Yksin kotona

Postilaatikosta löytyi ilmoitus saapuneesta paketista. Siirsin kirjeen sivuun odottamaan autokyytiä.  Olen tällä viikolla ollut yksin kotona kun mies on sukuloimassa Kokkolassa. Uteliaisuus kuitenkin voitti, päätin lähteä R-kioskin postiin tyyliin tossua toisen eteen. En muista tilanneeni mitään, enkä ruksanneeni "olet jo voinut voittaa" kuponkeja.

Kauniimpaa syyspäivää ei voi olla olemassakaan. Aurinko paistoi ja muutamat pilvenhattarat purjehtivat taivaalla.

Kävin sankarihaudoilla, siellä kukat kukkivat vielä kesäisen runsaina.

Pieni levähdyspaikka houkutteli istahtamaan hetkeksi.

Jatkan matkaa sillalle, vielä kuva kauniista kirkosta ja joesta.

Vanhan pappilan kivinavetta.

Tienvarren viimeisiä syyskukkia.

Paketti on nyt kotona ja avattuna.  Olipa yllätys.

Elokuun lopulla olin kirjoittanut palautetta tai oikeastaan kysymyksen Eskimolle. Gluteeniton ruokavalioni vaatii leipomaan kotona kahvi- ja teeleipiä. Tarjontaa täällä kaupoissa on rajoitetusti ja tuotteet ovat melko arvokkaita. Olen harmistunut ostamiini muffinsivuokien ominaisuuksiin, niihin tarttuu kaikki kiinni. Hyvää kakkutaikinaa menee hukkaan kun sitä ei itkemälläkään saa irti paperista.

Kysyinkin  tehtaalta miksi osataan tehdä tarttumatonta leivinpaperia, mutta leivosvuoat ovat tarttuvaa voipaperia.

Sain pitkän kirjeen vastauksena, siinä todettiin ettei leivinpaperia saa vekattua leivosvuoaksi.

Arvostan tätä Fredman yhtiön vastausta palautteeseeni, minulle olisi riittänyt pieni viestikin. Tämä paketti antoi hyvänmielen. Ohjeitakin sain yllätyskirjeessäni. Tuo kuvan avatun rasian kartonkinen vuoka on tukevan tuntuinen eikä vaadi voitelua. Sitä kokeilen mielelläni. Tavallisesti paistan kuppikakut silikoonivuoissa, mutta joskus olisi kiva laittaa vierasvaraa  nättiin vekattuun vuokaan.

Sain juuri puhelun, hän on jo tulossa kotiin Keuruun maisemissa.

Yksin ei ole mukavaa kun on tottunut yhdessä asumaan. En sentään tehnyt samoin kuin vanha opettajatar, joka oli yksin saaressa mökillä. Hän levitti pyykkinarulle miesten vaatteita ja vei isot miesten saappat portaalle. Jätti ikkunaverhot yhdestä kohdasta auki, siitä näkyi nojatuoliin huolettomasti heitetyt miehen paita ja pöksyt. Se oli sitä aikaa kun saareen oli pudotettu desantteja. Hyvin oli toiminut Ilma Ellenin varotoimet kun vielä vuosien jälkeen tapauksesta minulle kertoi.

En ole levitellyt farkkuja ja isoja crokseja ympäriinsä, valoja sentään sytyttelin normaalia enemmän, eli jätin eteisen lampun palamaan yöksi. Oikeasti en pelännyt oli vaan muutoin orpo olo.

Keittiössä jo odottavat leipomistarvikkeet, kotiintulokahveille tuoretta omenapiirakkaa.

Ps. Terveisiä Kuhmoisiin, "  Perästä kuuluu sanoi torventekijä ".