maanantai 30. marraskuuta 2009

Sota alkoi 30.11.1939


Tämä kollaasi olisi pitänyt tehdä vasta uutena vuotena, koska siinä on kuvia vuodelta 1940. Haluan kuitenkin laittaa tämän blogiini juuri tänään. Kuva kannattaa klikata isommaksi.



Isäni joutui lähtemään jo kuudentena lokakuuta 1939. Minulla ei ole tietoa lähtikö hän kertausharjoituksiin tai vahvistamaan rajalinjoja, hän ei perheelle myöhemminkään puhunut sotakokemuksiaan paljoakaan.

Kuvat 1. ja 2. Tämä on sotasensuurin kautta tullut kortti, postitettu 3.1. 1940. Isä sinä vaan kehoittaa äitiä olemaan rauhallinen ja nukkumaan hyvin. Sensuuri on raaputtanut paikan nimen kortista.

Kuva 3. Äiti siinä opettaa minua ottamaan ensiaskeleita. Pakkanen on ollut kova, onneksi olen saanut huopatossut jalkaani.

Kuva 4. Soppatykki on siinä nostettu jalaksien päälle. Isäni näyttää löytäneen lämpimän istuimen.

Kuva 5. Tämä kuva ei ole talvisodasta, koska pojilla on siinä päässään kesäisemmät lakit.

Mammallani oli hauska teoria miehen luonteenpiirteistä. Hänen mukaansa isäni oli "hyvällainen" ja kiltti. Sellaisella miehellä lakki on pois otsalta. Jos mies on oikea ärmätti, niin hän kulkee lippa silmillä, lakki syvällä päässä. Näistä kuvista voi päätellä, että isäni oli kiltti ja lempeä luonteeltaan. Karvalakki keikkuu siellä päänlaella ja lippalakki tuskin päässä pysyy. Katsellessani näitä kuvia muistui mieleeni tuo mamman teoria, aika osuva, ainakin isäni kohdalla.

Aikaisemmin kerroin äidin ja minun sotasyksystä täällä
Posted by Picasa

9 kommenttia:

  1. Hieno muistojen kollaasi! Minun isäni joutui lähtemään aivan jatkosodan viime päivinä ja ehti vain sinne asti, mutta ei joutunut varsinaisesti sotaan. Hän olikin silloin vasta 18-vuotias.

    Kiva kun sinulla on itsestäsi kuva noin pienenä. Suloinen tyttö :-)

    VastaaPoista
  2. Kaunis kollaasi. Tämän päivän blogikirjoitukseni aihe lähti liikkeelle näistä kuvista.

    VastaaPoista
  3. Anna, niin tämä kollaasi kertoo niin paljon, varsinkin minulla ja lapsilleni. Tästä sodasta en muista mitään, mutta seuraavasta sitäkin enemmän. Tuon päässäni olevan turkismyssyn muistan, koska se joutui palvelemaan minua monta vuotta.

    Uuna, onneksi isäsi ei joutunut noin nuorena lähtemään.
    Tykkään itsekin tuosta kuvasta, siinä äitikin on niin nuori.

    mm, kävin lukemssa kirjoituksesi, pidin siitä paljon.

    VastaaPoista
  4. Kuvat ovat täynnä muistoja. Ne ovat aarteita!
    Minullekin niitä katsoessani tulee mieleen oman isän muutama vastaavanlainen kuva. Myös hän joutui nuorena sotaan, haavottuikin.

    VastaaPoista
  5. Kauniita ja rakkaita muistoja kuvasi täynnä!
    Hienosti koottu kollaasi niistä.

    VastaaPoista
  6. Koskettava kollaasi. Tämä oli hyvä päivä sen julkaisemiseen! Yleisin tapa oli se, ettei niistä sotakokemuksista paljon puhuttu. Kun isäni vielä eli, olin ystävänä vanhukselle, miehelle, joka oli kovin traumatisoitunut sodasta ja kun häntä kuuntelin niin en jaksanut isältäni mitään lisää kysyä, nuori ja ymmärtämätön oli.

    VastaaPoista
  7. Harakka, yritän nyt säilyttää näitä muutamia vanhoja kuvia. Monet kuvat ovat kulkeneet isällä rintamalta kotiin taskussa. Ikävää, että minäkään en tajunnut silloin isän eläessä kysyä tarkemmin kuvista. Niissä ei ole mitään kirjoituksia takana.

    Leen@, kyllä ne rankkoja vuosia olivat nuorille miehille ja tietenkin koko kansalle.

    VastaaPoista
  8. Tänään tosiaan muisteltiin monissa kodeissa talvisotaa.

    VastaaPoista