Onnetar oli suosiollinen.

Leena Lumi,

järjesti toukoarvonnan ja minua onnesti. Tänä aamuna kirja löytyi postilaatikosta.

Kiitos, Leena.

Valmistin jo tänään ensimmäisen aterian Mireille Guilanon ohjeen mukaan. Se löytyy täältä.

Kirjassa on myös kivoja jälkiruokia, ehdin jo muutamaan ohjeeseen tutustua. Perästä kuuluu.

Hakukonetilastoa

Koska näinä neljänä viikkona minulla ei ole paljoakaan tapahtumia täällä kotona ollut, olen vaan keppieni kanssa köpötellyt, on siis kaiveltava vanhoja.

Jokin aika sitten blogeissa kyseltiin millä sanalla blogiisi on tultu hakukonaan avulla. En ollut aiemmin käynyt bloggerin tilastot toiminnoissa. Ei käynyt edes mielessä. Nyt klikkasin "tilastot" ja sieltä valitsin koko ajalta sivun. Yllätyin.

Eniten eli 4040 kertaa oli käyty katsomassa "lampaankääpä" postausta.

Täällä se on.

Seuraavana oli jonain vuonna joulun alla laittamani ihana lainaus Kiekusta ja Kaikusta. Kaverukset kiinnostivat 1961:tä kävijää.

Täällä löytyvät.

Kolmantena oli tänäänkin ajankohtainen "Lipstikkakeittoa rautapadassa". Klikattu esiin 1123 kertaa. Tuore lipstikka on nyt parhaimmillaan pihassa.

Tähän postaukseen olin lainannut Mysi Lahtisen Helsingin sanomissa julkaistun reseptin ja hauskan kirjoituksen lipstikasta.

Täältä löytyy Mysin resepti.

Nyt onkin pikimiten kehiteltävä uusi viljaton lipstikkakeittoresepti, kerron tuloksista sitten aikanaan Viljatonta ruokaa blogissani.

Kukkia sisällä ja ulkona

Neljässä ensimmäisessä kuvassa on äitienpäivänä saamiani kukkia. Amppelikukat ovat olleet pihalla vasta päivisin totuttelemassa ulkoilmaan.

Ensimmäinen kirsikan kukka.

Mahonia

Tämä keisarin pikarililja on niin kaunis, että siitä on nyt otettu jo monta kuvaa. Näitä liljoja on kolme kappaletta istutettu myyriä karkoittamaan. Ainoastaan tässä yhdessä on tänä vuonna kukka.



Tänään on taas pilvinen kovatuulinen päivä. Pienet sampit uivat syvemmällä, virkeiltä kuitenkin näyttävät. Tuuli on tuonut altaaseen puiden kukintoja. Koristeomenapuu heijastuu veteen ja vartijakissakin siellä peilaa itseään.

Serkkuni muisti minun pitävän valkoisista kukista. Sain kauniin neilikkakimpun.

Salaatit ja yrtit kasvavat vielä keittiön ikkunalla, pian monia tuoreita yrttejä löytyy jo pihalta.

Paavalinkukkakin viihtyy keittiön ikkunalla.

Kaksi päivää yhtä juhlaa.

Äitienpäivänä tulivat lapset, lapsenlapset ja koirat. Kolmea koiraa oli vaikea kuvata yhdessä, sellaisia pieniä viipottajia. Itse istuin nojatuolissa ja koirat pyörivät ympärillä.

Lapset toivat kukkia ja lahjoja, tärkeintä kuitenkin oli, että he tulivat. Taata keitti kahvia ja teetä. Kukkia kuvaan myöhemmin.

Voi sitä häntien huisketta.

Harmi, Mini ja Leo.

Mitähän hyvää taata aikoo heille antaa? Leo näyttäisi olevan hieman varuillaan, eihän noista tytöistä koskaan tiedä. :-)

Mini

Harmi ja Mini

Nuijapäät innostuivat melomaan altaassa aurinkoisena päivänä, ovat jo kohta pari senttisiä.

Altaan musta reuna oli varmaankin ihanan lämmin. Taata on ripotellut veteen spirulinajauhetta.

Kuistin portaiden alla asustaa hän.

Maanantaina sain rakkaita ja mieluisia vieraita lisää Jyväskylästä ja Porvoosta. Taas sain kukkia ja makoisia tuliaisia.

Taata joutui lähtemään työhön, mutta tarjoilusta selvittiin yhteisvoimin, ystäväni auttoivat. Simo-koirulikin tuli varamammaa tervehtimään. Simo taisi vähän ihmetellä keppejäni, ei uskaltanut ollenkaan hypätä syliini pusuttelemaan. Simolle oli myös jätetty paljon tuoksukirjeitä taloon, kun edellisenä päivänä oli kaksi pientä tyttökoiraa ja Leo-poika käyneet kylässä.

Meillä kolmella isoäidillä oli niin paljon puhumista, että kuviakaan en muistanut ottaa. Olisi ollut yksi hyvä aihekin, kun Simo vetäisi pienet päikät sohvalla pää tyynyllä. Simo osaa täällä kuin kotonaan, ei turhia jännitä.

Elämä on antanut minulle paljon ihania lahjoja. Perhe ja ystävät, heitä ei mikään korvaa. Sydämellisesti kiitos kun tulitte.

Äitienpäivän kahvikutsu.

Hyvää Äitienpäivää!

Uimakaverit kutsuivat minutkin tänä aamuna rantaan aamukahville/teelle.

Aurinko paistoi.

Takkia ei voinut vielä riisua, oli yllättävän kylmää, mutta ystävyys lämmittää.

Kiitos, kun saimme osallistua yhteiseen kahvihetkeen. Taata on ottanut kuvat.

Suihkulähteellä kaikki kutupallot ovat jo hajonneet. Nuijapäät ovat reilun sentin mittaisia, kuvaan eivät suostuneet tulemaan, kun on niin kylmä ilma. Melovat siellä pohjavesissä. Senverran näyttäytyivät, että hengissä ovat. Aurinko varmaankin tänään lämmittää samppien uimavettä.

Yksitoista kysymystä.

Leena Lumi

Haastoi minut vastaamaan yhteentoista kysymykseen.

1) Mikä kukka on kuvassa?

Valeunikko. Kuva on Leenan blogista kopioitu.

2) Kuka on kirjallinen alter egosi?

Isä Camillo, mistä tuokin nyt mieleen pätkähti, minähän en ole mies.

3) Kuka on kirjailija-alter egosi?

Maria Jotuni. Ei sentään, ei minulla sellaista ole. Nukuttuani yön yli ja asiaa tarkemmin mietittyäni päätin vaihtaa tuon Jotunin tilalle Kirsi Kunnaksen. Minäkin haluaisin kirjoittaa Tiiti Tiitiäisistä, vaan kun en osaa.

4) Suosikkikuukautesi?

Maaliskuu, silloin valo voittaa pimeyden.

5) Mitkä kolme sanaa kuvaavat sinua parhaiten?

Kanaemo. innostuja, höppänäinen.

6) Kolme onnesi tekijää?

Perhe, mielenrauha ja jokapäiväinen leipä.

7) Jos saisit ottaa autiolle saarelle vain yhden kirjan, mikä se olisi?

Tätä ei tarvitse edes miettiä. Ottaisin Raamatun, siinä riittää lukemista ja ajattelemisen aihetta loppuelämäksi.

8) Mitä sinulle merkitsee rakkaus?

Elämää, ihmisyyttä.

9) Mikä olisi kotimaasi lisäksi se toinen maa, jossa voisit asua?

Ruotsi, eteläinen osa.

10) Jos olisit tanssi, mikä tanssi olisit?

En ole koskaan osannut tanssia, sanotaan tiputanssi. :-)

11) Milloin olet eniten oma itsesi?

Kotona puuhastellessani ilman kiirettä.


Jätän nyt Äidit rauhassa juhlimaan omaa juhlapäiväänsä ja jätän haasteet lähettämättä.

Naurua etsimässä.

Eilen illalla katselin Teemalta kiinnostavan tiededokumentin Naurua etsimässä. Kerron siitä tuonnempana lisää.

Tiistaina meille tuli yllättäen tilaisuus päästä osalliseksi hauskasta tapahtumasta.

Vasta eilen tajusin kuinka tärkeää on välillä nauraa oikein koko sydämestään. Kokemus on virkistävä ja riemullinen."Nasevat kurtut" esiintyivät Topeliussalissa, Ulla Tapaninen kertoili hauskoja juttuja ja lauloi. En muista aikaisemmin kuulleeni hänen lauluaan.

Vapauttavassa naurussa aivoista erittyy endorfiinia ja se lievittää kipua, luin netistä. Ilmankos minäkin unohdin keppini ja nauroin vapauttavaa naurua muun yleisön kanssa.
Väliajan jälkeen saimme kuulla konsertin. Viisi omien soittimiensa huippumuusikkoa olivat esiintymässä. Oli huikea elämys kuulla heidän soittavan.

Kiitos, Eeva, tarvitsin juuri tätä.

*

Palataan Teemalle. Tämä ohjelma on vielä nähtävänä Yle Areenassa 09.06. asti. (Suomessa)

Me suomalaisethan emme perinteisesti ole mitään nauravaa kansaa. Vanhakansakin sanoo, että "mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta."

Ohjelmassa kerrottiin, että sydänongelmatkin helpottuisivat, jos nauraisimme enemmän. "Stressi supistaa verisuonia, kun taas myönteiset tunteet ja nauru niitä avaavat."

Ohjelmassa kerrottiin mm. ameriikkalaisista ammattinaurajista, jotka olivat esinauramassa saippuasarjoissa. Nämä ihmiset kertoivat kuinka he olivat onnellisia yhdessä ja voivat kaikki oikein hyvin. Sitten tuli tekniikka ja naurukoneet, jotka veivät aidot naurajat kortistoon. Monet masentuivat ja kaipasivat yhteisiä nauruhetkiään.

Tämä ohjelma antoi minulle paljon ajattelemisenaiheita, en voi kaikkia tapahtumia tässä toistaa, suosittelen katsomaan ohjelman.

Ehkä voisimme paremmin, jos voisimme nauraa niinkuin pienet lapset. Vauvatkin osaavat jo nauraa 2-4 kk:n ikäisinä.

Lukekaa tämä netistä lainaamani juttu ja antakaa naurun tulla.

"Australiassa radioasema maksaa palkkioita (1000-5000 Dollaria) soittajille heidän noloimmista kokemuksistaan. Tämä kokemus palkittiin 5000 dollarilla...

Olin tehnyt aamiaiset ja valmistanut lapset kouluun, kun kello oli jo 8:45. Matka vastaanotolle kestää n. 35 minuuttia, joten minulla ei ollut juurikaan luppoaikaa.

Kuten suurin osa naisista, minäkin kiinnitän erityistä huomiota hygieniaan ja siisteyteen ennen tällaista "käyntiä". Joten kiirehdin yläkertaan, riisuuduin, kastelin pesusienen, joka oli lähinna ammetta ja pesin "ko. alueen" varmistaakseni, että se oli "esittelykunnossa". Heitin pesusienen pyykkikoriin, puin päälleni ja hurjastelin autollani vastaanotolle.

Olin odotushuoneessa vain muutaman minuutin kun minut jo kutsuttiin sisälle. Toimenpiteen tuntien, kuten uskon kaikkien naisten tuntevan, hyppäsin toimenpidepöydälle ja katselin huoneen toista seinää ja kuvittelin olevani Pariisissa tai aivan muualla miljoonien kilometrien päässä.

Yllätyin hiukan kun tohtori sanoi "jahas, sitä on siistitty paikkoja oikein erityisellä huolella", mutta en vastannut mitään. Kun aikani oli ohi, huokaisin helpotuksesta ja lähdin kotiin. Loppupäivä sujui normaalisti- shoppailua, siivousta, kokkailua etc.

Koulun jälkeen kuusivuotias tyttäreni leikki itsekseen ja huusi minulle kylpyhuoneesta:- "Äiti, missä mun pesusieni on?"Käskin hänen ottamaan uuden seinäkaapista. Hän vastasi:- "Ei! Tarvitsen sen mikä oli ammeessani, siinä on kaikki minun glitterit ja kimalteet!""

*

Minulla on ajanvaraus kuun lopussa vuositarkastukseen. Toivottavasti ei tapahdu mitään kommelluksia. :-)