maanantai 28. helmikuuta 2011

50-luvun Robin Hood.

Viime viikolla kävimme lapsenlapsien kanssa Turussa pienellä hiihtolomalla. Oli kylmä aurinkoinen pakkaspäivä. Kävimme ajelulla sataman suunnalla.

Nappasin muutaman kuvan vanhoista rakennuksista ja Turun linnastakin vähän erilaisemmasta kuvakulmasta.
Siellä tuttuja maisemia katsellessani muistui mieleeni muutamia tarinoita. Yhden niistä merkitsen muistiin tähän.



Palataan takaisin tuohon otsikkoon ja viisikymmen luvulle. Miten tarinani liittyy Robin Hoodiin? Eipä juuri ollenkaan, tuo otsikko nyt vaan johtui mieleeni, kun tutkin Kansallisoopperan ohjelmistoa.

Tarinani Robin Hood on oikeastaan Neiti Robin H. Hän oli miellyttävä, tunnollinen, luotettava ja hyvin pidetty henkilö isäni työpaikan konttorissa.

Eräänä syksynä lähellä joulua Neiti RH pyysi isäni apua jossakin kotinsa remonttiin liittyvässä asiassa. Isäni tietenkin suostui auttamaan ja kävi muutamina iltoina maalaamassa ikkunoita tai jotain korkkimattoa liimaamassa, en muista tarkemmin. Neiti RH maksoi isälle jotain pientä korvaustakin menetetystä vapaa-ajasta. Ylimääräinen pieni tulo olikin tarpeen, kun joulukin oli tulossa.

Aattoiltana valmistauduimme vaatimattomalle illalliselle, kun ulkoeteisestä kuului kolinaa. Pikkupojat hihkaisivat, joulupukki! Isä lähti katsomaan ja tuli takaisin hämmentyneen näköisenä, kahta kassia kantaen.

Oliko se pukki, pojat kysyivät. No, ei ollut. Neiti Robin H siellä oli antanut kassit isälle, toivottaen hyvää joulua koko perheelle.

Malttamattomina ryntäsimme kassien kimppuun ja löysimme kukin nimellemme osoitetut paketit ja suurin ihme oli kaunis ihanasti tuoksuva hyasintti, joka oli istutettu pikkuruisten tulppaanien kanssa huurteiseen katotonta pohjalaislatoa muistuttavaan koriin.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ollut ollut joulukukka-asetelmaa. Sen kukkakorin kuvan olen tallentanut sydämeeni, kameraa meillä ei ollut.

Perheemme sai lahjaksi suklaata, kahvia ja ehkä jotain muutakin. En enää muista tarkemmin, minulle tärkein oli tietokilpailupeli. Peli oli pakattu hienoon pahvilaatikkoon ja siinä oli paristo ja kaksi piuhaa, joiden päissä oli ne "töpselit". Pelaajia tarvittiin kerrallaan kaksi, toinen esitti kysymyksen ja toinen vastasi. Oikean vastauksen kohdalle syttyi pikkuruinen lamppu.

Normaalisti me lapset saimme jouluna lahjaksi jotain vihkoja, värikyniä tai alusvaatteita. Niistä ei paljoa joulun jälkeen koulussa ollut kertomista. Tänä jouluna oli toisin. Ylpeänä kerroin koulussa saamistamme lahjoista. Parasta oli se, että luokan suosituin tyttö oli saanut samanlaisen tietokonepelin, tunsin itseni tasa-arvoiseksi.

Isä sitten myöhemmin kertoi, että hän oli vähän ihmetellyt, kun Neiti RH oli kysellyt lasten nimiä ja ikiä. Neiti tasantarkkaan tiesi meidän perheemme taloudellisen tilanteen, koska hän joka viikko laski rahat isän palkkapussiin, arvasi tietenkin, ettei niillä rahoilla leveästi eletty.

Muistan vieläkin lämmöllä Neiti RH:ta, hän järjesti meille ikimuistoisen joulun. Kahteen kassiin se mahtui, mutta vaikutus oli suuri.

Vuosia myöhemmin, kun olin jo aikuinen, tarinani sai surullisen lopun. Jouduimme lukemaan paikkakunnan sanomalehdestä, että Neiti RH oli pidätetty työnantajansa varojen kavaltamisesta. Neiti RH oli auttanut lukuisia perheitä kavaltamillaan rahoilla, itse hän eli hyvin vaatimattomasti. Koskaan en saanut tietää olivatko meidänkin lahjamme maksettu väärin hankituilla rahoilla, vai alkoiko hänen kavallustoimintansa vasta myöhemmin.

Jos silloin nuorena aikuisena olisin ymmärtänyt ajatella asioita syvällisemmin, niin olisin käynyt vankilassa tapaamassa Neiti RH:ta ja kertonut hänelle minkälaisen suuren ilon hän meidän perheellemme sinä viisikymmenluvun alun jouluaattona järjesti. Ehkä se olisi antanut hänelle lohtua lukkojen takana. En tiedä, en sen onnettoman lehtijutun jälkeen enää kuullut hänestä mitään.


Jos vielä voisin, niin ojentaisin Neiti Robin Hoodille kimpun tulppaaneita.

23 kommenttia:

  1. Ikävä loppu Neiti RH.
    toivottavasti armahdettiin ainakin Taivaan Isän puolelta.

    Miminullakin on ihana muisto koululusta , kun minun opettajani antoi joulun alla minulle paketin ja siinä oli uusi ihana asu joulujuhliin, Muutimme joulun jälkeen toiseen paikkakuntaa.
    Aikuisena sitten suomessa käydessä vein kimpun ruusuja hänelle.
    ja kerroin hänelle miten iloinen olin lahjasta.
    Nyt openi on jo poissa, mutta pidän yhteyttä hänen vanhaan rouvaansa.
    Kaikke kivaa olet lisänyt blogiisi,mutta en ole kerennyt kommentoimaan.
    Kaikkea hyvää päivääsi

    VastaaPoista
  2. Valitsit osuvan nimen neidille! Voin vain kuvitella, kuinka rikkautta ja köyhyyttä nähdessä tulee mieleen vähänt tasapainottaa tilannetta. Kiitos kauniista tarinasta! Ja minä haluan uskoa, että neiti kustansi omilla varoillaan teidän jouluyllätyksen. Ja olipa hän aika etevä, kun tiesi vielä joulun hittilahjankin!

    VastaaPoista
  3. Ihana Robin Hood -tarina. Ehkä neiti H joku päivä lukee tämän ja saa hyvän mielen, samalla tapaa kuin tekin lapsena. Tarkoitus oli hyvä kuitenkin, oli miten oli.

    VastaaPoista
  4. Ihana tositarina. Tällaiset lapsuusmuistot pysyvät mielessä. tässä oli siihen aikaan sitä arjen luksusta ja hyvää joulumieltä.
    Jäi arvoitukseksi tuo vankilaan joutuminen, joten kuvittelin, että neiti RH oli ottanut rahaa luvatta firmasta.

    VastaaPoista
  5. sylvi,
    ihanaa, että ehdit kiittää opettajaasi.

    Minullakin olisi ollut yksi opettaja, joka olisi kiitoksen ansainnut. Muutin pois kotikaupungista ja kiitokset jäivät.

    Onneksi siellä viimeisellä portilla eivät enää ihmisten tuomiot päde. :)

    Johanna,
    minäkin haluan uskoa niin. Neiti Robin H oli hyvin valveutunut henkilö.

    Sirokko,
    koska tapahtumasta on jo n. kuusikymmentä vuotta, niin uskon Neiti Robin H:n jo katselevan näitä sivuja sieltä pilven reunalta. :)

    VastaaPoista
  6. arleena,
    lehtitiedon mukaan Neiti Robin H sai vankilatuomion kavalluksesta.

    VastaaPoista
  7. Miten ihana muisto tuo jouluaatto,Robin H:n ansioista.Kerroit sen niin kauniisti.Surullista kuitenkin,että sitten kävikin noin.Mutta hän oli hyväsydäminen ihminen,joka ajatteli muita,eikä itseään,tosin väärällä tavalla.

    VastaaPoista
  8. Kertomasi meni suoraan sydämeen. Hän oli ihan oikea neiti Robin Hood.
    Minä lähetän hänelle lämpimän ajatuksen tuonpuoleiseen. Hän toimi sydämellään, vaikka se olikin lain edessä rikollista.

    VastaaPoista
  9. Yaelian,
    uskoisin, että Neiti Robin H alunperin auttoi ja toi hyvää mieltä lähimmäisilleen omien varojensa kanssa, mutta sitten hänen auttamisenhalunsa karkasi käsistä.

    aimarii,
    hän ei ainakaan ollut itsekäs, eikä haalinut omaan taskuunsa varallisuutta.

    VastaaPoista
  10. Tämä tarina oli aidosta neiti Robin Hoodista. Nykyisin nämä tarinat kertovat itsekkäistä ja itselleen kaiken haalivista henkilöistä.
    Tällä neiti RH:lla oli sydän paikallaan ja hän tiesi, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
    Hieno tarina. Varmasti neiti RH näkee pilven reunalta ja sydämessään tietää, miten iloiseksi hän teidän joulunne teki. Ja hänhän sovitti rikoksensa.

    VastaaPoista
  11. anja,
    niinpä, ei osannut Neiti RH arvata kuinka suuren ilon hän meille silloin käynnillään järjesti.
    Hän todellakin sovitti rikoksensa, sitäpä ei voikkaan sanoa kaikista nykypäivän rötösherroista.

    VastaaPoista
  12. Koskettava tositarina neiti RH:sta. Hän halusi ilahduttaa lähimmäisiään, mutta todellisuudentaju oli hieman hämärtynyt.

    VastaaPoista
  13. Aivan ihana muisto menneisyydestä! RH oli keksinyt hyvän keinon jakaa iloa tarvitsijoille. Harmi oikeastaan, että jäi kiinni. Tällaiset sydämellä toisia auttavaiset ihmiset ansaitsisivat enemmän armoa lakituvassakin kuin ne toisilta itselleen kaiken vievät. Uskon, että hän oikeasti tiesi, miten tärkeitä hänen jakamansa asiat olivat perheille, joilla ei paljon mitään ylimääräistä ollut. Ei hän sitä muuten olisi tehnytkään.

    VastaaPoista
  14. Famu falsetissa,
    elämä on täynnä tarinoita, tämän taustoista ei minulla ole tarkempia tietoja.

    Minz,
    sinä sanoit kaiken niin kauniisti ja vilpittömästi. Olen kanssasi samaa mieltä.

    VastaaPoista
  15. Neiti RH näki siellä konttorissa miten epäoikeudenmukaisesti ihmiset saivat rahaa.
    Lapsiperheillä elämä oli niukkaa.
    Koska hän oli neiti, niin uskon ettei hänellä ollut omia lapsia, mutta monet silloiset lapset muistavat häntä ja lähettävät kukkia.
    Mielenkiintoinen tarina ja kuvat "kotikaupungista."

    VastaaPoista
  16. Kauniita kuvia ja haikean herttainen tarina! Ihanaa, että tuollaisia ihmisiä oikeasti on, vaikkakin tässä tapauksessa ei tarinan loppu tuntunut kovinkaan oikeudenmukaiselta :/

    VastaaPoista
  17. suloensio,
    sinä sen hoksasit, varmaan moni muukin silloinen lapsi muistaa lämmöllä Neiti RH:n.

    KärppäNeiti,
    näinhän se on. Ehkä Neiti RH ei ollutkaan onneton vankilassaan, kun hän tunsi tehneensä myös oikeita asioita. Täällä valtakunnassa kuitenkin tuomitaan ihmisten laatimien lakien mukaan.

    VastaaPoista
  18. Mikä tarina! Minulla meni ihan väreet pitkin selkää...Olen sataa varma, että olisit käynyt useinkin tapaamassa neiti RH:ta vankilassa.

    Tuo ensimmäisen kuvan kuvakulma on ehkä sama kuin on kansi Max Mannerin kirjassa K18. Kansi on oikeassa sivupalkissani alhaalla.

    VastaaPoista
  19. Unelma, katsoppa sitä 'kämmekkä-juttua' nyt;-)

    VastaaPoista
  20. Leena Lumi,
    käynkin katsomassa kirjan kantta.

    Voi, sinä muutit sen kämmekkä-nimen. En ole ollenkaan varma onko tuo mikään virallinen nimi. :-)

    VastaaPoista
  21. Kiva muisto (veljeni meni naimisiin lillan kappelissa)

    VastaaPoista
  22. ♥ Hannele,
    kuulostaa romanttiselta ja varmaan olikin sitä.

    VastaaPoista