sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Tuli on irti.

Lauantaina kävimme tutustumassa kulttuuripääkaupunki Turun ja Heurekan yhteisnäyttelyyn tulen eri puolista.

Näyttelyssä kerrotaan tulen syntyhistoriasta ja kehityksestä.

Osallistuimme opastettuun kierrokseen, se kannatti. Saimme kuulla ja nähdä enemmänkin kuin jaksoin sulattaa. Näyttelyyn kannattaakin varata runsaasti aikaa, muutoin siellä väsyy, ainakin näin vanha.


Poikkesimme Seppä Jaakon pajalla. Jaakko siinä takoo veistä vaimolleen 1700-luvun puolivälin tienoilla.

Komeat palkeet pitivät tulen hengissä.

Tynnyrissä on vettä ja tahkolla viimeisteltiin teräaseet käyttökuntoon.


Näyttelyyn on rakennettu pieni pätkä Tiirikkalankatua, mukulakivikatukin on jäljennös entisestä . Tämä katu tuhoutui Aninkaistenmäeltä alkaneessa Turun palossa v. 1827.

Palokunta on lähtenyt apuun.

Hiiro on vanha Suomenhevonen.

Pieni poika näyttää miten paloa on sammutettu, jos toisessakin pumpunvarressa oli henkilö työssä, niin vesisuihku nousi korkeammalle.

Kodin kalustoa, puulaatikko, laskiämpäri ja keittoastioita.

Tämä tyttö yrittää isänsä opastuksella saada tulta syttymään ilman tulitikkua. Lapsia näyttelyssä näkyi paljon ja heille varmaankin selvisi moni uusi asia hyvien oppaiden ansiosta.

Logomossa on paljon tarjontaa, taidetta, valokuvia ja työpajoja.
Leimahduspisteeseen voi tutustua myös netissä, www.tulionirti. fi

Torstaina olisimme menneet Linnateatteriin, mutta emme saaneet lippuja. Olisi kannattanut varata monta päivää aikaisemmin, mutta meidän matkammekin toteutui noin vain yht`äkkiä.

Seuraavassa laitan vielä kuvia Logomon erikoisesta kahvilasta.

9 kommenttia:

  1. Sinä olet ehtinyt tuonne jo, minulla käynti on vielä tekemättä, mutta aion mennä. Sain kovan vatsataudin viikonloppuna, mutta toivuttu on
    Mielenkiintoiselta näyttää.

    VastaaPoista
  2. arleena,
    ehdin nähdä vain hipaisun, kun meillä oli jo kotimatka mielessä.
    Hiihtolomalla tulemme lapsenlapsien kanssa uudelleen.
    Varaa retkeen runsaasti aikaa, nähtävää ja koettavaa on paljon.

    VastaaPoista
  3. Onneksi on koko vuosi aikaa tutustua Turun tarjontaan.
    Logomon kahviosta näin lehdessä kuvan ja odotan mielenkiinnolla lisää kuvia sieltä!

    VastaaPoista
  4. SusuPetal,
    laitan heti, kun saan päätettyä mikä kuva tulee mukaan. Jännä paikka.

    VastaaPoista
  5. Onpas mielenkiintoinen näyttely! Tahkosta tuli ihan kaihoisa olo, sillä olen lapsena sellaista pyörittänyt. Viikatetta tai sirppiä siinä muistaakseni teroitettiin. Tulen sytyttäminen kivien tai keppien avulla ei ole ihan helppoa. Yritetty on.

    VastaaPoista
  6. Tämä ennen vanhanen elämänmuoto kiinnostaa kovasti.
    Sepän pajassa olen saanut olla ja katsella, miten hän teki ja korjasi tarve-esineitä. Tahkoa piti joskus kiertää ihan harmiksi asti. Nyt ne on mukavia muistoja.

    VastaaPoista
  7. Kiva kurkistus menneeseen on näyttelyyn saatu. Onkohan tämä näyttely minkä aikaa esillä? Voi olla ettei ennen kesää ole mahdollista sinne asti lähteä. Matkaa on liikaa..Kuvia kahvilasta odotellen.

    VastaaPoista
  8. Johanna,
    niinpä, ja tässä kuvasin vain pienen osan.

    aimarii,
    sepän ammatti on ollut ja on vieläkin suomalaisille tärkeä. Muistammehan jo Seppo Ilmarisen Kalevalasta, Sammon takojan.
    Männä vuosien Sammon takoja Suomessa on kai sitten Jorma Ollila, rahaa ja vaurauttahan se Nokiakin meille takoo.

    Minttuli,
    tämä näyttely sulkeutuu 18.12.2011 ja on auki joka päivä. Vielä siis hyvin ehtii.
    Myös kaikki Turun museot ovat nyt avoinna talvellakin, esim Käsityöläismuseo, sehän on normaalisti talvella suljettu.

    VastaaPoista
  9. Kiinnostavaa.
    Hyvä kun tekevät tällaisia näyttelyjä niin lapsetkin näkevät miten ennen.
    Kerkiäisiköhän siellä käymään kun tulen suomeen huhtikuussa, saapa nähdä.

    VastaaPoista