Mihin nämä päivät oikein vilistävätkään.

Taas on ilta enkä ehtinyt mitään järkevää saada aikaiseksi. Onneksi maailman meno ei häiriinny meikämamman räpiköinnistä. Asiat hoituvat omalla painollaan ilman minun myötävaikutustanikin.

Heinäkuun kellot.

Kesäkurpitsaa ehkä jo piankin saadaan omasta pihasta.

Kohta alkaa kilpailu rastaiden kanssa.

Ensin tulivat keväällä skillat, seuraavaksi bellikset ja nyt päivänkakkarat. Vasta näiden kukkien jälkeen ruohonleikkurimies päästetään irti.

Niin herkkää ja kaunista.

Pienellä kasvimaalla tapahtuu koko ajan kasvun ihmeitä. Kotiloratsia on pidettävä joka aamu, varsinkin sateen jälkeen.

Ensimmäinen kurkku.

Neilikkaruusu.

Kesäpäivän kauneutta.

Koleasta alkukesästä huolimatta leppäkerttuja on näkynyt runsaasti.

Lisää pihan kukkia.

Punalehtiruusu.

Robustaruusu on kaunis heleän punainen, osaisinpa kuvata sen sellaisena kun sen näen.

Miljoonakello on oikea aarre, se ei pelkää tuulta eikä sadettakaan.

Näitä kukkakuvia on aina mukava ottaa, saa sitten talvella muistella kesän kauneutta. Eilen jo aloitin tämän postauksen, mutta kesken jäi. Sisällä ei malta pysyä kuin kovimmalla tuulella ja rankimmalla sateella.

Tänään paistaa aurinko, takaisin pihalle nuuhkimaan juuri avautuvia jasmiinin kukkia.