Sydänlämmin tervehdys kaikille.
maanantai 23. joulukuuta 2024
tiistai 17. joulukuuta 2024
Eilen pihalla.
Tästä en ole selvinnyt vieläkään. Lapioin rollan levyisen väylän portille ja sitten soitin apua. Eipä jaksanut nuorikaan ilman konevoimia. Konetta ei ole, siis piha on jäänyt vaiheeseen. Tehdään jouluna tästä yhdessä iglu. 😊
Nyt on lapioitu pihalle tilaa yhdelle autolle. Pääsee roska-auto käymään jos kääntyy kadulta perä edellä tontille. Kertaakaan aikaisemmin tämän yhdentoista vuoden aikana ei ole yhtenä yönä tällaista lumimäärää satanut.
Miltähän minun talven ihmemaani näyttää maalis-huhtikuussa, jos tämä meno jatkuu?
Kesäkuusta joulukuuhun.
Tähän se on jäänyt blogien maailma v. 2024. Tarkoitus oli etsiä kolme K-kirjaimella alkavaa kuvaa. Tässä ne nyt tulevat vähän viiveellä ja kaikki samassa "potretissa", kirkko, kanootti ja kaide.
Tätä kirkkojoen maisemaa saa ihailla näin kauniina kesäkuussa.
***
Pieni selvitys tässä nyt ehkä olisi paikallaan, kun mitään toimintaa ei blogissa ole kesäkuun jälkeen näkynyt. Ei vaan ole irronnut. Kuvia olen napsinut pitkin vuotta, mutta siellä ne ovat Picasassa tallella. Jospa pieni pikakelaus olisi vuodenvaihteessa paikallaan. Katsotaan, onnistuuko.
Heräsin yöllä yhdeltä, kelloradion punaiset numerot hehkuivat yön pimeydessä sataa ( 1:00 ). En herätessäni heti tajunnut missä olin ja oliko nyt aamu vai päivä. Sitä se on, kun pimeää riittää vuorokaudessa valoa enemmän. Onkohan se kuu, joka saa mamman ihan sekaisin. Viimeksi olen ollut näin pirteänä keskellä yötä varmaankin partiotyttönä kesäleirillä.
Nyt kello näyttää jo viittäsataa, pitäisi kai kömpiä vielä hetkeksi peiton alle. Aamupäivällä pitäisi jaksaa tallustella kaupalle apteekkiin ja jotain evästäkin olisi hyvä hankkia, kun jääkaapissa näyttää olevan hyllyt tyhjinä.
Nimimerkiksi tänään sopisi: "Uneton Padasjoella". No, totuuden nimessä on kuitenkin kerrottava, että normaalisti meikä nukkuu kuin pieni possu, hyvin ja sikeästi.
Hyvää huomenta, Suomi.
torstai 30. toukokuuta 2024
tiistai 30. huhtikuuta 2024
Huh, huh huhtikuu.
Kylmä huhtikuu, vain niukalti aurinkoa näkynyt. Lumitöitäkin on vielä riittänyt.
***
15.04.2024 nousin aamulla seitsemältä bussiin ja matkustin Lahden kautta Turkuun. Jännitti ihan tosi isosti kun vuosikausiin en ole julkisilla liikennevälineillä yksin noin pitkään reissuun lähtenyt. Kaikki on nykyään toisin kuin ennen. OnniBussin lippu varataan netin kautta ja myös maksetaan etukäteen. Tämä paikallinen kyyti maksetaan pankkikortilla linjurin ovelta löytyvän laitteen avulla. Käteiselläkin maksu onnistuu, mutta silloin taksa on n. euron kalliimpi.
Lahdessa odotusaikaa jäi pari tuntia. Ehdin hyvin nauttia hyvän brunssin Asemapäällikkö kahvilassa ennen Turun bussin lähtöä. Turussa velipoika oli asemalla vastassa, tuli hyvä ja turvallinen olo. Veljeni myös auttoi uuden puhelimen ostossa. Oli pakko hankkia uusi, kun vanha laite alkoi käydä liian kuumana. Omat kommervenkkinsä tuon uuden kännykän kanssa taas on. Maailma alkaa olla liian vaikea näin vanhalle.
Huomaan nyt, että pieni irtiotto kotoa tekee sielulle oikein hyvää. Ei muuta kuin varaamaan "tikettiä" toiseen lääniin, jos pieni alakulo seuraavan kerran yllättää. Matkailu piristää.
28.04.2024 hän olisi täyttänyt 74 vuotta. Nyt on muistojen vuoro, talvipäivä v.2019.
***
Tällainen hirmu jylläsi pihalla maanantaina.
Meillä oli pylvään juurella krookuksen sipuleita ja kiurunkannuksia. Sain luvan nostaa kukat ennen koneen rytäisyä. Kaikki säilyivät ehjinä mustan jätesäkin päällä. Myöhemmin täytin tuon syvän kuopan kompostijätteellä ja mullalla, kukat pääsivät takaisin omalle paikalleen.
Kolme H-kuvaa huhtikuussa.
Muistuipa mieleeni vanha loru lapsuuden leikeistä.
"Näin harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää.
Antaa sulle, - antaa mulle, - sulle ei annakaan.
Puh, pah, pelistä pois."
Muistan paheksuneeni tuota "hännällänsä", eihän harakalla ole häntää, sehän on pyrstö.
Meni tämä H-postaus hieman viimeiseen hetkeen, oli etsittävä vanhoja kuvia. On ollut vähän kiireitä, niinhän eläkeläisellä pitääkin olla.😊
Täällä lisää haastekuvia.
maanantai 25. maaliskuuta 2024
Yksin, sinäkin.
Hyvin tuo tuntuu tietävän missä kohdassa eniten kasvaa lumpeita ja ulpukoita, siellä kaivelee itselleen ravintoa, pyrstö vaan näkyy pinnalla.
Tuota katsellessa tulee lohduton olo. Tänä keväänä on ollut paljon harmaita päiviä, aurinkoa jo kaipailen.
Kuvat napattu parvekkeelta ilman "putkia".
Aina sattuu ja tapahtuu
Pöhkö juttu, jouduin murtautumaan omaan laukkuuni.
Olkalaukku on kätevä tällaisella vanhalla höppänällä, sen kun ripustat kaulaasi, niin se pysyy taatusti mukanasi koko retken ajan. Edellyttäen ettet ripusta sitä esimerkiksi kahvilassa tuolin selustalle tai kirkossa edessäsi olevan penkin takana kutsuvana odottavan naulanappulan huomaan. On olemassa lukemattomia paikkoja mihin mummeli voisi unohtaa veskansa.
Matkustin linja-auton kyydissä kaupunkiin, se oli mukava kyyti, kierrettiin kaikki syrjäkylät ja katsastettiin entisten maitolaitureiden paikat. Nyt niillä on oikeat nimet ja siniset bussinkuvat merkkinä matkustavaisille.
Pankissa kynää etsiessäni huomasin, että pussukan remmi oli jotenkin osittain irronnut ja nostanut vetoketjun ulos saumasta. Murphyn lakien mukaan se oli tietenkin juuri se remelin pää jossa vetskarin lukko oli, tai olisi pitänyt olla, lukko oli tippunut. Mitään aavistusta tapahtumasta, jonka seurauksena tikit ovat pettäneet ja siitä syystä laukku pysyy nyt tukevasti kiinni.
En joutunut kaupungissa pulaan, olin laittanut puhelimen povitaskuun, paremman kuulumisen varmistamiseksi ja kukkarokin oli vetoketjullisessa taskussa bussikyytini korttimaksun jälkeen.
Vasta kotipihalla vahinko konkretisoitui kun avaimet olivat lukitussa laukussa.
Pikkuisen olkalaukkuni loppusijoituspaikka on nyt kaatopaikkapöntössä.
Reissu oli oikein mukava kuitenkin. Linja-autossahan on aina tunnelmaa, olen samaa mieltä. Lahden matkakeskus tosin on räntäsateella ihan (sanonko mistä), no en sano. Aseman odotustilan penkit olivat miehitettyinä ja ulkona ei ole sateella yhtään kuivaa penkkiä missä voisi istua tai edes laskea painavaa ostoskassia kädestään. Käytin kaikki taskuista löytyneet paperiset nenäliinat penkin kuivaamiseen. Käväisin sisällä asemarakennuksessa aikatauluja tarkistamassa ja palatessani huomasin nuoren henkilön istuvan tyynen rauhallisena kuivaamassani paikassa. Kivat hänelle.
Vetoketjun lukostakin saa näin pitkän jutun. No, onhan tulitikustakin tehty tarinaa ja tikusta asiaa.
Taloudellinen menetykseni ei ollut järin suuri, ostin tuon laukun kerran kirpputorilta yhdellä eurolla. Kätevä pussukka, anyway. Vanhalle passikotelolle tulee taas käyttöä, ei kuitenkaan ulkomaille menoa, ihan vaan tässä lähipiirissä pyörin.
Kolme M-kuvaa Maaliskuu
Marjat. Olisikin pitänyt etsiä kesäisistä kuvista marjoja kun nämä aamusmoothien ainekset ovat olleet pakastimessa rypistymässä.
Täällä lisää M-kuvia.
tiistai 19. maaliskuuta 2024
Syötävät kukat.
Olen aloittanut nettikurssin syötävistä kukista, tuli mukava tilaisuus kun sain tarjouksen alennetusta kurssihinnasta.
Kurssin järjestää Raija Kivimetsä. Näin hän kertoo kurssistani: "Ihanalla kurssilla opit mitä, miksi, miten ja milloin kukkia voidaan kerätä ravinnoksi ja rohdoiksi".
Monet villikukat minulla onkin jo ennestään "hallinnassa" eli käytössä, kuten iki-ihana voikukka.
Aloitankin voikukasta, koska se on minulle tutuin villikukka ja käytössäni joka päivä ympäri vuoden.
Jos en ole onnistunut linkkien kopioinnissa, niin lainaan pienen otteen kurssini sivulta seuraavan kuvan alle. Olen saanut luvan Raija Kivimetsältä.
" Voikukan ihanan keltaiset terälehdet sopivat mainiosti myös leivontaan. Maista kehittämääni banaani-voikukkakakkua ja ihastu voikukan hunajaiseen makuun. Voit käyttää kakussa sekä tuoreita että kuivattuja voikukan terälehtiä." Raija Kivimetsä.
Voikukan kaikki osat ovat käyttökelpoisia. Me sota-ajan lapset muistamme kuivatuista voikukan juurista jauhetun kahvin korvikkeen. Valitettavasti vielä silloin meillä kotona ei osattu hyödyntää voikukkia millään tavalla.
Onneksi nyt osaan, viimeksi paistoin airfryerillä pataleivän, jauhojen sekaan silppusin pakastettua voikukkaa, hyvää tuli. Pitäisikin oikeastaan herätellä uudelleen henkiin tuo ruokablogini, olisi kiinnostavaa kokeilla uusia ohjeita tuolla "pöhöttimellä". Mainio vekotin yksin eläjälle ja pienelle perheelle.
Voikukan keltaisista terälehdistä keitettyä hilloa.
Nämä ihanuudet ovat matkalla pakastimeen. Joka-aamuiseen marjasmoothieen nappaan kaksi tai kolme kukkaa. Piristävää ja voimaannuttavaa aamujuomaa.
Kuten hyvin arvaatte, tämän postauksen kuvat ovat menneiltä vuosilta. Nyt on kuitenkin oikea hetki aloittaa tietojen keruu ja tietenkin kukkien esikasvatus tulevaa kesää ajatellen. Lähes heti lumien sulamisen jälkeen voi hyvin varustautua korin ja saksien kanssa ensimmäisten vuohenputken ja nokkosen versojen keräilyyn. Tässä yhteydessä saksien käyttö ei ole vitsi.
Opiskelu kannattaa aina.😊
keskiviikko 21. helmikuuta 2024
Kolme H-kuvaa helmikuussa
tiistai 13. helmikuuta 2024
Elämään suostuminen.
Lauantaina valmistuivat junasukat ensimmäiselle perheeni neljännen sukupolven edustajalle. Kutileeni jälki ei enää ole tasainen ja kaunis, siitä on tullut epätasaista ja liian pitkät silmukat. Syytän nivelrikkoisia sormiani. Oli kuitenkin ihana kutoa tulevalle pienokaiselle varpaiden lämmikettä. Jokaiseen silmukkaan olen lisännyt paljon rakkautta, rukousta ja Korkeimman suojelusta toivoen. Olenkohan sitten maaliskuussa isomamma, isoisoäiti tai olisiko ylämummo sopiva arvonimi?
Elämme sellaisia aikoja, että netin uutisissa tuntuu lävähtävän silmille vain huonoja uutisia. Löytyy hyviä ja opettavaisiakin juttuja, pitää vain vähän surffailla, etsiä ja valita oikein.
Omassa elämässäni on tämän puolenvuoden aikana tapahtunut sellaisia asioita, joita on ollut vaikea käsitellä. Usein on tuntunut mahdottomalta hengittää. Tätä en jaksa, tuo lause oli ominta minua monta kertaa. Aika ja ihana kevättalven valo on tehnyt tehtävänsä, olen jaksanut nousta kuilun partaalta elämään jälleen.
Koska kirjalliset kykyni ovat sitä mitä ovat, en osaa ajatuksiani tarpeeksi selkeästi ilmaista niin lainaanpa tähän päivänä muutamana netistä löytämääni tekstiä. Jossakin iltapäivälehdessä oli kerrottu K Väänäsen elämästä. Lainasin pienen otteen tekstistä, siitä sain itselleni hyvän elämänohjeen.
"Kokemuksen ja oppimisen ketju on ihmisillä harvinaisen pitkä. Siinä on
eräänlainen ihmiskunnan voimavara. Oma mummini kuoli 95-vuotiaana. Hän
sanoi kerran minulle, miten tähän elämään pitää suhtautua: elämää ei
pidä pyrkiä hallitsemaan, vaan elämään pitää suostua. Se jäi minulle
syvästi mieleen." Kari Väänänen SEURA- lehti 2020
Tuo lainaus sopii niin minulle. En enää yritä hallita elämääni, vaatimattomasti vaan suostun elämään. Olen kuitenkin valmiina kun kutsu käy ja kirkonkellot kumahtelevat.
**
Palatakseni taas nykyhetken viimaan ja pakkaseen. Kävin kylillä seurakunnan Olkkarissa, siellä oli esitelmöimässä SPR:n edustaja, kahvit ja teetkin tarjottiin. Teemana oli vapaaehtoinen ystäväpalvelu.
Kävin vielä tilaamassa huomiseksi pizzan ja hain kirjastosta lukupiirin maaliskuun kirjan.
"Etuoikeutettuja ovat he, jotka luulevat muistavansa." Kenen viisaus? En muista.😉
maanantai 12. helmikuuta 2024
Arkielämää
Maailmanjärjestykseni on jotenkin ihmeellisesti muuttunut. Asioita joutuu enemmän suunnittelemaan, mitään ei voi tehdä ex tempore tyyliin. Jos esimerkiksi huomaan, että teepussit ovatkin loppuneet, en voi hypätä autoon ja hurauttaa kaupalle, en. Kauppareissun suunnittelu aloitetaan etsimällä netistä Forecan sääkartta Padasjoen kohdalta, siinä näkee viikon sääennusteen. Lumisateinen päivä ei sovi, silloin "ferrari" ei suostu liikkumaan, jos taas on liian paljon pakkasasteita henki ei kulje kuskilta.
Tänä talvena sähkön hinta on ollut minulle mysteeri, miten sähköyhtiöt voivat pelata hinnoilla jotenkin mielivaltaisen tuntuisesti. Onko siinä mitään järkeä, että tavalliset kuluttajat joutuvat katsomaan netistä milloin uskaltaa pestä pyykkiä tai lämmittää saunan. Pörssisähkö, aikaisemmin en ollut kuullutkaan tuollaista termiä. Nyt katson Iltasanomista milloin kannattaa ladata tiskikone hommiin. Huomenna 13.02. halvin hinta on: klo 04 - 05, 5,44 € c/kWh.
Kello soimaan ja naps, kone käyntiin. Näinkö sitä pitäisi toimia? Kirjoittaessani tätä vuodatusta sähkön hinta on 7,90 € c/kWh, ei huippukallista nyt. Päivän kallein hinta oli 12,52 € c/kWh.
Eilen huomasin ihan käytännössä, että todellakin olen 85v. Lähdin aamulla kymmeneksi kirkkoon, oli melkoinen pakkanen, mutta matkahan ei ole pitkä. Kirkonkellot kumahtelivat verkkaisesti, mutta missään ei näkynyt ketään eikä yhtään autoa ollut parkkipaikalla. Menin sivuovelle, joka on lähinnä tulosuuntaani, ovi oli lukossa. En lannistunut vaan menin vielä tempomaan etuoveakin auki. Kiinni oli sekin. Sitten muistin, että kappeliseurakunnassa jumalanpalvelus vuoroviikoin onkin illalla 18.00 ja aamulla 10.00. Olisi pitänyt tarkistaa lehdestä aika. No, ei se mitään. Ehkä joku ohikulkija ihmetteli kun yksi vanha kuuhelo siellä kiertää kirkkoa ja rempoo ovia auki. Saa nauraa. Minun muistini mukaan sunnuntain jumalanpalvelukset ovat maailmansivun alkaneet kymmeneltä. Kun ne kellotkin... ovat kai nykyään automaattiohjauksessa. Soittavat vanhasta muistista, niinkuin minäkin.
Kävin päivällä Pitokärjessä itetaiteilija Enni Idin 120 vuotis muistonäyttelyssä, oli viimeinen aukiolopäivä. Sinne saareen on niin pitkä matka, että oli tilattava "pirssi" . Kuten minulla yleensäkin toteutui taas Murphyn laki, unohdin kameran kotiin. Laitoin kuvan omalta seinältä malliksi. Tässä blogissa on toisaalla enemmänkin Ennin töitä kuvattuna https://mammanmaailma.blogspot.com/2017/08/k-18.html
Mukava sunnuntai minulla oli, kävin illalla vielä kirkossakin, ovat olivat auki.
torstai 18. tammikuuta 2024
Syntymäpäivä
Kiitos perheelle ja kaikille ystäville korteista, viesteistä ja puheluista. Olette arvokkaita aarteita.
Erityinen kiitos pikkuserkulle tästä ihanasta ruususta. Koskaan emme ole tavanneet, mutta hän löysi minut MyHeritagen sukututkimuksen kautta. Olemme suunnitelleet tapaamista keväällä tai kesällä, maltan tuskin odottaa.
Lunta sataa, aamulla ei tarvitse miettiä mitä päivän ohjelmaan kuuluisi. Kola vaan heilumaan, "allit" saavat kyytiä, muskelit ovat kohta kuin Kippari Kallella 😊.
sunnuntai 14. tammikuuta 2024
Lunta ja taas lunta.
Tulin lumitöistä, sain "pluukattua" pihan kulkukelpoiseksi. Jatkuvasti tulee uutta lunta, oikein tiskirätin kokoisia hetkittäin. Kertaakaan aikaisemmin tämän kymmenen vuoden aikana ei tammikuun puolivälissä ole ollut näin paljon lunta meidän pihassa.
Yritän pitää pihassa tarpeeksi suuren alueen puhtaana mahdolliselle hälytysajoneuvolle. Hyvin olen selvinnyt, apua olen pyytänyt silloin kun lumi on ollut suojakelillä liian raskasta. Onneksi tykkään lumitöistä ja olen välttynyt flunssilta ja koronasta.
Tänään ei tarvinnut kokkailla kun tein kaalilaatikkoa niin suuren satsin, että siitä riitti pakastimeenkin. Tosin siitä tuli niin hyvää, että jouduin pitämään tuolin reunoista kiinni, etten olisi rynnännyt santsaamaan ja syyllistynyt ylensyömiseen.
Joulun tienoolla meni vähän överiksi tuo makean syöminen tai juominen. Katselin Hallmarkin jouluelokuvia, siis niitä joita toiset vihaavat ja toiset rakastavat. Minä siis tykkään niistä, kun niissä ei ryypätä eikä rällätä ja lopussa he aina saavat toisensa. On myös mukava katsella kauniita nuoria ihmisiä ja reippaita lapsukaisia. Tiedättehän sen kaavan, leskiäiti tai -isä plus suloinen lapsi.
Näitä elokuvia katsellessa on tietenkin nautittava kuumaa kaakaota tai omenamehua ( lue kuumaa siideriä ). Oletteko maistaneet kuumaa omenamehua? Minäpä olen, se on pakkasella ihanaa, varsinkin Ahvenanmaan makeista omenista puristettu tuoremehu, olen ostanut vuoden mittaan monta tonkallista ( 3 l ) tästä lähikaupasta. Keppikarkit ja vaahtosellaiset kuuluvat myös asiaan. Karkkeja ei koskaan muulloin, ainoataan pari palaa suklaata iltaisin jos makeanhalu pääsee yllättämään.
Tämä vekkuli pariskunta pääsi ilahduttamaan jouluna, muistoksi onnellisista jouluista.
Minulla oli ihana joulu tänäkin talvena kun rakas lapsenlapsi tuli tänne maalla viettämään joulua kanssani. Joulu oli haikea, mutta kauniit muistot kantavat.
Meillä oli kaunis kuusikin, jonka hyvät ystäväni toivat saaresta. Vilpitön kiitos heille. Kuusen koristelussa auttoivat tytär ja hänen poikansa.
Tunnistaako kukaan tuon maalauksen maiseman sijaintia?. No, sehän on Turusta sokeritehtaan rannasta. Ostin taulun vuonna 1967 kun jouduin muuttamman töiden takia pois syntymäkaupungistani. Kaunis muisto.
Lumihiutaleet kuuseen virkkasin n. kahdeksan vuotta sitten, niistä on paljon kuvia blogissakin. Tätä koristetta ei voisi kutsua lumikiteeksi, koska siinä ei ole kuutta sakaraa.
Pallot ovat kauniita kuusessa. Lapsuudessa kotona kuusessa oli myös karamellejä, jotka salaperäisesti katosivat jo ennen loppiaista.
Ystävien tuoma kaunis joulukukka. Kiitos elämälle ystävistä.
Nyt on jo päivän sininen hetki ja pitäisi valmistautua iltakirkkoon. Me olemme kappeliseurakunta, siksi osa Jumalanpalveluksista pidetään illalla 18.00. Jos pakkanen on kiristynyt tai lunta on liikaa joudun jäämään kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)