lauantai 30. syyskuuta 2017

Suota ja sumua.



Aamusumu ei olekaan hälvennyt tällä viikolla ennen iltapäivää. Uimalaiturinvaltaajatkin ihmettelevät, ollaanko sitä jo Lontoon sumussa.


Kaislikossa suhisee, isolle järvelle ei nyt ole menemistä. Onkohan sorsanmetsästys jo alkanut?
 

Suuri osa muuttolinnuista on jo lähtenyt, varsinkin pikkuiset hyönteisillä elävät. Isommat linnut löytävät vielä pelloilta siemenaterioita.


Miten tuollaisessa sumussa nyt osaavat muuttolinnutkaan suunnistaa. Jotenkin haikeana aina syksyllä katselen kurkiaurojen lentoa. Eilen ihastelimme pihalla valtavan hanhiparven ylilentoa, aikamoinen kaakatus siinä kävi. Taisivat neuvotella sopivasta laskeutumispaikasta.


Iltapäivällä vähän kirkastui, suuntasimme metsäretkelle. Onneksi on auto ja autotie erämaahan, muutoin jäisi nämäkin ihanat retket tekemättä.

Kesällä luin lehdestä, että tämän metsän kätköissä kasvaa Suomen korkein puu. Sen tarkkaa sijaintia ei paljasteta ilkivallan pelosta. Olen melko varma, että keväisellä retkellämme sen puun luona kävimme, siellä oli muitakin huisin korkeita kuusia.




Mitähän tuossa lukee? Moy sinä vanha mummeli. 😊 Sanoi kärpänen.


Ensimmäiset karpalot löytyivät ja oli ihana nuuhkia suon väkeviä tuoksuja.



Täällä lammen rannalla kävimme aikaisin keväälläkin, maisema on muuttunut väreiltään, mutta sama tyyni rauha ja hiljaisuus täällä vallitsee. Sumuisen aamun ankeus vaihtui kirkkaaseen ja kuulaaseen syyspäivään.


Maanviljelystä en mitään tiedä, siksi ihmettelin näitä porkkanan ja perunan jämiä pellolla. Miksi ne on tänne hyljätty? Onko perunat liian pieniä, porkkanat katkenneita? Eivätkö täytä EU-direktiivejä?

Yhtään en tiedä mitä näille elintarvikkeille tapahtui myöhemmin. Toivottavasti päätyivät peurojen ravinnoksi.

*

Eilen sain kirjeen sairaalasta, pääsen kolmen kuukauden sisällä lisätutkimuksiin sydänosastolle.

10 kommenttia:

  1. No siinä on kyllä apajat peuroille :)

    Syksyisiä, kauniita kuvia. Karpaloiden kohdalla herahti vesi kielelle. Meilläkin on karpaloita, mutta ne ovat kyllä aika mauttomia. Kaksi vuotta sitten jouluvieraat toivat karpaloita Suomesta tullessaan ja olihan se ilon päivä. Ja joulu.

    Hienoa, että sait tiedon tutkimuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne teidän karpalonne taitavat olla sellaisia pensaissa kasvavia viljeltyjä. Ostin niitä kerran Helsingissä torilta. Olivat suuria ja kauniita, mutta miedon makuisia. Täällä kyllä löytyisi soita ja karpaloita, mutta en enää jaksa liikkua suolla kovinkaan pitkälle, vähän tuossa suon laidalla kuvia kävin napsimassa ja lähimmät marjat keräsin kiisselitarpeiksi. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  2. Sumuiset kuvasi ovat kovin kauniita.Muutenkin syksy ,ennenkuin luonto kuolee,on niin kaunista. Niiden lintujenhan pitäisi löytää tänne Hula-järvelle, lepäämään ,syömään ja keräämään voimia, ennen loppumatkaa Afrikkaan.Mukavaa viikonloppua Unelma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotellaan vaan linnuille turvallista matkaa.

      Poista
  3. Hyvä että sait päivämäärän tutkimuksille,vaikka pitääkin odotella noin kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivämäärää ei vielä tiedetä, mutta listoille olen päässyt. Odotellaan rauhassa.

      Poista
  4. Ihanat syksyiset kuvat.
    Ovat varmaan jättäneet porkkanat peuroille syötäväksi.
    Voimia odottelemiseen.

    VastaaPoista
  5. Olet ihan ilmiselvästi suon, sumun ja syksyn ystävä. Kuvasi kertovat niin.
    Haikeaa on minustakin, kun kurjet ja varsinkin joutsenet kaartavat pihapiirin ylitse ja heitteävät äänekkäästi hyvästejään.
    Kauniita ovat maisemasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suo ja suopursun tuoksu ovat ihania, mutta sumua tuntuu jo olevan liikaakin tarjolla. Olisi mukavaa nauttia välillä syysauringostakin.
      No, otetaan vastaan mitä ylhäältä annetaan.

      Poista