kestänyt, tuulta ja pakkasta, aurinkoa ja vesisadetta. Kerran se karkasi kädestäni ja hyppäsi umpihankeen. Sieltä sen vaan kaivoin ja pienen kuivattelun jälkeen taas toimi. Niin se on ollut sopiva minun käteeni, että ikävä tulee. Miten sitä vanha ihminen taas oppii kaikki uuden vekottimen konstit?

Näin on kiirastorstai mennyt räntäsateen merkeissä. No, kevättä se tekee, ei huolta.
           
                                                 Mukavaa pääsiäisen aikaa!

Wellamo-opiston kevätnäyttelyssä.

Taidekahvila pikantissa on Wellamo - opiston opiskelijoiden töitä esillä. Opistolla on ollut Tiffany- ja lasinsulatuskurssi. Harmittaa etten syksyllä älynnyt lähteä mukaan.

Taata sensijaan älysi, hän on ollut vanhojen huonekalujen entisöimiskurssilla. Hän on raaputellut vanhan emännänkaapin ovia ja laatikoita, niitä on ollut helppo kuljettaa koululle ja pieni kierrätyksestä löytynyt pesukomuuttikin sai uuden ilmeen. Kevätkaudeksi ei ollut oikein mitään sopivaa, mutta pelastukseksi löytyi varastosta tämä vanha pieni hyllykkö, siitä tuli oikein soma.
Tuo vanha oluttynnyri on toisen opiskelijan työ.

Kiva vanha tuoli ja vakka ovat taas uuden veroisia tai parempiakin, koska niissä on elettyä elämää mukana.

Kaunis pikkuinen liina, upeaa karjalankirjontaa.

Täällä on lisää lasinsulatusta ja Tiffanya.

Uutta himmelityyliä, olisiko mehupillejä tai lasiputkea, en huomannut tunnustella? Jännät nuo kristallipallot somisteena. Hankala kuvauspaikka, saa tästä kuitenkin ideasta selvän.

Sitten kahvilan takahuoneeseen.

Pikantissa on myös on pieni käsityösoppi. Täällä on myynnissä paikallisten taitavien käsien tuotteita.

Aidon käsityön ystäville täältä löytyy ostettavaa.

Ensimmäiset orvokit ehtivät jo riehaantua keittiön lämpimässä.

Olen saanut palautetta, että enemmän pitäisi laittaa juttuja kehiin. Yritän vähitellen herätä talviunesta.


_______________________________________________________________________________