Voi, että!

Mikä onkaan korihenkilölle suloisempi näky metsäretkellä? Kanttarelleja on tänä kesänä löytynyt jokaisella metsäretkellä.

Mahtavaa, leppärouskuja.

Todellisuus oli taas tämän näköinen, niinkuin yleensäkin tämän herkun kohdalla. Siitä pitävät kaikki.

Ruohojen kätköistä löytyi kuitenkin kaksi pientä ja täydellistä.



Päätyivät tähän sienisalaattiin.

Kellosalmella oli eilen kyläyhdistyksen kekrijuhlat. Huikea tuo tyrnin oksa. Tunsin jotenkin vihertyväni muistaessani oman yhden marjan tyrnisatoni.

Onneksi Anja ystäväni pelasti tilannetta ja toi mukanaan minulle Hartolaan muutaman pussin. Oma fyysinen ( yhden munuaisen ) vesitalouteni kaipaa tyrniä ja karpaloa pitkän talven aikana. Kiitos Anja.

Tästä mennään.

Kaisla opasti kierrätyksen perusteita.

Laiturilla ihasteltiin veneitä.

Sadepäivän näkymä sillalta.

Lokkien kokoontumislennot, pian lähdetään.

Voihan myrsky ja mylväys, oksa poikki.

Aamulla yritin katsoa TV:stä Jumalanpalvelusta, ensimmäinen radiolähetys oli ollut 90 vuotta sitten. Poikki meni tällä kertaa, tekninen vika. Luulisi nyt tekniikan olevan jo hallussa, mutta jokin petti. En ole tarkemmin tutkinut mitä on tapahtunut, aina ei kaikkea edes kerrota. Nimimerkki "epätietoinen Hämeestä" nyt vaan

ihmettelee. Laulattivat sitten tilalla vanhoja lasten lauluja. Merkillistä miten sanat muistuvat mieleen vuosikymmenten takaa, niitä lauluja minäkin lapsena lauloin koulussa. Sanat oli opeteltava ulkoa, hyvä niin. Kun  hienot laitteet menevät pimeäksi niin lauletaan itse, siellä ne laulut ovat säilössä aivojen lokeroissa.

Aurinko paistaa, vielä on päivää jäljellä, siispä metsälle.

Yksin kotona

Postilaatikosta löytyi ilmoitus saapuneesta paketista. Siirsin kirjeen sivuun odottamaan autokyytiä.  Olen tällä viikolla ollut yksin kotona kun mies on sukuloimassa Kokkolassa. Uteliaisuus kuitenkin voitti, päätin lähteä R-kioskin postiin tyyliin tossua toisen eteen. En muista tilanneeni mitään, enkä ruksanneeni "olet jo voinut voittaa" kuponkeja.

Kauniimpaa syyspäivää ei voi olla olemassakaan. Aurinko paistoi ja muutamat pilvenhattarat purjehtivat taivaalla.

Kävin sankarihaudoilla, siellä kukat kukkivat vielä kesäisen runsaina.

Pieni levähdyspaikka houkutteli istahtamaan hetkeksi.

Jatkan matkaa sillalle, vielä kuva kauniista kirkosta ja joesta.

Vanhan pappilan kivinavetta.

Tienvarren viimeisiä syyskukkia.

Paketti on nyt kotona ja avattuna.  Olipa yllätys.

Elokuun lopulla olin kirjoittanut palautetta tai oikeastaan kysymyksen Eskimolle. Gluteeniton ruokavalioni vaatii leipomaan kotona kahvi- ja teeleipiä. Tarjontaa täällä kaupoissa on rajoitetusti ja tuotteet ovat melko arvokkaita. Olen harmistunut ostamiini muffinsivuokien ominaisuuksiin, niihin tarttuu kaikki kiinni. Hyvää kakkutaikinaa menee hukkaan kun sitä ei itkemälläkään saa irti paperista.

Kysyinkin  tehtaalta miksi osataan tehdä tarttumatonta leivinpaperia, mutta leivosvuoat ovat tarttuvaa voipaperia.

Sain pitkän kirjeen vastauksena, siinä todettiin ettei leivinpaperia saa vekattua leivosvuoaksi.

Arvostan tätä Fredman yhtiön vastausta palautteeseeni, minulle olisi riittänyt pieni viestikin. Tämä paketti antoi hyvänmielen. Ohjeitakin sain yllätyskirjeessäni. Tuo kuvan avatun rasian kartonkinen vuoka on tukevan tuntuinen eikä vaadi voitelua. Sitä kokeilen mielelläni. Tavallisesti paistan kuppikakut silikoonivuoissa, mutta joskus olisi kiva laittaa vierasvaraa  nättiin vekattuun vuokaan.

Sain juuri puhelun, hän on jo tulossa kotiin Keuruun maisemissa.

Yksin ei ole mukavaa kun on tottunut yhdessä asumaan. En sentään tehnyt samoin kuin vanha opettajatar, joka oli yksin saaressa mökillä. Hän levitti pyykkinarulle miesten vaatteita ja vei isot miesten saappat portaalle. Jätti ikkunaverhot yhdestä kohdasta auki, siitä näkyi nojatuoliin huolettomasti heitetyt miehen paita ja pöksyt. Se oli sitä aikaa kun saareen oli pudotettu desantteja. Hyvin oli toiminut Ilma Ellenin varotoimet kun vielä vuosien jälkeen tapauksesta minulle kertoi.

En ole levitellyt farkkuja ja isoja crokseja ympäriinsä, valoja sentään sytyttelin normaalia enemmän, eli jätin eteisen lampun palamaan yöksi. Oikeasti en pelännyt oli vaan muutoin orpo olo.

Keittiössä jo odottavat leipomistarvikkeet, kotiintulokahveille tuoretta omenapiirakkaa.

Ps. Terveisiä Kuhmoisiin, "  Perästä kuuluu sanoi torventekijä ".

Kotona ja kylillä

Jasmiinipensaassa luultavasti oli jotain hyvää syötävää kun tällaisia pikkuisia pörräsi ikkunan edessä.

Lasin läpi oli hankalaa saada hyvää kuvaa kun mallit olivat niin vikkeliä.

Pois hänkin sitten lensi. Olivat kuitenkin kaunista katsottavaa.




Syyskuu alkaa lupaavasti säiden puolesta. Oli kiva lähteä ajelemaan Hartolaan markkinoille aurinkoisena päivänä. Tällä kerralla Päijänne oli tyyni ja rauhallinen. Pulkkilanharjun maisemat sykähdyttävät aina.

Saavumme Karisalmen sillalle. Tällä kerralla emme nousseet autosta maisemia ihailemaan, kuvatkin nappasin tuulilasin läpi. Meillä oli Hartolassa jotain mukavaa tulossa.

Olimme sopineet tapaamisesta Hartolan Jari-Pekalla Simon ja hänen henkilökuntansa kanssa. Simo vielä muisti vanhan varamammansa. Innokas jälleen kohtaaminen.

Taas unohtuivat mammat, kiinnostavaa oli lähteä tutkimaan koiruleiden viestejä nurmikolla.

Oli mukava nähdä ystäviä pitkästä aikaa. Välimatka nykyään on pitkä, mutta parhaat ystävät asuvatkin sydämissä.

Olisi päässyt kuudella kympillä lentämäänkin. Kummallista, yhtään ei tehnyt mieli kiivetä keltaisen koppiaisen kyytiin.

Huoltoaseman pihassa hämmästelin tämän "junan" kuljettajan taitoa. Sinne hän peruutti talon taakse, jätti tuomisensa ja kurvasi takaisin isolle tielle.

Markkinoilla tykkään kuvata ilmapalloja. Minulla ei koskaan ole ollut omaa ilmapalloa. Ei silloin sota-aikana mitään ilmapalloja ollut ja myöhemmin ei ollut rahaa. Pallotkin olivat aikaisemmin oikeita palloja, niissä oli jotain taikaa, kun nousivat langan päässä ylös taivaita kohti.

Markkinaväelle oli tarjolla lukuisia ruokapaikkoja. Vanhojen tuttujen muikkujen ja makkaran lisäksi löytyi myös itämaisia herkkuja, japanilaisiakin. Kana-kasvisvarras japanilaisittain valmistettuina olisi kiinnostanut, mutta jäivät tällä kerralla maistamatta kun vatsat oli täytetty jo  Jari- Pekan noutopöydän antimilla.

Päivästä jäi hyvät muistot.

Elokuun viimeinen.

 Gammayökkönen lentelee myös päivällä, tykkää tuhota kaali- ja hernekasveja.

Olikin oikein perhosten päivä. Aurinko paistoi, oli suloisen lämmintä. Tuulikin oli tyyntynyt. Kävimme yhdessä metsäretkellä, potilaan olo on kohentunut. Retken päätteeksi pulahdin vielä Päijänteen peilityyneen sineen, autuas olo sen jälkeen ja termoskannusta kahvit laiturilla. Onneksi kesä jatkuu vielä, toivomuksissa lämmin ja aurinkoinen syksy.

Amiraali.

Herukkaperhonen

Neitoperho

Näillä kahdella oli  niin repaleiset siivet, että niillä saattoi olla jo kesän viimeiset lennot menossa.

Tämä on luultavasti joku hopeatäplä, ehkä orvokkihopeatäplä.

Suruvaippa.

Yritin hakea tänne Erkki Melartinin perhosvalssia, mutta en sitä osannut linkittää. Päässäni se vaan soi  perhosia tänne siirrellessäni.

Luonnon omat puhtaanapitäjät ovat tässä maahan pudonneiden ompunraatojen kimpussa. Auringonvalo heijastui hienosti kärpästen vihertävästä selästä. Joku raatokärpäslaji kai on kyseessä, hyvin tuntui maistuvan kasvisravintokin tällä kerralla. Valitettavasti en onnistunut kuvaamaan sitä kultaista hekua joka auringon osuessa kärpästen selkään luonnossa näkyi.

Se oli kesäkuukausien viimeinen päivä, on ollut sadetta, tuulta ja aurinkoakin muutamana päivänä. Rauli-myrsky pimensi saaren yli vuorokaudeksi. Täällä kylällä sähköt vain räpsivät ja tuuli tiputti valkeatkuulaat lähes kaikki maahan. Onneksi pahempi vahinkoja ei sattunut.