Herkulliset hedelmät.
Nappasin tämän alkukirjainhaasteen aimariin blogista. Pientä kevennystä.
Heijastimet heilumaan myös helmikuussa.
Kamala kuva, tuo keltainen heijastaa vielä valokuvattunakin :)
keskiviikko 21. helmikuuta 2024
Kolme H-kuvaa helmikuussa
tiistai 13. helmikuuta 2024
Elämään suostuminen.
Lauantaina valmistuivat junasukat ensimmäiselle perheeni neljännen sukupolven edustajalle. Kutileeni jälki ei enää ole tasainen ja kaunis, siitä on tullut epätasaista ja liian pitkät silmukat. Syytän nivelrikkoisia sormiani. Oli kuitenkin ihana kutoa tulevalle pienokaiselle varpaiden lämmikettä. Jokaiseen silmukkaan olen lisännyt paljon rakkautta, rukousta ja Korkeimman suojelusta toivoen. Olenkohan sitten maaliskuussa isomamma, isoisoäiti tai olisiko ylämummo sopiva arvonimi?
Elämme sellaisia aikoja, että netin uutisissa tuntuu lävähtävän silmille vain huonoja uutisia. Löytyy hyviä ja opettavaisiakin juttuja, pitää vain vähän surffailla, etsiä ja valita oikein.
Omassa elämässäni on tämän puolenvuoden aikana tapahtunut sellaisia asioita, joita on ollut vaikea käsitellä. Usein on tuntunut mahdottomalta hengittää. Tätä en jaksa, tuo lause oli ominta minua monta kertaa. Aika ja ihana kevättalven valo on tehnyt tehtävänsä, olen jaksanut nousta kuilun partaalta elämään jälleen.
Koska kirjalliset kykyni ovat sitä mitä ovat, en osaa ajatuksiani tarpeeksi selkeästi ilmaista niin lainaanpa tähän päivänä muutamana netistä löytämääni tekstiä. Jossakin iltapäivälehdessä oli kerrottu K Väänäsen elämästä. Lainasin pienen otteen tekstistä, siitä sain itselleni hyvän elämänohjeen.
"Kokemuksen ja oppimisen ketju on ihmisillä harvinaisen pitkä. Siinä on
eräänlainen ihmiskunnan voimavara. Oma mummini kuoli 95-vuotiaana. Hän
sanoi kerran minulle, miten tähän elämään pitää suhtautua: elämää ei
pidä pyrkiä hallitsemaan, vaan elämään pitää suostua. Se jäi minulle
syvästi mieleen." Kari Väänänen SEURA- lehti 2020
Tuo lainaus sopii niin minulle. En enää yritä hallita elämääni, vaatimattomasti vaan suostun elämään. Olen kuitenkin valmiina kun kutsu käy ja kirkonkellot kumahtelevat.
**
Palatakseni taas nykyhetken viimaan ja pakkaseen. Kävin kylillä seurakunnan Olkkarissa, siellä oli esitelmöimässä SPR:n edustaja, kahvit ja teetkin tarjottiin. Teemana oli vapaaehtoinen ystäväpalvelu.
Kävin vielä tilaamassa huomiseksi pizzan ja hain kirjastosta lukupiirin maaliskuun kirjan.
"Etuoikeutettuja ovat he, jotka luulevat muistavansa." Kenen viisaus? En muista.😉
maanantai 12. helmikuuta 2024
Arkielämää
Maailmanjärjestykseni on jotenkin ihmeellisesti muuttunut. Asioita joutuu enemmän suunnittelemaan, mitään ei voi tehdä ex tempore tyyliin. Jos esimerkiksi huomaan, että teepussit ovatkin loppuneet, en voi hypätä autoon ja hurauttaa kaupalle, en. Kauppareissun suunnittelu aloitetaan etsimällä netistä Forecan sääkartta Padasjoen kohdalta, siinä näkee viikon sääennusteen. Lumisateinen päivä ei sovi, silloin "ferrari" ei suostu liikkumaan, jos taas on liian paljon pakkasasteita henki ei kulje kuskilta.
Tänä talvena sähkön hinta on ollut minulle mysteeri, miten sähköyhtiöt voivat pelata hinnoilla jotenkin mielivaltaisen tuntuisesti. Onko siinä mitään järkeä, että tavalliset kuluttajat joutuvat katsomaan netistä milloin uskaltaa pestä pyykkiä tai lämmittää saunan. Pörssisähkö, aikaisemmin en ollut kuullutkaan tuollaista termiä. Nyt katson Iltasanomista milloin kannattaa ladata tiskikone hommiin. Huomenna 13.02. halvin hinta on: klo 04 - 05, 5,44 € c/kWh.
Kello soimaan ja naps, kone käyntiin. Näinkö sitä pitäisi toimia? Kirjoittaessani tätä vuodatusta sähkön hinta on 7,90 € c/kWh, ei huippukallista nyt. Päivän kallein hinta oli 12,52 € c/kWh.
Eilen huomasin ihan käytännössä, että todellakin olen 85v. Lähdin aamulla kymmeneksi kirkkoon, oli melkoinen pakkanen, mutta matkahan ei ole pitkä. Kirkonkellot kumahtelivat verkkaisesti, mutta missään ei näkynyt ketään eikä yhtään autoa ollut parkkipaikalla. Menin sivuovelle, joka on lähinnä tulosuuntaani, ovi oli lukossa. En lannistunut vaan menin vielä tempomaan etuoveakin auki. Kiinni oli sekin. Sitten muistin, että kappeliseurakunnassa jumalanpalvelus vuoroviikoin onkin illalla 18.00 ja aamulla 10.00. Olisi pitänyt tarkistaa lehdestä aika. No, ei se mitään. Ehkä joku ohikulkija ihmetteli kun yksi vanha kuuhelo siellä kiertää kirkkoa ja rempoo ovia auki. Saa nauraa. Minun muistini mukaan sunnuntain jumalanpalvelukset ovat maailmansivun alkaneet kymmeneltä. Kun ne kellotkin... ovat kai nykyään automaattiohjauksessa. Soittavat vanhasta muistista, niinkuin minäkin.
Kävin päivällä Pitokärjessä itetaiteilija Enni Idin 120 vuotis muistonäyttelyssä, oli viimeinen aukiolopäivä. Sinne saareen on niin pitkä matka, että oli tilattava "pirssi" . Kuten minulla yleensäkin toteutui taas Murphyn laki, unohdin kameran kotiin. Laitoin kuvan omalta seinältä malliksi. Tässä blogissa on toisaalla enemmänkin Ennin töitä kuvattuna https://mammanmaailma.blogspot.com/2017/08/k-18.html
Mukava sunnuntai minulla oli, kävin illalla vielä kirkossakin, ovat olivat auki.
torstai 18. tammikuuta 2024
Syntymäpäivä
Kiitos perheelle ja kaikille ystäville korteista, viesteistä ja puheluista. Olette arvokkaita aarteita.
Erityinen kiitos pikkuserkulle tästä ihanasta ruususta. Koskaan emme ole tavanneet, mutta hän löysi minut MyHeritagen sukututkimuksen kautta. Olemme suunnitelleet tapaamista keväällä tai kesällä, maltan tuskin odottaa.
Lunta sataa, aamulla ei tarvitse miettiä mitä päivän ohjelmaan kuuluisi. Kola vaan heilumaan, "allit" saavat kyytiä, muskelit ovat kohta kuin Kippari Kallella 😊.
sunnuntai 14. tammikuuta 2024
Lunta ja taas lunta.
Tulin lumitöistä, sain "pluukattua" pihan kulkukelpoiseksi. Jatkuvasti tulee uutta lunta, oikein tiskirätin kokoisia hetkittäin. Kertaakaan aikaisemmin tämän kymmenen vuoden aikana ei tammikuun puolivälissä ole ollut näin paljon lunta meidän pihassa.
Yritän pitää pihassa tarpeeksi suuren alueen puhtaana mahdolliselle hälytysajoneuvolle. Hyvin olen selvinnyt, apua olen pyytänyt silloin kun lumi on ollut suojakelillä liian raskasta. Onneksi tykkään lumitöistä ja olen välttynyt flunssilta ja koronasta.
Tänään ei tarvinnut kokkailla kun tein kaalilaatikkoa niin suuren satsin, että siitä riitti pakastimeenkin. Tosin siitä tuli niin hyvää, että jouduin pitämään tuolin reunoista kiinni, etten olisi rynnännyt santsaamaan ja syyllistynyt ylensyömiseen.
Joulun tienoolla meni vähän överiksi tuo makean syöminen tai juominen. Katselin Hallmarkin jouluelokuvia, siis niitä joita toiset vihaavat ja toiset rakastavat. Minä siis tykkään niistä, kun niissä ei ryypätä eikä rällätä ja lopussa he aina saavat toisensa. On myös mukava katsella kauniita nuoria ihmisiä ja reippaita lapsukaisia. Tiedättehän sen kaavan, leskiäiti tai -isä plus suloinen lapsi.
Näitä elokuvia katsellessa on tietenkin nautittava kuumaa kaakaota tai omenamehua ( lue kuumaa siideriä ). Oletteko maistaneet kuumaa omenamehua? Minäpä olen, se on pakkasella ihanaa, varsinkin Ahvenanmaan makeista omenista puristettu tuoremehu, olen ostanut vuoden mittaan monta tonkallista ( 3 l ) tästä lähikaupasta. Keppikarkit ja vaahtosellaiset kuuluvat myös asiaan. Karkkeja ei koskaan muulloin, ainoataan pari palaa suklaata iltaisin jos makeanhalu pääsee yllättämään.
Tämä vekkuli pariskunta pääsi ilahduttamaan jouluna, muistoksi onnellisista jouluista.
Minulla oli ihana joulu tänäkin talvena kun rakas lapsenlapsi tuli tänne maalla viettämään joulua kanssani. Joulu oli haikea, mutta kauniit muistot kantavat.
Meillä oli kaunis kuusikin, jonka hyvät ystäväni toivat saaresta. Vilpitön kiitos heille. Kuusen koristelussa auttoivat tytär ja hänen poikansa.
Tunnistaako kukaan tuon maalauksen maiseman sijaintia?. No, sehän on Turusta sokeritehtaan rannasta. Ostin taulun vuonna 1967 kun jouduin muuttamman töiden takia pois syntymäkaupungistani. Kaunis muisto.
Lumihiutaleet kuuseen virkkasin n. kahdeksan vuotta sitten, niistä on paljon kuvia blogissakin. Tätä koristetta ei voisi kutsua lumikiteeksi, koska siinä ei ole kuutta sakaraa.
Pallot ovat kauniita kuusessa. Lapsuudessa kotona kuusessa oli myös karamellejä, jotka salaperäisesti katosivat jo ennen loppiaista.
Ystävien tuoma kaunis joulukukka. Kiitos elämälle ystävistä.
Nyt on jo päivän sininen hetki ja pitäisi valmistautua iltakirkkoon. Me olemme kappeliseurakunta, siksi osa Jumalanpalveluksista pidetään illalla 18.00. Jos pakkanen on kiristynyt tai lunta on liikaa joudun jäämään kotiin.
tiistai 9. tammikuuta 2024
Viimeinen tuli.
Myöhään loppiaisiltana sytytin viimeisen Veijon valmistaman ulkotuliastian palamaan. Veijo keräsi aina kynttilänpätkät talteen ja sulatti ne takansytytyspaloihin ja ulkotuliin. Jouluna loimusi osa hänen valmistamiaan tulia, ihailimme niitä yhdessä lapsenlapsen kanssa.
Tänään on Veijon nimipäivä. Ei ole tulppaaneita eikä kakkukahveita, onneksi on muistoja.
Paukkupakkaset hellittivät hetkeksi, aamulla kuuden aikaan mittari näytti nollaa. Pystyin taas lähtemään uimahallille, "ferrarini" kaipasikin jo tuuletusta. Moneen päivään en postilaatikkoa pidemmälle uskaltanut lähteä purevan pakkasen takia.
Iloinen asia on tuo aurinko, nyt jo matalan kaaren tekee puiden yläpuolelle. Pelakuut innostuivat heräilemään ja yhden annansilmänkin olen kesäkukista saanut pysymään hengissä näin pitkälle. Kohta on kylvettävä keijunmekot, ne ovat hitaita itämään ja kasvamaan. Palkitsevat sitten kesällä kaiken vaivannäön suloisilla kukillaan.
Punajuuri-aurajuustolaatikkoa olisi tänään listalla, otin jo eilen jääkaappiin sulamaan. Yhdelle on turha ruokaa valmistaa, onneksi on pakastimet keksitty.
Bon appetit, hyvää ruokahalua ei nyt ole, yksinään ei ole mukava syödä. Tottuukohan tähän joskus?
maanantai 1. tammikuuta 2024
Vuosi 2024
Vanha joulukaktus avasi vielä yhden kukan uuden vuoden kunniaksi. Tämä kaktus on ollut kodissamme jo yli kuusikymmentä vuotta. Kummitätini mies oli oikea viherpeukalo, hän oli istuttanut meille pienen alun. Hyvin se lähti kasvamaan, nyt alkaa olla jo hankalan isokokoinen.
Onnea, iloa, rauhaa ja rakkautta vuodelle 2024.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)