Aamukampa/syyskampa # 009

Purossa on paljon vettä. Syksyisiä puuhia riittää.

Seurailimme puron vartta ja tulimme toiselle järvelle.

Kuvat on taas otettu puhelimella, kun sieniretkelle en huomannut ottaa kameraa mukaan.

Saimme vähän metsän antimiakin mukaamme. Viljatonta ruokaa blogissani kerron mitä näistä suppilovahveroista keittelen.

Täällä lisää syyskampoja.

Sipoonrantaa rakennetaan.

Diili-ohjelmaa katsellessani muistui mieleeni parin vuoden takainen ohjelma, jossa haettiin myyntijohtajaa Hjallis Harkimon suurprojektille Sipooseen. Myyntijohtaja sitten valittiinkin, mutta nyt tänä syksynä hän jo lähti tästä projektista pois.

Poikkesimme ottamaan muutaman kuvan, kun ilmakin oli niin suotuisa. Näitä kerrostaloja voi ihastella Porvoon tieltä. Talot ovat vielä työn alla.

Näissä ihan rannassa olevissa taloissa oli jo asukkaita, tyhjiäkin huoneustoja vielä oli.

Näkymä venerantaan.

Minkähälaista olisi asua tässä talossa? Meri on ihan siinä olohuoneen vieressä.

Pieni pihakin on jo valmiina.

Pieni leikkipuistokin on jo valmiina kuvasta oikealla. Kuvasin tuota keskeneräistä rakennusta, siitä on todella hienot näkymät merelle.

Heti taloryhmän takana ja sivulla on kävelylaituri. Tuolla jos lasten kanssa olisi kävelyllä, niin valjaat heille tarvittaisiin. Mitään kaidetta ei ainakaan vielä ollut.

Asunnot täällä ovat kalliita, osakehuoneuston kuulemma saa omakotitalon hinnalla. Uskon, että alueesta tulee todella upea.

Jos kuvan klikkaa isommaksi niin taustalla kaivurin takana näkyy osa Villanellan alueesta. Siellä on upeita taloja.

Kerrostalojen meren puoleinen osa on vielä rakennustyömaata. Osa rantalaituria on kuitenkin jo valmiina.

Syysasuinen saaristo näyttää auringon paisteessa upealta.

Kiinnostavaa on nähdä miltä alue valmiina näyttää. Uskoisin, että varsinainen Sipoon nähtävyys tästä kehittyy. Toivottavasti asukkaat eivät laita puomeja tien eteen. Viihtyisikö täällä? Kuka tietää, vaikka tuolta asunnon hankkisin, jos olisi paljon rahaa. Raitista ilmaa ainakin riittäisi, kun puhuri mereltä toisi vilpoisaa meren tuoksua.

Harkimo on kyllä rohkea mies, kun tuollaisen suururakan on aloittanut kotikuntansa kehittämiseksi. Menestystä hankkeelle vaan edelleenkin.

Alkukirjainhaaste # 36 MA

MArkkinat

Täällä lisää MA-sanoja

Maija antoi sanat.

Viisi sanaa; rohkeus, lanka, itku, rakkaus ja etelä.

Maija löytyy täältä.

ROHKEUS.

En ole koskaan pitänyt itseäni rohkeana, enemmänkin olen ollut sellainen pää pensaassa tyyppi. Tänä syksynä kuitenkin olen rohkaistunut pulahtamaan kylmään veteen uimaan.

Isäni oli rohkea ja hänen aseveljensä, jotka lähtivät puolustamaan v. 1939 kotejamme mahtavaa ylivoimaa vastaan.

LANKA

Pehmeä värikäs villalanka saa aina sormeni levottomaksi, pitäisi päästä kutomaan. Aikaisemmin kudoin vaatteitakin, mutta nyt keskityn vain sukkiin ja pipoihin. En jaksa enää pitää käsissäni isoa kutiletta. Sukkien kutominen on sellaista ihanaa hermolepoa. Iltaisin on mukavaa käpertyä omaan tuoliinsa sukkaa kutomaan.

ITKU

"Aika on nauraa ja aika on itkeä."

Itku helpottaa tuskaa, pienten lapsosten kolhut paranevat puhaltamalla. Meillä aikuisilla itku myös vapauttaa ja puhdistaa.

Vuosien varrella olen huomannut, että niitä ystäviä, joiden kanssa olen itkenyt, en ole unohtanut.

Voi, että tuo sipulikin joskus itkettää.

Rakkaus

" Kun kahdesta ihmisestä tuntuu, että he ovat tunteneet toisensa koko ikänsä, heidän rakkautensa kestää varmasti koko eliniän." (Gibran)

Näistä Maijan antamista sanoista RAKKAUS on varmaankin suurin ja kaunein. Rakkautta on vaikeaa määritellä se on tunnettava ja koettava sydämellä.

Kaunein rakkauden määritelmä löytyy Raamatusta I Kor. 13

"Rakkaus on pitkämielinen. Rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei kerskaa. Rakkaus ei pöyhkeile.
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Rakkaus ei etsi omaansa.
Rakkaus ei katkeroidu. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
Kaikki se peittää. Kaikki se uskoo. Kaikki se toivoo. Kaikki se kärsii.
Niin pysyvät nyt Usko, Toivo ja Rakkaus, nämä kolme ;
mutta suurin niistä on Rakkaus."

Äidinrakkaus on vahva, vaikka lapsia olisikin viisitoista.

ETELÄ

Pian on taas se aika vuodesta, jolloin haluaisin asua lämpimässä ja auringossa. Vaikka sydäntalvella olen syntynyt, niin talvi pimeine liukkaine teineen on aina ollut kauhistus. Koskaan en totu pakkaseen ja viimaan. Lapsena pidin hiihtämisestä ja luistelemisesta, silloin ei talvi vielä ahdistanut.


Tämä kuva syöpyi niin mieleeni, että haluan sen nyt uudelleen tänne blogiini.

Lankaa syttyrälle.

Tänä vuonna olen suosinut näitä kivoja raitalankoja. Näitä on mukava kutoa, kun langanpäitä ei tarvitse päätellä. Sukkia olen hiljalleen kutonut autossa istuessani ja televisiota katsoessani. Tulosta ei ole syntynyt viime vuotiseen tahtiin, eikä taida olla tarvettakaan. Enää en kääri sukkia pakettiin jouluna. Täällä ne ovat kopassa valmiina, jos joku sai viime vuonna sopimattomat, niin saa tulla vaihtamaan.

Pialle tiedoksi, että antamasi lankakerät ovat nyt muuttaneet olomuotoa.

-maiju- lähetti minulle palkinnon osallistumisestani alkukirjain haasteeseen. Yhdet pienet sukat tästä kerästä vielä taitaa tulla.

Vielä on monta kerää lankaa kutomattakin. Seuraavat sukat valmistuvatkin sitten palvelutalon myyjäisiin. Minulta pyydettiin sinne junasukat, koska viime vuonna junasukat myytiin ensimmäisten joukossa.

Syyspörinää.

Hei, minulla on nyt vyö. Jaa, että mitä merkillistä siinä on jos ihmisellä on vyö. No, sitä vaan, että viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen minulla ei ole ollut vyötä, eikä senpuoleen ole ollut vyötäröäkään. Yhtä pötköä koko mamma. Nyt olen huomannut, että farkkuni lököttävät kuin skeittarimiehillä, on siis tehtävä jotain. Onneksi olen saanut pikkusiskoltani kauniin vyön, jonka nyt otin käyttöön, välittömästi kun huomasin vyötärölinjaani ilmaantuneen hienoista palautumista. Kiitos uuden ruokaympyräni ja innostukseni ulkoiluun.


Eilen lähdimme taas Itäkeskukseen, kun taatalla oli sinne asioita. Minulla oli taas "matti kukkarossa", joten pyysin taataa ajamaan kylämme Ottomatin kautta. Miksi ihmeessä et ota rahaa Itiksestä, ihmetteli taata. No, minä en uskalla mennä sinne rahaseinälle jonottamaan, kun siellä liikkuu kaikenlaisia rosvoja. Olen sellainen hönelö, että minulle ei tarvitsisi edes viitosta uhrata lattialle heiteltäväksi, nopsaan kumartuisin jo €uron kolikonkin perään ja unohtaisin rahat ja kortin aparaattiin. -Taata lupasi tulla vartioimaan rahannostotapahtumaani.

Uskomatonta, että nuoret miehet matkustavat Suomeen ihan vaan rosvoilemaan. Yhdellä raha-automaatilla asioineella mummolla oli tuuria, kun reipas suomalainen poika näki hämäystempun tapahtuneen, nosti konnan seinälle ja pakotti luovuttamaan mummon kortin takaisin. Enemmän pitäisi löytyä sellaisia reippaita nuorukaisia, jotka rosvojen kiinnisaamiseksi uskaltavat toimia.

Entäs sitten tällainen juttu. Jossakin maassa joku turjake keksii perustaa "tärytys firman", ja päättää, ei kun Suomeen. Lehdistä sitten saamme lukea, että useilta paikkakunnilta on varastettu tärytyskoneita. On se nyt vaan kertakaikkiaan härskiä toimintaa. Onneksi suomalaiset poliisit ovat tehokkaita, heitä vaan saisi olla paljon enemmän. Oletteko muuten panneet merkille kuinka komeita suomalaiset poliisit ovat?



Meillä asuu nyt kärpänen, on asunut jo monta päivää. Pitkin aamua yritin saada sitä asettumaan kuvattavaksi, mutta ei se innostunut asiasta. Nyt se taitaa vetää nokosia jossakin verhon poimussa. Jos olisi kesä ja kärpäsiä ilmestyisi tänne sisälle, niin minähän heti ryntäisin lätkän kanssa niitä jahtaamaan. Tätä ei jahdata, ainakaan vielä. Se vaikuttaa aika siistiltäkin, seurasin sen puhdistautumisseremoniaa eilen aamulla. Tarkoin se suori siipensä ja lukuisat koipensa, ihailtavaa. Eilen minua ei häirinnyt ollenkaan sen pörinä ikkunalla, vaikka yritin ottaa pienet päikät. Voi hyvät hyssykät, jos kärpänen olisi minulle tehnyt saman tempun kesällä, niin lätkä olisi läjähtänyt samantien.

Hei siskot ja veljet, nyt saa taas mennä "munalla töihin", niinkuin silloin ennenvanhaan Teijan ja munavuorien aikaan televisiossa kehoitettiin. Myöhemmin tuli kauhea kolesteroolipeikko, joka karkoitti suomalaisten ruokapöydistä myös voit ja kermat. Nyt on oikein arvovaltaisella taholla tutkittu munia ja todettu ne lähes syyttömiksi kohonneisiin kolesteroliarvoihin. Minun sanani ei ole aina kovin luotettava, koska usein kirjoittelen vähän niinkuin ketunhäntä kainalossa. Siksi laitankin tähän yhden linkin, joka kannaattaa lukea. Klikkaa tästä.

Kauniit värit ilahduttavat syksyistä kaihomieltä. Mukavaa alkavaa viikkoa.

Pihakatselmus.

En olekaan pitkään aikaan tehnyt kollaasia pihan kukista. Nyt alkaa jo olla viimeiset hetket ennen pakkasten tuloa. Tykkään näistä kukkakollaaseista, kun kukat niissä ovat kuin meidän pihalla toinen toistensa vieressä, edessä ja takana, kaikki kukkavärit sopivat suloisesti yhteen pihallamme. Vähän niinkuin kukat kedollakin. Moni kukka onkin itse täällä paikkansa valinnut.

Kuvat otin jo perjantaina, mutta en ehtinyt kaikkia vielä esitellä.

Bellikset siirsin tilavampaan paikkaan, mutta tämä tykkääkin mielummin kukkia kivipolulla.

Yksi unikkokin on vielä ehtinyt nuppunsa aukaista, hyvää tukea antaa pihakuusi.

Syysvuokko on niin kaunis ja puhtaan valkoinen.

Vielä löytyy kimppu kukkia sunnuntaiseen kahvipöytään.

Tänään haetaan viimeinen kesäkurpitsa sisään ja kaivetaan maa-artisokkaa soppatarpeiksi.

Päätimme jättää kaikki siemeniä tuottavat kukat talventörröttäjiksi, ihan vaan pikkulintujen tarpeisiin. Näin jo tiaisparven mahtavan harmaamalvikin siementen kimpussa.