sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Voi, että!



Mikä onkaan korihenkilölle suloisempi näky metsäretkellä? Kanttarelleja on tänä kesänä löytynyt jokaisella metsäretkellä.


Mahtavaa, leppärouskuja.


Todellisuus oli taas tämän näköinen, niinkuin yleensäkin tämän herkun kohdalla. Siitä pitävät kaikki.


Ruohojen kätköistä löytyi kuitenkin kaksi pientä ja täydellistä.



Päätyivät tähän sienisalaattiin.


Kellosalmella oli eilen kyläyhdistyksen kekrijuhlat. Huikea tuo tyrnin oksa. Tunsin jotenkin vihertyväni muistaessani oman yhden marjan tyrnisatoni.

Onneksi Anja ystäväni pelasti tilannetta ja toi mukanaan minulle Hartolaan muutaman pussin. Oma fyysinen ( yhden munuaisen ) vesitalouteni kaipaa tyrniä ja karpaloa pitkän talven aikana. Kiitos Anja.


Tästä mennään.


Kaisla opasti kierrätyksen perusteita.



Laiturilla ihasteltiin veneitä.


Sadepäivän näkymä sillalta.


Lokkien kokoontumislennot, pian lähdetään.


Voihan myrsky ja mylväys, oksa poikki.

Aamulla yritin katsoa TV:stä Jumalanpalvelusta, ensimmäinen radiolähetys oli ollut 90 vuotta sitten. Poikki meni tällä kertaa, tekninen vika. Luulisi nyt tekniikan olevan jo hallussa, mutta jokin petti. En ole tarkemmin tutkinut mitä on tapahtunut, aina ei kaikkea edes kerrota. Nimimerkki "epätietoinen Hämeestä" nyt vaan

ihmettelee. Laulattivat sitten tilalla vanhoja lasten lauluja. Merkillistä miten sanat muistuvat mieleen vuosikymmenten takaa, niitä lauluja minäkin lapsena lauloin koulussa. Sanat oli opeteltava ulkoa, hyvä niin. Kun  hienot laitteet menevät pimeäksi niin lauletaan itse, siellä ne laulut ovat säilössä aivojen lokeroissa.

Aurinko paistaa, vielä on päivää jäljellä, siispä metsälle.


10 kommenttia:

  1. Kanttarellit on minun herkkua!
    Muut meidän perheestä ei sieniä syö.

    Teillä on ollut mukavat kekrijuhlat!
    Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meille molemmille sienet maistuvat.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  2. Voi ihanaa että vieläkin löytyy kantarelleja,tulee ihan vesi kielelle.Missasin hyvän sienikesän kun en voinut tulla Suomeen. Kivat juhlat teillä siellä,ja niin nätti tuo pöytä missä tyrnit ja muut.
    Kauniin vihreältä näyttää vieläkin:) Hyvää alkavaa viikkoa sinulle Unelma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin nyt on ollut hyvä sienikesä. En muista koskaan aikaisemmin löytäneeni yhtä paljon kanttarelleja kuin tänä vuonna. Niitä löytyy ihan yllättävistäkin paikoista.

      Kiitos, Jael.

      Poista
  3. Todella upeita sieniä, samoin muutkin luontokuvat !!

    VastaaPoista
  4. Kantarelleja on tosiaan ollut melkoisesti, myös suppikset ovat nostaneet lakkinsa sammalikon yläpuolelle, vaan rouskuja ja tatteja en ole onnistunut löytämään yhtään. Herkulliselta näyttää sienisalaattisi, meille ei tule sienisalaattia joulupöytään jos ei rouskut nouse näkyville.
    Mutta onhan marjoja ja omenoita. Hiki hatussa olen hillonut kaikki puista pudonneet omenat. Kyllä on purkki poikineen lähtenyt lasten ja lastenlasten kainalossa ja hyvä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että rouskuja vielä nousee.

      Talviomenat vasta alkavat kypsyä, tänään keitettiin mehua ja hilloa. rauli-myrsky tiputti valkeatkuulaat alas kertarysäyksellä. Omenapiirakkaa on nyt leivottu ja osa kolhiintuneita kannettu peuroille metsään.

      Poista
  5. Sienet ovat herkkua, kun vaan oppisi ne tunnistamaan itsekkin.
    Vanhat lastenlaulut ovatkin nättejä ja saavat lapsuuden mieleen!
    Hyvää syksyä sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, ei niitä kaikkia sieniä tarvitse tuntea. Opettelee vaan ne yleisimmät, jotka varmasti ovat syöntikelpoisia. Muutamalla hyvällä sienilajikkeella jo pärjää. Vähitellen voi sitten opetella tunnistamaan jonkun uuden lajin. Mitään epävarmaa tapausta ei saa koriinsa poimia.

      Poista