Lappu päivässä.

Eilen saatettiin Mandala Madness projekti onnellisesti päätökseen yhteisillä juhlilla Lammilla.

Tämä "virkkaa lappu päivässä" jatkuu vuoden loppuun asti. Nelikulmaiset isoäidinneliöt jo vähän söivät naista, piti keksiä jotain uutta välillä. No, itsehän ei enää mitään tarvitse keksiä, netistä löytyy ideaa joka lähtöön.

Vanha risa lakana sai vielä yhden tehtävän ennen loppusijoitusta.

Näiden muutamien lappujen näköismalleja löytyy netistä, en kuitenkaan osannut niitä virkata, liian vaikeita.  Selkäkappaleen keskellä on kuitenkin muistoksi Mandala Madnessista aloituskierrokset. Mandalaa virkatessani opin monia uusia juttuja, niitä taitoja olen käyttänyt näiden lappujen virkkaamisessa.

Lappujen järjestys on vielä suunniteltava tarkemmin, tässä vain kuvaamista varten vähän kasailtu selventämään kertomustani.

Hiha

Hakaneuloilla laput kiinni kaavaan ja yritän virkata senjälkeen laput yhteen.

Tätä takkia on taas niin kiva tehdä, mutta marjaan on välillä mentävä pihalle ja metsään.

Toivottavasti tässä syksyn kuluessa voin esitellä blogissa valmiin villatakin.

Mandalatärskyt Lammilla 30.07.2016

Olen tänään osallistunut Suomen ensimmäisiin Mandalatreffeihin Ruusunmekko puutarhalla Lammilla.

Tästä se alkoi, peitot levitettiin nurmikolle osallistujien ihailtavaksi. Koska tämä on minun yksityinen blogini, niin omat mandalani ovat tuossa etualalla, tämä on ensimmäinen kuvani pihalta, otin heti kun saimme peitot ulos kassista.
 

Kutsut järjesti apulaisineen Jutta Karvonen, hän on kuvassa  neljäs vasemmalta kukallisessa essussa.

Lisää mandaloita saapuu pihan nurmikolle, kaikki samalla ohjeella virkattuja. Toiset melko isoja, ohuemmista langoista virkatut ovat pienempiä. Valitettavasti en osaa nimetä mandlaajia erikseen, mutta fb:n Virkkaa mandalaa jaC...   sivuilla jokainen kertoo kuvin ja sanoin työnsä tekovaiheista.

Tämä maanläheinen on suosikkini. Virkkaaja ( Jaana Silvennoinen )  on kasvivärjännyt langat itse luonnosta keräämillään väriaineilla. Olen ihan hämmentynyt värien kauneudesta.

Nyt voimmekin lähteä kierrokselle puutarhaan. Päärynäpuussa on vanhoja kahvikuppeja. En ehtinyt emännältä kysyä kuppien tarkoitusta. Ehkä ne ovat vain koristeena, mutta voivat olla myös vetämässä oksaa vaakatasoon. Muistelen, että nuoret omenapuunoksat pitäisi pienen painon avulla taivuttaa vaakatasoon. Ehkä niin on myös päärynällä.

Puutarha on täynnä ihania kekseliäitä yksityiskohtia.

Tässä on lataamo.

Pelakuut näyttävät viihtyvän vanhoissa emalikattiloissa.

Täällä sisällä on vaikka mitä kaunista, katsokaa lamppua.

Oho, sukset ovat menneet ristiin.

 

 Tämä ei olekaan ruusu, vaan pelakuu.

Mandala Madnessin suomentajat eli kääntäjät tapasivat ensimmäistä kertaa kasvotusten täällä treffeillä.

Uusia suunnitelmia on paljon tulossa. Mandala Madnessin 2016 on suunnitellut Helen Shrimpton.
 Helen suunnitteli minimandalan lahjaksi niille virkkaajille jotka osallistuivat tähän tapahtumaan. Minäkin sain omani, kiitos siitä.

Olen iloinen, että pääsin mukaan tilaisuuteen vähäksi aikaa. Eilisten sydänongelmien takia en uskaltanut viipyä loppuun asti, vaan tilasin kotiinkuljetuksen ennen ruokailua.

Kiitos Jutta ja Sari, keksitte ja toteutitte hienon idean.

Mandala

Maaliskuussa aloitimme ja nyt 18 viikkoa myöhemmin molemmat mandalani ovat valmiina. Tämä on ollut upea matka. On tuntunut hienolta kun kanssavirkkaajia on valtavat määrät ympäri maailman. Helen Shrimptonin Mandala Madness 2016 ohje on käännetty kahdelletoista kielelle, onneksi tällaiselle kielipuolelle myös suomenkielelle.  Kiitos Pia-Mari, Sari, Heli ja Mervi.

Alussa olin niin innostunut tästä työstä, että torstaita oikein odotti, koska silloin saimme uudet ohjeet ja kuvat. Olen osannut virkata seitsemänkymmentä vuotta, mutta nyt tuli monta kimuranttia koukkua vastaan, en varmaankaan olisi ilman Estherin videota  selvinnyt aina uudelle viikolle niin helposti.

Hankalinta alussa oli pitää silmukkaluku oikeana, olisi tarvittu suljettavia silmukkamerkkejä. Loppua kohti edetessä silmukatkin osuivat kohdalleen, joitain pieniä virheitä tuli, mutta purkamaan en lähtenyt. Pikkufibat ovat käsitöissä sallittuja, emmehän ole koneita. Vaikeinta taisi sittenkin olla värien valinta, varsinkin lopussa kun lankavarat olivat huvenneet pieniksi syttyröiksi.

Sinisessä peitossa oli vaaleansininen lanka sillä hilkulla, että riittääkö. Huomasin virkkaavani täydellä raivolla eteenpäin, kunnes tajusin ettei se lanka riitä yhtään sen pitemmälle vaikka kuinka nopea olen. No, taisi se ripeys sittenkin auttaa koska pieni rusetti vaaleaa sinistä on vieläkin korissa. Hassua tässä jutussa on se, että muovikassillinen sukkalankojen  jämiä on nyt kasvanut lankoja pursuavaksi pyykkikoriksi. Laitan siitä kuvan joskus myöhemmin. En nyt jaksa köpötellä tuonne alas kuvaamaan, kun tuo jalkakin on vielä kipeänä.

Onneksi minulla on vielä menossa tammikuussa alkanut " virkkaa ainakin lappu päivässä" projekti, sinne uppoaa vielä muutamakin keränpohja.
.

Uskomatonta mielikuvituksen lentoa tarvitaan mandalan suunnittelussa. Virkkaushan perustuu muutamaan perusjuttuun, niihin jotka minäkin osasin; ketjusilmukka, kiinteäsilmukka, puolipylväs ja pylväs eli "tolppa", niinkuin äiti opetti. Niitä sitten vaan kieputetaan, venytetään, krympätään yhteen tai käännytään virkkaamaan takaperin. Rapuvirkkauksesta onkin tullut minulle oikein lemppari, eikä se johdu siitä, että rapustelu päätti koko mandalaurakkani.

Johannan taulu saa nyt seurakseen villaisen mandalan, joka on virkattu Seitsemän veljestä langasta ja muutama raita on  Ville - lankaa.  Seiskaveikka on edullista, sopii eläkeläisen kukkarolle ja lankaa on hyvin saatavilla S-kaupoissa, löytyy pienemmilläkin paikkakunnilla.

Nyt ehtii taas paremmin pihallekin kukkia ihastelemaan.

Marjatkin kypsyvät, sopivasti saatiin mandala päätökseen. Tosin ehdin jo ensimmäisellä mustikkaretkelläni teloa koipeni.

Kipeä koipi ja sadekelit vauhdittivat mukavasti mandalan virkkausta.

Helen  Shrimpton esittelee Mandala Madnessin alla olevassa sivustossa.
Linkki     

Tässäpä tämä, sanonpa kuitenkin, että mandalointi on jättikivaa. Blogistaniassakaan en ole paljoa ehtinyt surffailla. Käyn lukemassa ja katselemassa kuvia tuotapikaa, kunhan toivun tästä virkkausurakastani.

Onneksi on virkkaus.

Silloin kun sataa ja koipi on kipeänä, nyt se on jo paljon parempi. Onneksi nivelsiteet eivät pahemmin vaurioituneet.

Niin ja tietenkin kukat. Sipoolainen ystäväni, Sirkka, on tuonut tämän tarhajuorun Ruotsista. Pelkäsin kukan jo kuolleen talven pakkasissa kun se vähän viivytteli keväällä kasvuun lähtöä. Lehtokotilot tykkäävät tästä hienommalta nimeltään virginiankolmiokukka erityisesti. Kotiloratsia on tehtävä päivittäin, samoin on daalian ja joriinin kanssa.

Onkohan mitään sellaista perennaa olemassa jota lehtokotilot eivät halua syödä. Laitoin samettikukkaakin lavaan ötököitä torjumaan, mutta kotiloita eivät nekään pelottele voimakkaalla hajullaan.

Palavarakkaus ei ole talven pakkasista välittänyt, kukkii niin hehkuvan punaisena, eikä sadekaan tunnu haittaavan.

Kohta alkaa kilpajuoksu rastaiden kanssa.

Anemonet talvehtivat varastossa, hyvin selvisivät.

Unikko on kylvänyt itsensä viimekesän siemenillä.

Tässä punaisessa värissä on jotain erityistä lumoa. Näistä kukista ja harjaneilikoista muistan aina oman mammani, hänen villiintyneellä pihallaan heinien joukossa sinnitteleivät nämä kukat. Siitä on nyt jo yli seitsemänkymmentä vuotta aikaa, mutta kuva pihasta sellaisenaan on syöpynyt mieleeni ikiajaksi.

Lehtokotilot kiipeävät omenapuuhun. Niiden kotikolot täyttyvät vedellä, maa on todella märkää tuolla pusikossa.

Tänään saamme Mandalan viimeisen viikon ohjeet, sitten onkin tämä projeksti valmis. Näinä sateisina päivinä ei ulkotyöt onnistu, eikä haluta mihinkään lähteä retkeilemäänkään, silloin tartutaan koukkuun. Mustikat ja sienet odottavat metsissä poimijoita. Kohta lähden, koipi tiukasti idealsiteeseen ja sitten metsään, ehkä jo viikonloppuna uskallan.

Eilen näin seurakunnan parkkipaikalla paljon kanttarellin alkuja. Uskaltaakohan kukaan niitä kerätä, kun alueella ulkoilutetaan koiria. Voipi sienissä maistua ylimääräinen aroomi.

Otin kuvan Enni Idin taulusta, kun siellä mökillä on sahtitapahtuma sunnuntaina. Linkki kuvan alla.


" Sahtin tekijä "  Enni Id   v. 1963


Enni Idillä tapahtuu 17.07.2016   

Ennin mökki on näkemisen arvoinen, kannattaa poiketa vaikka sahti ei kiinnostaisikaan.

Heinäkuun sateinen alku.

Kuukauden alku on ollut melko kylmä täällä Hämeessä, päivälläkin lämpötila on ollut 11 - 12 astetta. Onneksi väliin on mahtunut muutamia lämpimiäkin päiviä.

Kimalaiset tykkäävät näistä komeista kukista, tämä ei ole se partasutia muistuttava ohdake, vaikka väri onkin sama.

Ensimmäinen pikainen marjaretki sujui onnellisesti. Sehän olikin tavallaan tiedusteluhypähdys polulta metsään. Löytyi kuitenkin jotain kotiin viemistäkin.

Kylällä oli taas vuotuinen kesätapahtuma Sahtimarkkinat. Onneksi nyt ei satanut.

Väkeä oli paljon ja soitto soi, Matti Nykänen oli tilattu esiintymään.

Tiistaina oli Vääksyssä vanhojen autojen katselmus. Sateesta huolimatta väkeä oli liikkeellä melko paljon. Vanhojen autojen harrastajat eivät sadetta pelkää.

Mandala-projekti on jo loppusuoralla, torstaina saadaan viimeiset ohjeet. On tässä ollutkin vääntämistä, hauskaa työtä kuitenkin. Paljon olen oppinut uusia niksejäkin.

Eilen taas tapahtui se mitä minulle yleensä joka kesä käy.  Marjametsässä tein komean voltin "kaksikertaakerien", voi kääk.  Siellä taas röhnötin mättäällä reporankana. Taata riensi katsomaan ja tarjoamaan auttavaa kättä. Ei sattunut, eikä kukaan nähnyt.... Tyhjän päälle astuin ja hupsis vaan, pehmeä pudotus.  Ensin luulin päässeeni pelkällä säikähdyksellä, mutta illalla alkoi nilkka turvota ja juilia. Ensin kylmägeeliä ja puhdasta sukkaa, myöhemmin Voltareenia ja idealsidettä.

Saalis on kuvattuna tuossa yläpuolella, mies kerää rohmulla ja minä viispiikkisellä marjan kerrallaan. En osaa poimuria käyttää, aikaisemmin sitä vekotinta suorastaan paheksuttiin, luultiin varpujen rikkoontuvan.

Onneksi sain jogurttitonkan pidettyä pystyssä kuperkeikasta huolimatta. Tällaisen kääkän ei enää pitäisi metsään lähteä kompuroimaan, mutta villit hevosetkaan eivät minua saisi estettyä menemästä metsäretkille niin kaun kun tossu vielä jotenkin nousee. Toivon vielä tänäkin kesänä  pääseväni metsän tuokuja henkäisemään, vaikka vain polun varteen kannonnokkaan istumaan.

Odotellaan tässä nuorinta lapsenlasta tänne taatalle apupojaksi muutamaksi päiväksi, tänään on tulossa. Jää nähtäväksi kuinka monta päivää poika kestää ilman mopoaan.