keskiviikko 5. elokuuta 2009

Tervetuloa Berliiniin

Neuvokset taas vauhdissa. Toukokuussa tartuimme Finnairin tarjoamaan tilaisuuteen ja varasimme ystäväni kanssa matkan Berliiniin. Aviomiehet jäivät tällä kertaa kotimiehiksi. Joskus on mukavaa lähteä reissuun ihan vaan tyttöjen kesken.

Ostimme jo lentokentältä sellaisen kolmen päivän lipun, jolla sai rajattomasti matkustaa junalla, bussilla, raitiovaunulla ja metrolla. Me sitten myös ajelimme koko rahan edestä. Reppu selkään, lenkkarit jalkaan ja mummot baanalle. Hauskaa meillä oli, kun pääsimme vähän aiottua pitemmällekin junareissulle. Berliinissä oli jotain lakontapaista junamiehillä ja junat pysähtyivät vain isommissa paikoissa. Siitähän me emme tietäneet mitään, nousimme junaan tarkoituksella ajaa pari pysäkinväliä. Seuraava pysäkki olikin vasta reilun puolentunnin köröttelyn jälkeen. No, ei hätää, mehän olimme lomalla. Nousimme ulos ensimmäisellä mahdollisella asemalla ja palasimme takaisin. Oli oikeastaan mukavaa nähdä enemmän maaseutuakin. Hyvin hoidetuilla pihoilla ja puutarhoilla kypsyivät omenat, päärynät ja marjat. Ilmeisesti se 22 € maksanut lippu oli tarkoitettu vain kaupungin alueen matkoihin, mutta minkäs teit, ei sentään voitu hätäjarrusta kiskaista. Kukaan ei kertaakaan edes kysynyt meiltä matkalippua Berliinin ajopeleissä. Kaipa ne minun hyvin sisäänajetut lenkkarini jo kertoivat mitä mummoja me olemme, no turisteja tietenkin.


Tervetuloa!



Brandenburgin portti kotiinlähtöaamuna.




Mahtavat pilarit



Tässä oli se ainoa tarkistusasema, josta pääsi idästä länteen tai päinvastoin. Alkuperäinen vartiokoppi näkyy, kun kuvaa klikkaa suuremmaksi, tuon oranssin roskalaatikon takana.



Tämä poika on hankkinut mukavan kesätyön. Hän myy grillattua bradwurstia sämpylän sisällä. Kaasupullo on selässä olevassa laatikossa. Tuo koko häkkyrä oli pojalla vyötäisillä olevan leveän nahkavyön varassa. Varmaankin raskas hökötys. Sinappi oli erittäin hyvää.



Kaikilla näytti olevan asemilla kiire jonnekin.



Pyörätiet on hyvin merkitty. Paljon ihmiset pyörillä liikkuvatkin. Pyöräilykypärää en nähnyt kuin harvalla päässään.



Tällä kauniilla metrovaunulla matkasimme hotelliin.



Mitähän tässä tapahtuu? Yksinäinen pyöreä laukku kökötti laiturilletuloväylällä. Hetkessä siinä oli monta poliisia ja ihmiset kiiruhtivat pois. Tässä kuvassa tilanne jo selvisi. Nuori mies oli unohtanut laukun siihen, mutta oli kuitenkin vielä lähettyvillä.



Siinä se pyöreä laukku on taas omistajansa hallussa.



Tästä selvisi, että Berliiniin voi tulla myös pyörän kanssa. Ei tarvitse itse polkea. Tässä vaunuosastossa on pyörälle tilaa.



Mikähän tämä valtavan pitkä jono on? Sateesta huolimatta ihmiset jonottivat pääsyä "madame Tussauds wax museum":iin



Mekin palasimme takaisin jonottamaan, kun sade hieman taukosi. Odottaessamme sateen loppumista joimme ihanat lattet ja söimme suussa sulavat omenatortut.Tuota latten pinalla olevaa sydäntä ei olisi hennonnut sotkea.

No niin, sitten vahakabinettiin.



Angela Merkel on hyvin tunnistettavissa, todella aidon tuntuinen.



Samoin Michael Jackson



Tämä vanha herrasmies on Sigmund Freud



Tämä kaunis nainen on Hildegard Knef, saksalainen kirjailija, näyttelijä ja laulaja. Olen joskus vuosia sitten lukenut hänen omaelämäkerrallisen kirjansa Lahjahepo. Kirja kosketti silloin minua, taidanpa kaivaa sen uudelleen esiin.



Romy Schneider on tässä ikuistettuna Sissinä. Mielestäni tämä ei oikein vastannut odotuksia.

Vahakabinetissa istui lasien takana myös Hitler. Koska Hitler oli elämänsä aikana aiheuttanut miljoonille ihmisille suuria kärsimyksiä, niin hänen vahaolemustaan ei saanut valokuvat. Tosin minä ehdin nopeana tyttönä jo kuvan napata, ennekuin ystäväni oli tulkannut minulle kiellon. En ollut edes huomannut sitä taulua. Minua kiinnosti se kuvaaminen siitä syystä, että vielä kymmeniä vuosia kuolemansa jälkeenkin Hitlerin muisto on niin kauhea, ettei hänen vahakuvaansakaan voi pitää avoimella paikalla. Ilmeisesti joku sen heti tuhoaisi.

Kunnioitan kabinetin omistajien toivomusta, en siis julkaise sitä näppäämääni kuvaa.


Sitten uuteen aiheeseen.



Jos sunnuntaina haluaa lähteä katselemaan vanhoja tavaroita, niin tällä asemalla kannattaa nousta junasta. Antiikkimarkkinoiden myyntikojut näkyvät jo laiturille ja niitä myyjiä on paljon.



Kävimme kahdella kirpputorilla. Oli mukavaa katsella vanhoja tavaroita ja seurata ihmisten elämää suurkaupungissa.



Kuvasin tämän goottitytön ja hänen poikaystävänsä ihan noiden pojan upeiden säärien takia ja riittävästi koristeltu oli tyttökin.



Vanhoja mekaanisia leluja oli mukava kuvata.



Tällaiset upeat vanhat puupäiset marionettinuket ansaitsivat tulla kuvatuksi. Luultavasti olisin ostanut, jos olisivat olleet hieman edullisemmat.



Posliininen Napoleon oli aika viehko. Tätäkin pystiä täytyy nyt vaan tyytyä ihailemaan kuvassa.



Markkinapäivä oli helteinen, tuore appelsiinimehu maistui taivaalliselta. Tämän miehen kojun edessä oli jatkuvasti janoisia asiakkaita jonossa.



Röykkiöittäin koruja.



Mielenkiintoista katsottavaa riitti.


Tässä minun ostokseni, kaksi pikkuruista valkoista lasilintua.


Tässä vielä kunnianosoitus pienelle berliiniläiselle varpusäidille, joka anivarhain yritti löytää aamiaista autiolta kadulta kahdelle poikaselleen.

Kiitos Berliini ja berliiniläiset, oli mukavaa viettää kanssanne muutama kesäinen päivä.

18 kommenttia:

  1. Mielestäni kauniita matkamuistoja, erityisesti värikäs tori ja kadut miellyttävät! Hienot kuvat! Kiva kun tulit takaisin! :)

    VastaaPoista
  2. Lähetä se varpusperhe tänne, niin saavat maapähkinöitä syödäkseen.
    Hienon antoisa Berliinin matka.
    Itse olen käynyt vain Travemundessä.

    Iisi

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva matka&kuvareportaasi Berliinistä! Siellä en olekaan käynyt.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, kun pääsin käymään Berliinissä kuviesi välityksellä. Siitä onkin jo yli kymmenen vuotta, kun kävin siellä.

    VastaaPoista
  5. Hienot matkakuvat olit ottanut.
    Ihan kuin olisin kanssasi siellä ollut, mutta sehän onkin niin kätevää näin blokien välityksellä käydä vaikka nyt Berliinissä, kiva, ja kiitos!

    VastaaPoista
  6. Eila, Berliinistä jäi sellainen mielikuva, että siellä on ilmavaa ja väljää. Kadut olivat leveitä ja hyvin merkittyjä.

    Iisi, olisipa todellakin ollut muruja taskussa. Tarpeeseen olisi tullut, kun poikaset olivat jo melkein äitinsä kokoisia.
    Travemunde on minulla vielä käymättä.

    Yaelian, kuvia on niin paljon, että taas oli vaikea valita.

    Famu, täällä blogeissa voi reissata maailman ääriin, kiva kun tulit mukaan.

    Harakka, Berliini on kyllä käymisen arvoinen paikka. Kiitos, kun jaksoit katsoa tätä kuvatulvaa.

    VastaaPoista
  7. Unelma, minun sukunimi on kuulemma saksalainen... Ehkä sen takia Berliini kiehtoo... Olen oma sukua Berkhald, vanhempia ei ole enää elossa( olin kovin nuori kun menetin heidät ), ei ole enää keneltä kysyä neuvoja ja opastusta tai oman suvun historiasta. Etsin vastauksia joka puolelta, mutta tuskin löydän...

    VastaaPoista
  8. Eila, nyt netin aikakaudella on paljon paremmat mahdollisuudet etsiä juuriaan. Kerää kaikki tietämäsi asiat kokoon ja lähde siitä sitten selvittämään lisää. Ensimmäiseksi voisit kysellä syntymäpaikkasi väestörekistä tai kirkonkirjoista. Enempää en osaa neuvoa, kun en tiedä taustoistasi. Joku sukututkimusta harrastava henkilökin voisi auttaa. Onnea etsintöihin!

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Unelma! Kyllä yritän kovasti!

    VastaaPoista
  10. Kiva matkakertomus. Tuollaisessa vahakabinetissa voisi olla aika järkyttävää kulkea, kun ne ovat niin elävän näköisiä, että voisivat vaikka lähteä kävelemään tuosta. Sissi ei todellakaan muistuta Romy Schneideria ainakaan.

    VastaaPoista
  11. Kiva nähdä kuvasi, olin tyttären kans koulumatkalla monta vuotta sitten.

    VastaaPoista
  12. tanssiva harmaa pantteri, ne vahaihmiset olivat todella elävän näköisiä. Siellä ne seisoivat yleisön joukossa kuvattavina. Barak Obama oli hyvin onnistunut, valitettavasti minun ottamani kuva ei onnistunut.

    Hannele, minulle tämä matka oli ensimmäinen Berliiniin, ystäväni oli käynyt aiemminkin. Olen iloinen, että tuli tartuttua tilaisuuteen.

    VastaaPoista
  13. Voi kuinka kauniita kuvia oletkaan napannut. Harmi, että osa kuvista näytti minulle vain ruksia. Ihania tunnelmia! Kiitos!

    VastaaPoista
  14. Berliinissä ei ole tullut käytyä, joten kiitos matkakertomuksestasi. Oli mukava nähdä tätäkin kaupunkia.

    VastaaPoista
  15. Minz, harmi, ettet nähnyt kuvia. No, niitä nyt olikin melkoinen määrä.

    arleena, ensimmäistä kertaa minäkin Berliinissä olin. Finnair on tarjonnut edullisia pidennetyn viikonlopun matkoja. Olimme ystäväni kanssa tyytyväisiä hotelliin. Matkan tilaaminenkin on vaivatonta netin kautta. Edellisenä iltana jo kirjauduimme koneeseen ja saimme paikkanumerot valmiiksi. Aamulla saimme sitten kävellä suoraan turvatarkastukseen, meillä oli vain reppu mukana ja se mahtui hyvin tavarahyllylle. Seuraavaa matkaa tässä odottelemme.

    VastaaPoista
  16. Tuttu kaupunki! Apfelstrudeleiden kuva sai veden kielelle. Lapseni nimesivät Berliinin koirankakkakaupungiksi, kun kuopus niitä ahkerasti rattaista käsin osoitteli.

    VastaaPoista
  17. Voi iik, mielenkiintoinen kuvakooste! Tunnistin joitakin paikkoja (olen ollut Berliinissä), mutta en muuten edes tiennyt aiemmin että sielläkin on "Tussumuseo".

    Saksassa arvostetaan nähtävästi pyöräilyä ihan eri tavalla kuin Suomessa. Suomessa halutaan tehdä kaikesta niin vaikeaa ja ihmisiä halutaan holhota kuin 3-vuotiaita. Ja jotkut tietty haluavat nähtävästi tulla holhotuksi. Anteeksi avautuminen, pyöräily on minulle tärkeä aihe ja siitä on aina vähäsen pakko avautua :))

    Kiitos matkasta!

    VastaaPoista
  18. Leen@, olisi siitä riittänyt pala sinullekin.

    Me saimme Berliinistä oikein siistin vaikutelman. Siellä oli niin avarat kadut ja paljon puistoja. En huomannut koirankakkoja, otin niin innolla kuvia, etten huomannut jalkoihin katsoa,hih.

    Elegia. Kyllä siellä tosiaan vahakabinetti oli ja näytti olen hyvin suosittu.

    Saat avutua mamman blogissa ihan vapaasti. Oikeastaan nuo pyöräilykuvat otinkin ihan sinulle, olihan blogissasi ollut siihen liittyvää asiaa vähän aikaisemmin.

    Berliinissä on varmaankin mukava pyöräillä, kun siellä ei ole raskaita mäkiä veivattavana, melko tasaiselta näytti maisema. Mietinkin juuri, että jos nuo reippat fillaristit kaikki olisivat körötelleet omilla autoillaan kaupungilla, niin ruuhka olisi ollut valtava.

    VastaaPoista