En malta olla näpsimättä näitä kukkakuvia pihallamme. Nyt alkaa jo näkyä kypsiä hedelmiäkin.
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Vielä on kesää jäljellä.
En malta olla näpsimättä näitä kukkakuvia pihallamme. Nyt alkaa jo näkyä kypsiä hedelmiäkin.
Oletko huolissasi "sikalunssasta"?
Minua pikkuisen huolestuttaa, kun on noita vakisairauksia jo valmiina, lähinnä tuo hengästyminen haittaa (sydämen laajennus). Siihen ei pahoja keuhkotulehduksia enää kaipaisi.
Olen oikein valmistautunut taudin hyökkäykseen. Käsien pesu on jo ihan luontaista, siihen ei ole mitään lisäämistä, mutta käsilaukkuuni olen varannut pienen pullon desinfioimisainetta, sitä käytän jos liikun kaupoissa tai julkisilla kulkuneuvoilla. En ole sitä jatkuvasti lontrimassa, mutta jos käyn esim. kahvilla jossakin, niin ruokiin en tartu ennen käsipesua.
Täältä sain uusia vinkkejä, mitä kannattaisi tarkistaa kotona.
Nyt olen aamulla käynyt puhdistamassa kaikki ovenkahvat, katkaisijat, kaukosäätimet ja tuo hiirikin tuli oikein hyvin kuurattua.
Erikoisen huolellinen olen mennessäni tapaamaan ystävääni palvelutalossa. Olisi kamalaa, jos veisin sinne "lunssapöpöjä" mukanani. Ainakaan vielä ei vierailuita ole kielletty, mutta desinfiointipullot ovat jo valmiina ovenpielissä, ovat olleet jo jonkin aikaa.
Koskaan aikaisemmin en ole noteerannut millään tavalla näitä lintu- ym. flunssia ja työelämässä ollessani ne myös kaikki sairastin moneen kertaan. Ehkä näin vanhalla mummelilla jo onkin immuniteettia niinpaljon, että mikään ei tartu. Tauti sitten tulee jos on tullakseen, turha sitä on etukäteen murehtia. No, saanpahan ainakin liikuntaa, kun kiertelen jynssäämässä ja kiillottamassa kraanoja ja ovenkahvoja. haa
ps. Millähän konstilla tuon TÄÄLTÄ sanan saisi alleviivattua?
Olen oikein valmistautunut taudin hyökkäykseen. Käsien pesu on jo ihan luontaista, siihen ei ole mitään lisäämistä, mutta käsilaukkuuni olen varannut pienen pullon desinfioimisainetta, sitä käytän jos liikun kaupoissa tai julkisilla kulkuneuvoilla. En ole sitä jatkuvasti lontrimassa, mutta jos käyn esim. kahvilla jossakin, niin ruokiin en tartu ennen käsipesua.
Täältä sain uusia vinkkejä, mitä kannattaisi tarkistaa kotona.
Nyt olen aamulla käynyt puhdistamassa kaikki ovenkahvat, katkaisijat, kaukosäätimet ja tuo hiirikin tuli oikein hyvin kuurattua.
Erikoisen huolellinen olen mennessäni tapaamaan ystävääni palvelutalossa. Olisi kamalaa, jos veisin sinne "lunssapöpöjä" mukanani. Ainakaan vielä ei vierailuita ole kielletty, mutta desinfiointipullot ovat jo valmiina ovenpielissä, ovat olleet jo jonkin aikaa.
Koskaan aikaisemmin en ole noteerannut millään tavalla näitä lintu- ym. flunssia ja työelämässä ollessani ne myös kaikki sairastin moneen kertaan. Ehkä näin vanhalla mummelilla jo onkin immuniteettia niinpaljon, että mikään ei tartu. Tauti sitten tulee jos on tullakseen, turha sitä on etukäteen murehtia. No, saanpahan ainakin liikuntaa, kun kiertelen jynssäämässä ja kiillottamassa kraanoja ja ovenkahvoja. haa
ps. Millähän konstilla tuon TÄÄLTÄ sanan saisi alleviivattua?
maanantai 17. elokuuta 2009
Lampaankääpä, vuoden 2009 sieni.
Vieraat ovat lähteneet ja me suunnistimme taatan kanssa metsäretkelle.
Onnistuimme löytämään vuoden sieneksi valittua lampaankääpää. Keräsin vaan pienimmät ja isommat jätin etanoille.
Otin vielä tarkemmankin kuvan.
Viimeistään pannulla voi varmistua lajinmäärityksestä. Typäskääpä muistuttaa lampaankääpää, mutta ei ole ollenkaan niin herkullinen. Lampaankääpä muuttuu kuumalla pannulla keltaiseksi, se on hyvä tuntomerkki.
Löytyi muutama kanttarellikin ja yksi herkkutatti.
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Mikä Kukka ?
Mikä kukka tämä sininen on? Ostin taimen eräältä mummolta kirpputorilta ja nyt olisi
mukavaa tietää kasvin nimikin.
Tähän kollaasiin kokosin Johannalle näytiksi, että siinä gladiooluspussissa oli muitakin värejä kuin se kuvaamasi punainen.
Yksi luumukin jo pikkuisen sinistyy.
tiistai 11. elokuuta 2009
Mustikkakukko
Mustikkaretki maalle antoi runsaan saaliin. Pakastin on nyt turvoksissa.
Äijäblogi II sivuilta löytyi tällaisen mustikkakukon ohje. Voitte uskoa, että tämä on hyvää.
Jos haluatte suunne mustaksi, niin olkaa hyvä, siitä voi leikata maistiaiset.
Äijäblogi II sivuilta löytyi tällaisen mustikkakukon ohje. Voitte uskoa, että tämä on hyvää.
Jos haluatte suunne mustaksi, niin olkaa hyvä, siitä voi leikata maistiaiset.
perjantai 7. elokuuta 2009
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Tervetuloa Berliiniin
Neuvokset taas vauhdissa. Toukokuussa tartuimme Finnairin tarjoamaan tilaisuuteen ja varasimme ystäväni kanssa matkan Berliiniin. Aviomiehet jäivät tällä kertaa kotimiehiksi. Joskus on mukavaa lähteä reissuun ihan vaan tyttöjen kesken.
Ostimme jo lentokentältä sellaisen kolmen päivän lipun, jolla sai rajattomasti matkustaa junalla, bussilla, raitiovaunulla ja metrolla. Me sitten myös ajelimme koko rahan edestä. Reppu selkään, lenkkarit jalkaan ja mummot baanalle. Hauskaa meillä oli, kun pääsimme vähän aiottua pitemmällekin junareissulle. Berliinissä oli jotain lakontapaista junamiehillä ja junat pysähtyivät vain isommissa paikoissa. Siitähän me emme tietäneet mitään, nousimme junaan tarkoituksella ajaa pari pysäkinväliä. Seuraava pysäkki olikin vasta reilun puolentunnin köröttelyn jälkeen. No, ei hätää, mehän olimme lomalla. Nousimme ulos ensimmäisellä mahdollisella asemalla ja palasimme takaisin. Oli oikeastaan mukavaa nähdä enemmän maaseutuakin. Hyvin hoidetuilla pihoilla ja puutarhoilla kypsyivät omenat, päärynät ja marjat. Ilmeisesti se 22 € maksanut lippu oli tarkoitettu vain kaupungin alueen matkoihin, mutta minkäs teit, ei sentään voitu hätäjarrusta kiskaista. Kukaan ei kertaakaan edes kysynyt meiltä matkalippua Berliinin ajopeleissä. Kaipa ne minun hyvin sisäänajetut lenkkarini jo kertoivat mitä mummoja me olemme, no turisteja tietenkin.
Tervetuloa!
Brandenburgin portti kotiinlähtöaamuna.
Mahtavat pilarit
Tässä oli se ainoa tarkistusasema, josta pääsi idästä länteen tai päinvastoin. Alkuperäinen vartiokoppi näkyy, kun kuvaa klikkaa suuremmaksi, tuon oranssin roskalaatikon takana.
Tämä poika on hankkinut mukavan kesätyön. Hän myy grillattua bradwurstia sämpylän sisällä. Kaasupullo on selässä olevassa laatikossa. Tuo koko häkkyrä oli pojalla vyötäisillä olevan leveän nahkavyön varassa. Varmaankin raskas hökötys. Sinappi oli erittäin hyvää.
Kaikilla näytti olevan asemilla kiire jonnekin.
Pyörätiet on hyvin merkitty. Paljon ihmiset pyörillä liikkuvatkin. Pyöräilykypärää en nähnyt kuin harvalla päässään.
Tällä kauniilla metrovaunulla matkasimme hotelliin.
Mitähän tässä tapahtuu? Yksinäinen pyöreä laukku kökötti laiturilletuloväylällä. Hetkessä siinä oli monta poliisia ja ihmiset kiiruhtivat pois. Tässä kuvassa tilanne jo selvisi. Nuori mies oli unohtanut laukun siihen, mutta oli kuitenkin vielä lähettyvillä.
Siinä se pyöreä laukku on taas omistajansa hallussa.
Tästä selvisi, että Berliiniin voi tulla myös pyörän kanssa. Ei tarvitse itse polkea. Tässä vaunuosastossa on pyörälle tilaa.
Mikähän tämä valtavan pitkä jono on? Sateesta huolimatta ihmiset jonottivat pääsyä "madame Tussauds wax museum":iin
Mekin palasimme takaisin jonottamaan, kun sade hieman taukosi. Odottaessamme sateen loppumista joimme ihanat lattet ja söimme suussa sulavat omenatortut.Tuota latten pinalla olevaa sydäntä ei olisi hennonnut sotkea.
No niin, sitten vahakabinettiin.
Angela Merkel on hyvin tunnistettavissa, todella aidon tuntuinen.
Samoin Michael Jackson
Tämä vanha herrasmies on Sigmund Freud
Tämä kaunis nainen on Hildegard Knef, saksalainen kirjailija, näyttelijä ja laulaja. Olen joskus vuosia sitten lukenut hänen omaelämäkerrallisen kirjansa Lahjahepo. Kirja kosketti silloin minua, taidanpa kaivaa sen uudelleen esiin.
Romy Schneider on tässä ikuistettuna Sissinä. Mielestäni tämä ei oikein vastannut odotuksia.
Vahakabinetissa istui lasien takana myös Hitler. Koska Hitler oli elämänsä aikana aiheuttanut miljoonille ihmisille suuria kärsimyksiä, niin hänen vahaolemustaan ei saanut valokuvat. Tosin minä ehdin nopeana tyttönä jo kuvan napata, ennekuin ystäväni oli tulkannut minulle kiellon. En ollut edes huomannut sitä taulua. Minua kiinnosti se kuvaaminen siitä syystä, että vielä kymmeniä vuosia kuolemansa jälkeenkin Hitlerin muisto on niin kauhea, ettei hänen vahakuvaansakaan voi pitää avoimella paikalla. Ilmeisesti joku sen heti tuhoaisi.
Kunnioitan kabinetin omistajien toivomusta, en siis julkaise sitä näppäämääni kuvaa.
Sitten uuteen aiheeseen.
Jos sunnuntaina haluaa lähteä katselemaan vanhoja tavaroita, niin tällä asemalla kannattaa nousta junasta. Antiikkimarkkinoiden myyntikojut näkyvät jo laiturille ja niitä myyjiä on paljon.
Kävimme kahdella kirpputorilla. Oli mukavaa katsella vanhoja tavaroita ja seurata ihmisten elämää suurkaupungissa.
Kuvasin tämän goottitytön ja hänen poikaystävänsä ihan noiden pojan upeiden säärien takia ja riittävästi koristeltu oli tyttökin.
Vanhoja mekaanisia leluja oli mukava kuvata.
Tällaiset upeat vanhat puupäiset marionettinuket ansaitsivat tulla kuvatuksi. Luultavasti olisin ostanut, jos olisivat olleet hieman edullisemmat.
Posliininen Napoleon oli aika viehko. Tätäkin pystiä täytyy nyt vaan tyytyä ihailemaan kuvassa.
Markkinapäivä oli helteinen, tuore appelsiinimehu maistui taivaalliselta. Tämän miehen kojun edessä oli jatkuvasti janoisia asiakkaita jonossa.
Röykkiöittäin koruja.
Mielenkiintoista katsottavaa riitti.
Tässä minun ostokseni, kaksi pikkuruista valkoista lasilintua.
Tässä vielä kunnianosoitus pienelle berliiniläiselle varpusäidille, joka anivarhain yritti löytää aamiaista autiolta kadulta kahdelle poikaselleen.
Kiitos Berliini ja berliiniläiset, oli mukavaa viettää kanssanne muutama kesäinen päivä.
Ostimme jo lentokentältä sellaisen kolmen päivän lipun, jolla sai rajattomasti matkustaa junalla, bussilla, raitiovaunulla ja metrolla. Me sitten myös ajelimme koko rahan edestä. Reppu selkään, lenkkarit jalkaan ja mummot baanalle. Hauskaa meillä oli, kun pääsimme vähän aiottua pitemmällekin junareissulle. Berliinissä oli jotain lakontapaista junamiehillä ja junat pysähtyivät vain isommissa paikoissa. Siitähän me emme tietäneet mitään, nousimme junaan tarkoituksella ajaa pari pysäkinväliä. Seuraava pysäkki olikin vasta reilun puolentunnin köröttelyn jälkeen. No, ei hätää, mehän olimme lomalla. Nousimme ulos ensimmäisellä mahdollisella asemalla ja palasimme takaisin. Oli oikeastaan mukavaa nähdä enemmän maaseutuakin. Hyvin hoidetuilla pihoilla ja puutarhoilla kypsyivät omenat, päärynät ja marjat. Ilmeisesti se 22 € maksanut lippu oli tarkoitettu vain kaupungin alueen matkoihin, mutta minkäs teit, ei sentään voitu hätäjarrusta kiskaista. Kukaan ei kertaakaan edes kysynyt meiltä matkalippua Berliinin ajopeleissä. Kaipa ne minun hyvin sisäänajetut lenkkarini jo kertoivat mitä mummoja me olemme, no turisteja tietenkin.
Tervetuloa!
Brandenburgin portti kotiinlähtöaamuna.
Mahtavat pilarit
Tässä oli se ainoa tarkistusasema, josta pääsi idästä länteen tai päinvastoin. Alkuperäinen vartiokoppi näkyy, kun kuvaa klikkaa suuremmaksi, tuon oranssin roskalaatikon takana.
Tämä poika on hankkinut mukavan kesätyön. Hän myy grillattua bradwurstia sämpylän sisällä. Kaasupullo on selässä olevassa laatikossa. Tuo koko häkkyrä oli pojalla vyötäisillä olevan leveän nahkavyön varassa. Varmaankin raskas hökötys. Sinappi oli erittäin hyvää.
Kaikilla näytti olevan asemilla kiire jonnekin.
Pyörätiet on hyvin merkitty. Paljon ihmiset pyörillä liikkuvatkin. Pyöräilykypärää en nähnyt kuin harvalla päässään.
Tällä kauniilla metrovaunulla matkasimme hotelliin.
Mitähän tässä tapahtuu? Yksinäinen pyöreä laukku kökötti laiturilletuloväylällä. Hetkessä siinä oli monta poliisia ja ihmiset kiiruhtivat pois. Tässä kuvassa tilanne jo selvisi. Nuori mies oli unohtanut laukun siihen, mutta oli kuitenkin vielä lähettyvillä.
Siinä se pyöreä laukku on taas omistajansa hallussa.
Tästä selvisi, että Berliiniin voi tulla myös pyörän kanssa. Ei tarvitse itse polkea. Tässä vaunuosastossa on pyörälle tilaa.
Mikähän tämä valtavan pitkä jono on? Sateesta huolimatta ihmiset jonottivat pääsyä "madame Tussauds wax museum":iin
Mekin palasimme takaisin jonottamaan, kun sade hieman taukosi. Odottaessamme sateen loppumista joimme ihanat lattet ja söimme suussa sulavat omenatortut.Tuota latten pinalla olevaa sydäntä ei olisi hennonnut sotkea.
No niin, sitten vahakabinettiin.
Angela Merkel on hyvin tunnistettavissa, todella aidon tuntuinen.
Samoin Michael Jackson
Tämä vanha herrasmies on Sigmund Freud
Tämä kaunis nainen on Hildegard Knef, saksalainen kirjailija, näyttelijä ja laulaja. Olen joskus vuosia sitten lukenut hänen omaelämäkerrallisen kirjansa Lahjahepo. Kirja kosketti silloin minua, taidanpa kaivaa sen uudelleen esiin.
Romy Schneider on tässä ikuistettuna Sissinä. Mielestäni tämä ei oikein vastannut odotuksia.
Vahakabinetissa istui lasien takana myös Hitler. Koska Hitler oli elämänsä aikana aiheuttanut miljoonille ihmisille suuria kärsimyksiä, niin hänen vahaolemustaan ei saanut valokuvat. Tosin minä ehdin nopeana tyttönä jo kuvan napata, ennekuin ystäväni oli tulkannut minulle kiellon. En ollut edes huomannut sitä taulua. Minua kiinnosti se kuvaaminen siitä syystä, että vielä kymmeniä vuosia kuolemansa jälkeenkin Hitlerin muisto on niin kauhea, ettei hänen vahakuvaansakaan voi pitää avoimella paikalla. Ilmeisesti joku sen heti tuhoaisi.
Kunnioitan kabinetin omistajien toivomusta, en siis julkaise sitä näppäämääni kuvaa.
Sitten uuteen aiheeseen.
Jos sunnuntaina haluaa lähteä katselemaan vanhoja tavaroita, niin tällä asemalla kannattaa nousta junasta. Antiikkimarkkinoiden myyntikojut näkyvät jo laiturille ja niitä myyjiä on paljon.
Kävimme kahdella kirpputorilla. Oli mukavaa katsella vanhoja tavaroita ja seurata ihmisten elämää suurkaupungissa.
Kuvasin tämän goottitytön ja hänen poikaystävänsä ihan noiden pojan upeiden säärien takia ja riittävästi koristeltu oli tyttökin.
Vanhoja mekaanisia leluja oli mukava kuvata.
Tällaiset upeat vanhat puupäiset marionettinuket ansaitsivat tulla kuvatuksi. Luultavasti olisin ostanut, jos olisivat olleet hieman edullisemmat.
Posliininen Napoleon oli aika viehko. Tätäkin pystiä täytyy nyt vaan tyytyä ihailemaan kuvassa.
Markkinapäivä oli helteinen, tuore appelsiinimehu maistui taivaalliselta. Tämän miehen kojun edessä oli jatkuvasti janoisia asiakkaita jonossa.
Röykkiöittäin koruja.
Mielenkiintoista katsottavaa riitti.
Tässä minun ostokseni, kaksi pikkuruista valkoista lasilintua.
Tässä vielä kunnianosoitus pienelle berliiniläiselle varpusäidille, joka anivarhain yritti löytää aamiaista autiolta kadulta kahdelle poikaselleen.
Kiitos Berliini ja berliiniläiset, oli mukavaa viettää kanssanne muutama kesäinen päivä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)