tiistai 22. helmikuuta 2011

Kymmenen vuotta sitten

Vastaan kysymykseen, "mitä olisit kirjoittanut, jos sinulla olisi ollut blogi kymmenen vuotta sitten?" Oliko tämä haaste? Löysin tämän kysymyksen Omamaamansikkablogista.

Oli kohtalaisen helppoa muistella, kun juuri tuona vuonna 2001 helmikuussa aloitin kirjata lähes päivittäin muutamin sanoin tapahtumat Muisteriin.

Ystävänpäivänä 2001 saimme puhelimessa sukulaiselta tiedon kirjailija Kerttu - Kaarina Suosalmen nukkuneen yöllä ikiuneen. Hän olisi syksyllä täyttänyt 80 vuotta. Muistelin niitä muutamia yhteisiä marja- ja sieniretkiä, joita yhdessä teimme saareen.

Helmikuun lopulla seurasimme taatan kanssa Lahden MM-kisoja. Alussa kaikki näytti menevän hyvin, mitalisadettakin saatiin. Sitten tapahtui se kauhea grande katastrofi. Olen kirjoittanut Muisteriin 28.02. 01, "Tänään tuli lisää doupingkäryjä Harri Kirvesniemi ja Mika Myllyläkin. Tosi surullista, saa nähdä milloin Suomi tästä nousee."

Maaliskuun alussa matkasimme Anjan kanssa Tallinnaan. Viivyimme Anjan ja prinssipuolisonsa Tallinnan kodissa pari yötä. Kiertelimme vanhassa kaupungissa varmaankin kaikki antiikkikaupat. Ostin punapyökkiraamisen silhuettitaulun, mielestäni ne vanhat taidokkaasti leikatut taulut sopivat hyvin meidän silloiseen vanhaan puutaloomme. Tämä vanha maljakko on myös muisto Tallinnasta. Kotiinlähtöpäivänä kävimme vielä keskustorilta ostamassa kannuihin hapankaalia kotiin viemiseksi. Virolaiset osaavat valmistaa hyvää hapankaalia.

Maaliskuussa kävimme kaksosten kanssa Tampereella kylpylässä ja katsomassa delfiinejä Särkänniemessä.

Vappua viettämään tulimme Haukkavuoreen. Vanhaan omenapuuhun oli mukava kiivetä.

Toukokuussa matkasimme Johanna, lapset ja minä Kreetalle. Harmillista, että kuvia ei matkalta ole, vaikka nuorimmainenkin silloin 8kk:n ikäisenä ui ensimmäistä kertaa Välimeressä. Johanna otti kuvia, mutta kamerassa oli filmi juuttunut paikoilleen, voi harmi. Onneksi nykyään on digikamerat.

Heinäkuussa vietimme aurinkoisen viikon Johannan perheen luona mökillä.

Nuorimmainen on tässä kuvassa 10 kk:n ikäinen ja seisoo jo noin tukevasti omilla jaloillaan.

Taatalla on lapsille ollut aina aikaa, häneen luotetaan vieläkin.

Elokuussa aloittivat digilähetykset TV:ssä, vaikka katsojilla laitteita oli vielä melko vähän, meilläkään ei ollut.

Oli hyvä mustikkavuosi, koska Muisteriin on merkitty lähes joka päivälle pihalta kerätyn mustikkasaaliin määrä.

Syyskuussa sitten tapahtui se, mitä ei ikinä olisi saanut tapahtua.

Avasin iltapäivällä television katsoakseni kolmen uutisia, TV jäi auki. Puuhailin siinä jotain juttuja samalla. Silloin huomasin WTC-tornin olevan tulessa ja uutisissa kerrottiin lentokoneen törmänneen siihen. Soitin taatalle töihin ja kysyin onko heillä siellä televisiota ja kerroin tornitalon palavan. Samalla hetkellä suorassa lähetyksessä näin myös toiseen torniin törmäävän lentokoneen. Myöhemmin sitten selvisi, että vielä kaksi muuta konetta oli terroristien hallussa.
Kuvan lainasin netistä.

Tämä kamala uutinen pysäytti ja järkytti. Maailma ei enää koskaan voi toipua ennalleen, ajattelin.

Silloin heräsi pelko, tuleeko näitä hökkäyksiä vielä lisääkin. Johannakin oli silloin työmatkalla Lontoossa.

Syyskuussa taatalla oli muutaman päivän työmatka Budapestiin. Ostin liput samaan koneeseen ja lähdin mukaan. Taata oli päivät työssä ja minä tutustuin yksin kaupunkiin. Illalla kävimme kansantanssi ja -musikkikonsertissa. Valitettavasti en löytänyt tähän matkaan liittyviä valokuvia mistään. Lisään kuvat myöhemmin, kunhan ne nyt ensin löytyvät.

Joulukuussa kaksoset järjestivät kavereilleen pikkujoulujuhlat. Kuvassa neidot kaunistautuvat. Tipi on siinä keskellä valkoinen hiusharja kädessään.

Jouluaaton aattona taata sai puhelun veljeltään, poikien isä oli nukkunut hiljaa pois 87 vuotiaana.

Samana päivänä minun isäni tuli viettämään viimeistä jouluaan Johannan perheen uuteen kotiin. Seuraavana jouluna myös ukki oli poissa, lähtö tuli hänelle myös 87 vuotiaana. Kuvassa nuorimmainen on päässyt isoisoisänsä syliin mehuhetkestä nauttimaan.

Heidän muistonsa säilyy niin kauan, kun me heidät muistamme.

Nyt on aika laittaa taas vanhan muisterin kansi kiinni. Hymyillen sen teen, koska vuosi 2001 oli hyvin onnellinen, lähes jokaisella sivulla oli jotain kerrottavaa naapurissa asuvista lapsenlapsista. Nyt saamme nauttia kolmen nuorimman lapsenlapsen seurasta muutaman lomapäivän ajan. Lämpimin ajatuksin odotan myös vanhimman lapsenlapseni kuvakertomusta opintomatkasta Laosiin.

16 kommenttia:

  1. Kymmenen vuotta sitten en kirjannut tapahtumia muistiin yhtä tarkasti kuin sinä Muisteriisi, mutta eläkkeelle jäätyäni olen joka vuosi hankkinut ison kalenterin merkintöjä varten. Merkinnöistä on ollut paljon iloa ja hyötyä.

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus, olet todella tallettanut muistoja säilymään myös jälkipolville. Kauniisti kerrot kokonaisen vuoden kohokohdista sanoin ja kuvin. Monenlaista mahtuu yhteen vuoteen, iloja ja myös surullisempiakin asioita. Mutta se on elämää ja upeata, että olet ne muistiin tallentanut ja nyt saamme jakaa niitä kanssasi blogissa. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  3. Ihania vanhoja kuvia. Muistuu mieleen kun kirjoitat että Taatalla on aina aikaa lapsille, että niin se oli meilläkin, isällä. Nyt kun katsoo vanhoja valokuvia, niin jokaisessa kuvassa missä iskä on, niin on myös lapsia tai eläimiä :) Veljekset kuin ilvekset :) Terkkuja teille paljon, toivottavasti kohta nähdään!

    T.Pauliina ja poppoo

    VastaaPoista
  4. Ihanasti on sinulla tallessa muistot 10 vuoden takaa.Mukavaa oli lukea vuodestasi silloin,iloineen ja suruineen.

    VastaaPoista
  5. Voi, minunkin pitää kaivaa esille kymmenen vuopden takaiset tapahtumat, tallessa ne on.

    VastaaPoista
  6. Tää oli hieno kirjoitus ja just noin olisit blogia pitänyt 10 vuotta sitten. Kiva aikamatka.

    VastaaPoista
  7. Kyllä mua harmittaa. Anoppini osti mulle muistikirjan, enkä mä sitä mitenkää aktiivisesti täyttänyt :( nyt on kyllä 5 vuoden muistikirja ja sitä täytän joka päivä. paljon erilaisia muistoja sinulla onkin.

    VastaaPoista
  8. Hienoa, että olet jaksanut pitää muistikirjaa, eipä sitä kaikkea muuten muistaisikaan. Minä tuppaan ne hävittämään sitä mukaa ja jälkikäteen harmittelen.
    Kivasti olisit postannut, juuri niin kuin teet nytkin,ihmisläheisesti, lämmöllä.

    VastaaPoista
  9. Monta ihanaa ja tärkeää muistoa, vaikka niitä surullisempiakin joukossa (niiltä ei taida pystyä välttymään).

    Tästähän tulikin innostus löytää oma pöytäkalenterini kymmenen vuoden takaa. Sinne kun tuli jotain vuoden tärkeimpiä hetkiä kuvattua tarkemminkin, ennenkuin bloggailun aloitin. En vain nyt ihan heti pysty muistamaan, että minne olen kalenterit siivonnut...

    VastaaPoista
  10. Olitpas muistellut mukavasti! Olin ihan unohtanut tuon doping-skandaalin. Oli hassua, kun silloin ensimmäisen kerran ihmiset kyselivät, että niin, sinähän olet Suomesta. Ja siellähän oli se skandaali. Vaikka kukaan ei hiihtänyt, luistellut tai edes lasketellut. Sen verran iso uutisjuttu se kuitenkin oli.

    9/11 jälkeen myös minulta kyseltiin (ihan kadullakin kun lapsille juttelin), että mistäs sinä oletkaan kotoisin. Tutussa kaupassa olin käynyt jo vuoden pari, mutta nyt vasta tutut myyjät kysyivät, että mistä sinä tänne tulitkaan... Niin se muutti maailmaa. Vieläkin muistan sen epätodellisen tunteen kun katsoin tv:tä aikaisin aamulla ja luulin, että näyttävät elokuvaa.

    Kaksoset ovat hurmaavat! Ja "yksönen" myös. Sinulla oli vauhdikas vuosi, paljon tapahtumia ja menoa.

    VastaaPoista
  11. Aivan ihania muistoja. :) Olen kateellinen sinulle, kun omistat noin paljon kuvia ja jopa päiväkirjan, jonka avulla voit muistella oikein kunnolla. Itsekin muistan tuon kamalan iltapäivän, kun katsoin TV:stä koulun jälkeen toisen WTC-tornin sortumisen. Miten synkkä päivä. Ei varmasti unohdu keneltäkään aivan lähivuosina.

    Tuo kuva muuten, jossa ihana pieni taapero seisoo tukevasti "I love my bike"-paidassaan on aivan sydäntäsärkevän ihana. :)

    VastaaPoista
  12. Ihania muisteloita.(toiset tosin ei niin kivoja)
    Onko uusi muisteri aloitettu?tai tietysti on.
    mukavia hetkiä etiäpäinkin!

    VastaaPoista
  13. Voi äiti mitä muistoja!
    Toi pienimmäisen kalju pää on niin ihana, muistan kuinka untuvainen se oli ja miltä se tuoksui....ja isommat siellä puussa. Voi että miten aika kuluu. Ja nuo ukkelin rillit jotka olivat joka viikko mutkalla johonkin suuntaan ja niitä rampattiin oikasemassa.....ja neiti....maailma oli pelkkää prinsessaa.
    Sitä tornien romahduspäivää en halua edes muistella enää, oli niin kamalaa olla työmatkalla eikä heti päässyt kotiin ja tosiaan nuorimmainen oli vasta täyttämässä 1v.....

    VastaaPoista
  14. Hyvänen aika, mikä Muistelus! Oli kuin olisi elänyt tuon kaiken uudelleen. Laiturikuva suloinen. Ja sinun isäsi, hän on hyvin samannäköinen kuin oli omani, joka nukkui pois numerot toisinpäin eli 78 -vuotiaana.

    Syyskuun 11. päivä...niin.

    Terveisiä Taatalle;-)

    VastaaPoista
  15. Kauniisti muistelit kymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Kiitos kun sain lukea niitä. Hyvää lähestyvää kevättä Sinulle ja rakkaillesi.

    VastaaPoista
  16. Kiitos kaikille sydäntä lämmittävistä kommenteistanne.
    Nyt on hiihtolomaviikko vietetty. Alkuviikolla nuorimmainen oli täällä meidän ilonamme ja keskiviikkona lähdimme kolmen lapsen kanssa kylpylämatkalle Turkuun.
    Oli siellä menoa ja vilskettä, hotelli oli ihan täynnä lapsiperheitä. Mammalla oli ihan pää pyörällä. Nukuin kotiin päästyämme kaksitoista tuntia yhteen putkeen.
    Onneksi meidän lapsenlapset ovat jo niin isoja, että huolehtivat itsestään. Nuorimmaiselle piti hieman jarrua ehdotella. :)
    Pian on kuitenkin ne ajat käsillä, jolloin ei enää mamman ja taatan seura lomalaisille riitä. Silloin vaan muistelemme entisiä mukavia yhteisiä lomiamme.

    VastaaPoista