Joulun valmistelua Tukholmassa

Otimme taatan kanssa pienen irtioton arjesta ja käväisimme katselemassa Tukholman jouluvaloja. Kuvia voi klikata suuremmiksi, näkyy tarkemmin mitä kojuissa myydään.



Sää ei meitä suosinut, vettä ja räntää sateli hiljalleen. Emme antaneet sään häiritä, koska lämpöasteitakin oli kaksi, hätäkös siellä oli kulkea ihmettelemässä joulukuisen sunnuntain vilskettä Gamla Stanin kapeilla kujilla ja toreilla.



Paljon oli väkeä liikkeellä.



Joulumarkkinoilla myytiin monenlaisia herkkuja ja joulukoristeita.


Näitä vanhoja kauniita rakennuksia on ilo katsella. Ne tuovat menneet ajat mieleen. Nyt oli Suomen Itsenäisyyspäivä, ei siis ole Tukholma enää meidän pääkaupunkimme.



Punasista markkinakojuista olisi löytynyt makeaa "mahantäydeltä", tyydyimme vaan katselemaan.



Täällä myytiin joulukoristeita.



Tähän keräsin muutamia näkymiä joulun koristeluista.

Näitä pieniä koiria olisin halunnut tuoda kotiinkin.
Pikkuisia koiria oli valmistettu puolukanvarvuista, havunoksista ja katajasta.

Tämä pieni koiruli olisi sopinut meidänkin pihallemme.

Tässä kukkivat jouluvuokot.

Pieni uninen ponikin siellä odotteli lapsia kyytiin.



Kiertelyn ja kaartelun jälkeen maistui ihanalta muki kahvia ja "tomtebakkelsit".



Pari hankintaakin tehtiin, mutta niistä kerron myöhemmin.

Joulumieltä

Olen saanut tämän kauniin joulumielen virittäjän kahdelta blogiystävältä. Maijalta täältä.

Blogisiskolta täältä. Kiitos molemmille tästä kauniista muistamisesta. Toivotan samalla hyvää joulumieltä kaikille, jotka täällä nyt poikkeavat. Blogini on ollut pienellä tauolla, siitä kerron kohta lisää.

Vielä yksi enkeli lenteli täältä Tuikun blogista. Kiitos Tuikku, sydäntäni lämmitti.

Pikkujoulustollen

Juhlistimme taatan kanssa pikkujouluamme Lidlin pullalla ja pipareilla.

Joskus aikaisemmin marraskuussa jossakin blogissa kerrottiin, että Lidlin stollen on erinomaista. Täytyihän meidänkin se testata, hyvää oli. Stollen on tuolla ylhäällä oikealla. Tonttumuori ja -ukko tulivat lahjapaketissa Kokkolasta, aikas mellevät. :)

Kävisikö tämä joulun väreistä? Täällä lisää joulua.

Sota alkoi 30.11.1939

Tämä kollaasi olisi pitänyt tehdä vasta uutena vuotena, koska siinä on kuvia vuodelta 1940. Haluan kuitenkin laittaa tämän blogiini juuri tänään. Kuva kannattaa klikata isommaksi.

Isäni joutui lähtemään jo kuudentena lokakuuta 1939. Minulla ei ole tietoa lähtikö hän kertausharjoituksiin tai vahvistamaan rajalinjoja, hän ei perheelle myöhemminkään puhunut sotakokemuksiaan paljoakaan.

Kuvat 1. ja 2. Tämä on sotasensuurin kautta tullut kortti, postitettu 3.1. 1940. Isä sinä vaan kehoittaa äitiä olemaan rauhallinen ja nukkumaan hyvin. Sensuuri on raaputtanut paikan nimen kortista.

Kuva 3. Äiti siinä opettaa minua ottamaan ensiaskeleita. Pakkanen on ollut kova, onneksi olen saanut huopatossut jalkaani.

Kuva 4. Soppatykki on siinä nostettu jalaksien päälle. Isäni näyttää löytäneen lämpimän istuimen.

Kuva 5. Tämä kuva ei ole talvisodasta, koska pojilla on siinä päässään kesäisemmät lakit.

Mammallani oli hauska teoria miehen luonteenpiirteistä. Hänen mukaansa isäni oli "hyvällainen" ja kiltti. Sellaisella miehellä lakki on pois otsalta. Jos mies on oikea ärmätti, niin hän kulkee lippa silmillä, lakki syvällä päässä. Näistä kuvista voi päätellä, että isäni oli kiltti ja lempeä luonteeltaan. Karvalakki keikkuu siellä päänlaella ja lippalakki tuskin päässä pysyy. Katsellessani näitä kuvia muistui mieleeni tuo mamman teoria, aika osuva, ainakin isäni kohdalla.

Aikaisemmin kerroin äidin ja minun sotasyksystä täällä

Ikäneito Ronjan mietteitä.

"Onko tuo taata nyt ihan tosissaan? Tuonneko pitäisi muka lähteä, siellähän kastuvat tassutkin. Ei nyt huvittais yhtään lähteä, mitä jos te vaan lähtisitte kahdestaan? Sano nyt mammakin jotain."

Taata yrittää houkutella; "Tulisit nyt vaan Ronja, tehdään ihan pieni lenkki ja kuivaillaan turkki sitten kotona." "No, jos nyt taatan mieliksi pikku lenkki, kun se tuntuu siitä niin nauttivan. Voinhan siinä sitten pikkuisen kykkiä pissilläkin samalla."

"Mihin se mammakin nyt jo livahti, olisi nyt pitänyt ovea auki. Tässä märkien tassujen kanssa odotella......"

"Tätä se aina on, kun ihmisten mieliksi yrittää olla. Sateellakin on ulos lähdettävä. Nyt on sitten taas saatava tassunsa kuntoon. Valtaanpa tästä sohvan ja otan pienet torkut. Taata kehuskeli tuoneensa kaupasta erikoisherkkuani alatoopia, sitä voisin vähän maistella ennen nukkumaanmenoa illalla."

" Täällä mamman ja taatan huushollissa on ihan mukava vierailla, mutta nuo raput ovat vanhalle koiraneidolle hengenvaaralliset.
Viime yönä luulin jo putoavani alas asti, kun tassuni lipesivät liukkaaksi lakatulla portaalla. Taisin pelästyttää pahan kerran isäntäväkeni. Siinä ne tutkivat jokaisen tassun ja huokasivat hartaasti, kun nuolaisin kättä. Kaikki ok! Laittoivat mokomat kuitenkin portit kiinni, on se vähän nöyryyttävää, kun ylös on mentävä tästälähin taatan sylissä. Kuka täällä nyt vahtii, mitä yöllä alakerrassa tapahtuu? No, kaipa ne pärjäävät ilman vahtia."

Nimetön paketti.

Joulukaktus on hieman etuajassa, mutta haitanneeko tuo.

Pikkujoulut ovat taas ajankohtaisia ja nimettömät paketit, hahaa. Tiedättehän ne pienet paketit, joita jokainen juhliin tulija pudottaa eteisessä odottavaan lahjasäkkiin.

Minullekin on tiedossa parit pikkujoulut, mutta paketteja ei tuoda. Vanhasta käytännöstä luovuttiin yleisön pyynnöstä ja "mitä sitten sattuikaan" tapausten johdosta.

Osallistujille oli juhlakutsun yhteydessä annettu vinkki nimettömästa paketista, jonka "noin" arvoksi oli sovittu 2 € . Minäkin paketoin sievästi kahvipaketin ja lisäsin vielä muutaman suklaanamin tuntematonta paketinsaajaa ilahduttamaan.

Juhlat olivat hienot; puheita pidettiin, runoja lausuttiin ja kuoro lauloi koko joululauluohjelmistonsa. Lopulta sitten päästiin joulupuuroon ja pukkikin tuli säkkinsä kanssa. Tontut juoksuttivat paketteja innokkaalle juhlakansalle. Minulle piiperöt ojensivat jotenkin tutun näköisen paketin, ei, ei se ollut se minun tuomani kahvipaketti, se oli eri merkkistä kahvia ja namit puuttuivat. Hieman hymyilytti.

Naapuripöydässä ei sitten hymyiltykään, kun yhden isännän paperikasa läjähti pöytään. Mies tunsi kokeneensa suurta vääryyttä, kun hänen paketistaan löytyi pikkuinen rulla joulupakettinarua ja kaiken lisäksi se oli jo vajaa höttönen, ehkä juuri siihen kyseiseen pakettiin oli varattu naru valmiiksi. Siinä sitten mietittiin ihmisten huumorintajua. Kaiken lisäksi ne paketit loppuivat kesken :( Kuka hirttämätön oli ottanut paketin vaikka ei ollut itse säkkiin mitään tipauttanut?

Siirrytäänpä sitten seuraaviin juhliin. Täällä osallistujat olivat iäkästä väkeä ja nimettömät paketitkin olivat yllätyksellisiä. Yhdestä paketista löytyi sievästi käärittynä neljä palaa näkkileipää. Eniten hämmästyi ystäväni, kun hän sai yllärinä nuuskarasian. Miten ihmeessä ja kuka kumma? Eipä vetäissyt ystäväni nuuskaa nenuunsa, oltiin vaan iloisia ettei mokoma tuote osunut kaikkein vanhimpien kohdalle. Se niistä nimettömistä paketeista, enpä taida tehdä lahjakirjosta enempää paljastuksia.

Nyt aikajanalla kuusikymmentä vuotta taakse päin. Silloin nimetön paketti sai pienen saajansa ilosta ratkeamaan. Oli partiolaisten pikkujoulut ja minäkin pääsin mukaan juhlaan, koska olin ahkerasti solmuja opetellut koko syksyn. Olen jossain yhteydessä kertonutkin siitä minulle osuneesta onnenpotkusta. Paketistani löytyi Anni Swanin kirjoittama kirja Arnellin perhe. Kirja oli elämäni ensimmäinen oikea kirja, yhtään ei haitannut vaikka siitä olikin takaselkä revitty irti, sisältö oli tärkeintä. Tuosta kirjasta kaikki alkoi, maailmani oli auennut Austraaliaan asti. Aikaisemmin olin lukenut pieniä lasten kirjasia, niitä ohuita litteitä joissa kuvat olivat pääosassa. Kiekua ja Kaikua olin lukenut jo monta vuotta ja sellaisia pyhäkoulusta saamiani pikkuisia kertomuksia Vanhantestamentin tapahtumista.

Samana talvena opettaja vei luokkansa kirjastoon, siitä kerron myöhemmin. Kirjallisuuden harrastukseni alkoi kuitenkin nimettömästä joulupaketista, ikiomasta kirjasta.
Ostakaa lapsillenne lahjaksi kirjoja :)

Eilalle kiitos

Sain Eilalta tämän soman tunnustuksen. Kiitos Eila



Käyn vierailemassa niin monissa mukavissa blogeissa, etten voi kaikille tätä tunnustusta jakaa. Jos tämän postauksen näette, niin ottakaa kuva mukaanne, olette sen ansainneet. Tervehdys kaikille blogiystäville.