Yrtit viherjauheeksi

Eilen keräsin kokeiluerän yrttejä kuivuriin. Ensimmäisessä korissa on lipstikan lehtiä.

Tässä on kehäkukan terälehtiä ja sitruunamelissaa.

Mäkimeirami eli oregano on aloittanut uuden kukinnan, tässä on niitä yhdessä mintunlatvojen kanssa.


Pieniksi menivät kehäkukan terälehdet, mutta väri säilyi kauniina. Mintun ja mäkimeiramin kukkien väri säilyi kauniina, mutta mintun lehdet vähän mustuivat. Aromi säilyi molemmissa hyvin. Tuossa alareunassa koria on vielä stevian ja varsisellerin lehtiä, niissäkin väri säilyi kauniina. Kuvaa kannattaa klikata isommaksi, niin näkee mäkimeiramin kukan tarkempana.

Tämän korin kauniin vihreät lehdet ovat lipstikkaa. Tästä tulee hyvää viherjauhetta.

Tänään paistaa aurinko ja näyttää tulevan lämmin päivä. On otollinen hetki jatkaa yrttien keräilyä ja kuivatusta.

Viimeisen kuvan kukka on ikuistettu terveyskeskuksen pihalla tänä aamuna, syyshortensia on jo muuttumassa vaaleanpunaiseksi.

Tykästyin Annakaisa Iivarin esikoisromaaniin,

Juhannus italialaiseen tapaan.

Kirjastossa kirja oli aina menossa, taata sitten varasi sen minulle ja nyt se on luettu.
Kirjan päähenkilö on Kristiina Kallio, hän on hyvä organisoimaan erilaisia projekteja, siispä hän nytkin tarttui toimeen ja ryhtyi valmistelemaan yhteistä lomamatkaa Italiaan juhannuksen aikaan naapuriensa kanssa. Kristiina halusi kaiken olevan täydellistä, koska matkaan lähti myös Kristiinan entinen rakastettu perheensä kanssa.

Ihailin sitä perusteellisuutta, millä Kristiina paneutui loman järjestelyihin. Ei ollut Kristiinan vika, että kaikki ei sitten mennytkään tarkan suunnitelman mukaan.

Ensin alkuun minua huvitti suuresti kuvaukset Kristiinan täydellisyyden tavoittelusta, mutta lukiessani pitemmälle, koin jo pientä myötätuntoa Kristiinaa kohtaan.

Annakaisa Iivarin teksti on kepeän kiinnostavaa, siinä on paljon herkullisia yksityiskohtia, joista erityisesti nautin.
Tarinaan on piilotettu myös tietoa Italian historiasta ja ruokakulttuurista. Onnistuneesti on kuvattu ihmisluonteen moninaisuuksia, tunteiden kirjoa. Pidin kirjan lopun valoisuudesta ja pienet yllätyksetkin olivat hauskoja. Seurueen seuraavalle matkalle haluaisin mukaan, suunnitelmat ovat maukkaita.

Etten paljastaisi liikaa kirjan sisältöä, niin totean vain, että miellyttävä romaani. Jään odottamaan kirjailijan seuraavaa teosta.

Tuli vielä mieleeni, että tämä olisi herkullinen aihe myös elokuvaan. Toivottavasti joku ohjaaja tarttuu kirjaan.
　

Kuusikossa suhisee

Tervehdys taas syksyisestä metsästä. Iloksemme saimme huomata, että metsässä liikkui väkeä perhekunnittain korit kainalossa. Kuusikossa on niin paljon herkkutatteja, että jokaiselle löytyy jotakin korin pohjalle.

Syksy yllättää kirkkailla väreillään. Eihän vielä pitäisi olla ruska-aika. :)

Menninkäinenkin saa taas laskea kuukunanmunia. Näistä munista nyt vaan tulee aina mieleeni Kerttu- Kaarina Suosalmi ja Uudenkuun juhla.

Tämän herkkutatin Dalla Vallekin laskisi ykkösluokkaan. :)

Meillä keittiössä suhisee jälleen sienikuivuri.

Myös Tansaniassa tarvitaan....

lämmintä vauvoille.

Vauvansukat ja kypärämyssy lähtevät hyväntekeväisyyteen Tansaniaan. Täältä lisää.

Lainasin Tipin nukkea myssymannekiiniksi.

Nykyään, kun navigaattori TomTom on vienyt virkani kartanlukijana, niin siinä auton etupankillä on mukava kutoa sukkaa. Tavallinen perussukka antaa ikivanhalle tekijälle mahdollisuuden ihailla maisemiakin samalla. Mitään pitsivirityksiä en autossa kudo, mutta aina parinsadan kilometrin välein on sukka valmistunut. (taata ei kaahaile)

Aikuisten sukat Seitsemänveljestä langasta. 150 g:n kerästä jäi vielä raitalankoja seuraaviin sukkiin.

Lasten sukat. Janne on norjalaista lankaa, sitä on mukava kutoa, luistaa hyvin puikoilla. Neuleesta tulee pehmeämpää kuin seiskaveikasta kutoen.

2010 Tattisato

Saa katsoa ja klikatakin voi kuvia.

Tarkoitus oli käydä pienellä lenkillä, kirjoittamassa nimi kuntoiluvihkoon.

Taata siinä sitten loikkasi polulta metsähallituksen puolelle ja melkein heti törmäsi jakkaran kokoiseen tattiin. Meillä ei ollut koria eikä veistä, ei mitään sienestysrekvisiittaa, ainoastaan muovikassi oli kummallakin taskussa.

Oikein innostuimme , kun iso tatti oli ihan kunnossa. Tatteja löytyi kohta lisää, minäkin jo riensin kuusikon puolelle, koska kokemuksesta tiedän taatan huomaavan vaan ne jakkarankokoiset. Sieniä oli pienellä alueella runsaasti, aivan ehjiä kivitattejakin. Voihan "dallavalle", missä olet? Mitä höpiset, kyseli taata? No, eikö sellainen Valle-niminen mies osta herkkutatteja italialaisille? Näitä herkkuja ei kuitenkaan riitä myytäväksi.

Jouduimme tuomaan sienet multaisina kotiin. Puhdistustalkoot vaan pystyyn ja sienet kuivuriin.

Kuivattavaa riitti vielä uuniinkin. Nyt on tattikeittoaineksia kuivumassa talven varalle.

Pannulla paistoin ihanat maistiaiset, voissa tietenkin.

Tätä herkkua on vaikea kuvailla. Siemenleivällä on paistettuja tatteja ja juustoraastetta päällä, sitten uuniin.

Luin viikolla, että useita italialaisia sienestäjiä oli kuollut onnettomuuksissa pimeään metsään, he pelkäsivät hyvän sienipaikkansa paljastuvan, ei siis voinut mennä päivällä metsään korin kanssa.

Onneksi kukaan ei nähnyt minun ja taatan tulevan tietopaikasta tielle. :)))))

2010 sukkasato

Sukkasadon ensimmäinen pari valmiina.

Näiden alkuperäisten sukkien tarina on niin kaunis, että lainasin sen tähän. Kertoja on Eila Turenius. Linkki on tarinan lopussa.

"Sukan tarina
Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. "

Tämä sukan tarina ja ohjeet löytyvät täältä.

Suunnitteluvirhe

Päätin ensin kutoa viimetalven kutimista jäädyistä keränlopuista raitasukkia. Valitsin kolme mielestäni mukavaa väriyhdistelmää, punainen, valkoinen ja musta. Mustaa oli koko kerä ja punaista jouduin ostamaan lisää yhden kerän. Vähän siinä vesittyi idea keränlopuista. :] Tosin nyt saan yhdet punaiset sukat tähän settiin lisää. Kelvanneekohan kenellekkään?

Pitkät sukanvarret kudoin Olgamummon ohjeella. Virhe tuli lankojen sijoittelussa. Ei olisi pitänyt valita mustaa ja punaista kahdestaan pariksi, tuli jotenkin tunkkaisen oloinen alku sukalle. Raitasukat teinkin sitten vahingosta viisastuneena niin, että valkoinen väri rajaa nuo tummat toisistaan, lopputulos on mielestäni paljon raikkaampi.

Tarkennetaan vielä, että Olgamummon sukissa värit ovat kohdallaan. :)

Näitä sukkia en voi laittaa sukkasatoon, koska sain ne jo eilen valmiiksi. Tänään aloitan sukat eräälle tietylle syntymättömälle vauvalle. :)))

Nyt lähden syksyn ensimmäiseen vesijumppaan.