Elokuun ihanat aurinkoiset päivät korvasivat alkukesän viileyden. Ensimmäisenä kypsyivät kirsikat.
Mustikkaretkellä koimme yllätyksen. Mihin metsä on kadonnut?
Löysimme sentään metsääkin ja ihanan peuran onnistuimme pelästyttämään tieltä metsän suojaan.
Kohtasimme seuraavalla metsäretkellä nauravan kannon.
Kanadan hanhia mökkirannassa.
Kurkistetaan kasvihuoneeseen.
Herneitä tässä kurkotellaan.
Tunnelmavalaistusta uudella kuistilla.
Uimarannan elämää.
Vesi on niin kirkasta, että uimakaverit voi myös valokuvata. Jokisimpukka ja kalanpoikasia. Simpukka sulkee aina kuorensa kun astun veteen, kalanpoikaset tulevat tutkimaan varpaita.
Tämän koneen yllättävä tulo rannassa aiheutti minulle melkoisen darran. Olin vedessä kun kuulin sen kamalan jylinän, niin alhaalla lensi. Lähes sukelsin kaislikkoon piiloon, niin ne ovat kauhukuvat vieläkin syvällä alitajunnassa sodan ajalta.
Mies oli tulossa myös rantaan ja ehti napata lentävästä kuvan.
Anemone
Näitä kukkakimppujen kuvia aion talvella katsella silloin kun ulkona pyryttää ja pakkanen paukkuu nurkissa.
Viinirypäle ei taida tänäkesänä ehtiä kypsiä marjoja kantaa.
Kävimme laivaristeilyllä Päijänteellä.
Kelventeen rantoja.
Pihan lentävä orava.
Lähdimme saareen katsomaan luvattuja tähdenlentoja, niitä emme nähneet, mutta kesäisen yön kauneutta kuitenkin.
Heinäkuussa kuvasimme kotiseutumuseon pihassa perinneaidan tekijää, nyt ikuistimme valmista aitaa.
Hieno elokuu meni kuin siivillä. Nyt odotellaan vaan lämmintä syyskuuta ja sienien ilmestymistä.