
Lauantaina kävimme tutustumassa kulttuuripääkaupunki Turun ja Heurekan yhteisnäyttelyyn tulen eri puolista.
Näyttelyssä kerrotaan tulen syntyhistoriasta ja kehityksestä.
Osallistuimme opastettuun kierrokseen, se kannatti. Saimme kuulla ja nähdä enemmänkin kuin jaksoin sulattaa. Näyttelyyn kannattaakin varata runsaasti aikaa, muutoin siellä väsyy, ainakin näin vanha.

Poikkesimme Seppä Jaakon pajalla. Jaakko siinä takoo veistä vaimolleen 1700-luvun puolivälin tienoilla.

Komeat palkeet pitivät tulen hengissä.

Tynnyrissä on vettä ja tahkolla viimeisteltiin teräaseet käyttökuntoon.

Näyttelyyn on rakennettu pieni pätkä Tiirikkalankatua, mukulakivikatukin on jäljennös entisestä . Tämä katu tuhoutui Aninkaistenmäeltä alkaneessa Turun palossa v. 1827.

Palokunta on lähtenyt apuun.

Hiiro on vanha Suomenhevonen.

Pieni poika näyttää miten paloa on sammutettu, jos toisessakin pumpunvarressa oli henkilö työssä, niin vesisuihku nousi korkeammalle.

Kodin kalustoa, puulaatikko, laskiämpäri ja keittoastioita.

Tämä tyttö yrittää isänsä opastuksella saada tulta syttymään ilman tulitikkua. Lapsia näyttelyssä näkyi paljon ja heille varmaankin selvisi moni uusi asia hyvien oppaiden ansiosta.
Logomossa on paljon tarjontaa, taidetta, valokuvia ja työpajoja.
Leimahduspisteeseen voi tutustua myös netissä, www.tulionirti. fi
Torstaina olisimme menneet Linnateatteriin, mutta emme saaneet lippuja. Olisi kannattanut varata monta päivää aikaisemmin, mutta meidän matkammekin toteutui noin vain yht`äkkiä.
Seuraavassa laitan vielä kuvia Logomon erikoisesta kahvilasta.