keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tapaus 24

 Kun henkilö kirjataan Akuutin päivystyspotilaaksi niin hän muutuu numeroksi, mutta vain käytännössä. Kokemukseni mukaan potilasta kohdellaan ihmisenä ja yksilönä, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Eilen illalla jouduin soittamaan 112:n, sieltä lähettivät ensihoitoyksikön kotiin arvioimaan tilannetta. Virka-ajan ulkopuolella ambulanssin tulo kestää melko pitkään, meillä  odoteltiin tunti, ehkä hätätapauksessa olisi tultu pii-paat päällä. Ensihoitajat ovat ammattilaisia, nopeasti otettiin sydänfilmit ja haastattelut. Kerrottiin mitä potilaalle otetaan matkalle mukaan. Matkan aikana kirjataan tilannekuvaus, siitä jo selviää potilaan tärkeimmät tiedot akuutin henkilökunnalle, uutta haastattelua ei heti tarvitse tehdä. Siinä tunnin matkalla minäkin ehdin tehdä muutamia kysymyksiä, mutta ei niistä sen enempää, kunnioitukseni tätä ammattikuntaa kohtaan nousi sfääreihin. Kiitos Heinolan ensihoitoyksikölle, jonka toimesta pääsin ihan perille asti, petille loosiin 24.

Tuon numeron käyttäminen on kätevää ensiavussa, jossa isossa salissa hoitoja odottelee monia henkilöitä, kaikki keskustelut siellä kuuluvat potilaiden korville. Monista hoitotoimenpiteistänikin kuulin jo etukäteen, 24:lle sitä ja tätä. Ei olisi tuntunut hyvältä kuulla Unelma S.lle sitä ja tätä.
Tuntui hyvältä olla 24.

Aikaisemmin sydämen tahdistus eli sinusrytmin siirto on onnistunut lääkkeen avulla, mutta tällä kerralla voin niin pahoin, että lääkkeen tiputus keskeytettiin. Aamuyön tunnit odottelin seurantalaitteisiin kytkettynä, hyvähän siinä oli köllötellessä, välillä vedin pieniä uniakin. Osasto h
iljeni yöllä kolmen jälkeen, kunnes aamulla seitemän tienoilla säpinä taas alkoi.

Tuotiin uusia potilaita ja meitä illalla tulleita valmisteltiin hoitoihin, odoteltiin nukkumattia. Sähköinen rytminsiirto vaatii nukutuksen,  anestesialääkäriä siis tarvitaan. Ensimmäinen kerta kuulemma vähän jännittää, niin minuakin. Vähän siinä hoitajan kanssa vitsailtiinkin, että miten se lääkäri löytää sydämen sieltä minun "kansallispuvuntaskun" alta.

Löytyihän  se sydän ja minä heräsin hyvin hövelinä mummelina. Kerrotaan että heräävät potilaat puhuvat usein ihan höpöjä, niin minäkin. En sentään ihan höpöjä. Hiplasin innokkaasti päälläni ollutta froteepeittoa ja kuvittelin virkkaavani. Ehdin siinä herätessäni selvittää henkilökunnalle facebookin Kalevala CAL Suomi 100 -projektin toiminnan, kielivalikoiman, osallistujien lukumäärän ja ties mitä muuta.

"Sydämen kyllyydestä suu puhuu." Tykkään niin näistä Kalevala-lapuista, onneksi niitä julkaistaan vain kaksi per viikko.




Kätevä mies rakensi tarpeellisen apuvälineen.


Kotiin palasin iltapäivällä Kelataksilla. Tämä Kuva ei liity kotimatkaani.

Kela on keksinyt taas uuden kikan millä voi säästää rahaa suomalaisten potilaiden kustannuksella. Säästäminen sinäänsä on ihan ok., mutta kun se osuu omalle kohdalle niin pahalta tuntuu, varsinkin jos potilas on kovin sairas tai kuumeinen.

Kelataksin tilaa sairaalan henkilökunta, potilas siirtyy Akuutin tuloaulaan odottamaan taksikuskin nimihuutoa. Taksikeskus saa lähettää taksin paikalle vasta tunnin kuluttua tilauksesta. Kerätään samaan kyytiin mahdolliset saman ilmansuunnan potilaat. Olisi kiva tietää onko näihin tuppukyliin tulossa samaan aikaan yhtä asiakasta enempää? Tänään ei ollut.

Minulla ei ollut tietoa uudesta käytännöstä, ryntäsin ulos heti ensimmäisen taksin tultua paikalle. Kuski sanoi, että mielellään veisi minut kotiin, mutta hän ei voi sotkea systeemiä.  Epäilin jo sairaanhoitajan kiiressä unohtaneen taksitilauksen ja soitin taksikeskukseen tarkistuksen, sieltä sain sitten lisää tietoa ja siirryin kiltisti aulaan odottelemman nimeäni huudettavan. Olin jo ehtinyt soittaa kotiin, että tunnin kuluttua olen kotona, uusi soitto lähden tästä aulasta vasta tunnin kuluttua.😕

Olin ollut sairaalan ensiapuosastolla ilman ruokaa ja juomaa 16 tuntia, voinut pahoin, nukutettu, tahdistettu, nukkunut pieniä levottomia pätkiä. Syödä ja juoda ei voinut kun odotettiin tahdistusta. Kotiusvaiheessa sain banaanin, jogurtin ja suklaajuoman, voitte kuvitella kuinka hyvältä ne maistuivat.

Huolimatta siitä, että  kaikesta tapahtuneesta uupuneena meinasi käämi palaa kyytiä odotellessa olen kiitollinen saamastani avusta. Olen nyt saanut vastinetta vuosikymmeniä maksamilleni verorahoille.😊

Akuutin henkilökunta on osaavaa ja empaattista väkeä. Sydämellinen kiitos, tuskin kukaan heistä näkee tätä sepustustani, mutta siitäkin huolimatta iso kiitos kaikille.
Terveisin, mummeli 24.

18 kommenttia:

  1. Tänä päväånä on tuo ensihoito kyllä tasokasta, itsekin sen usein kokeneena voin näin sanoa.
    Toivottavasti rytmisi nyt pysyy kohdilaan ettei uutta iskua kovin pian tarvita. Oikein hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasokasta on, se on helppo myöntää. Ihmetellä täytyy hoitohenkilökunnan jaksamista, vastuullista työtä ammattilaisten otteella.
      Potilas 24 kiittää.

      Poista
  2. Kertomasi perusteella hyvää hoitoa olet saanut, vaikka nuo pitkät odotusajat huonokuntoisena varmasti rasittavat. Nyt vain anna aikaa toipumiselle ja sitten taas kohti uusia seikkailuja.
    Tosi kauniita ovat Kalevala-lappuset. Ei voi kuin ihailla näppärien sormiesi jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin hoito on ollut ensiluokkaista. Tällä kerralla tuli viivytystä, mutta sekin johtui omasta tilanteestani kun entisenlainen hoito ei enää sopinutkaan. Pahoinvointini takia lääkken tiputtaminen jouduttiin keskeyttämään. Sähköistä tahdistusta ei voitu yöllä tehdä kun anesteesialääkäri oli jo lähtenyt kotiin. Sain rauhassa lepäillä aamuyön, sekin oli minun parhaakseni. Lepohetken jälkeen oli helpompi lähteä "sähköhoitoon". Vähän siinä uupuu kun sydän jyskyttää epätahdissa tunnista toiseen, mutta oloni tunsin turvalliseksi koko ajan, eikä tällaisella eläkeläisellä ole kiire minnekään. Oli hyvä olla no. 24.

      Poista
  3. Voi Unelma, toivottavasti olosi nyt on parempi, tsemppihalit:)
    Kurja juttu tuo taksijuttu, ei kuulosta ihan parhaimmalta systeemiltä.
    Nuo sinun virkkaamasi laput ovat kyllä niin hienoja:) Mukavaa loppuviikkoa Unelma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikonloppua myös sinulle ja kivoja juhla-aikoja.

      Poista
  4. itse en sairaalassa muuta kun synnytyslaitoksel, ja kerran kun ratikan kans kolari... muutama 15 tikkii päähän, mut mies, appi, äiti... joskus, hyvin hoidetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, olet todella onnekas. Toivotaan, että hyvä terveytesi jatkuu edelleenkin.

      Poista
  5. Suhtaudut todella järkevästi tilanteeseesi. Olet varmaan sairastanut jo kauemminkin ja tiedät sairautesi laadun ja miten sitä hoidetaan? Hyvä kuulla, että hoitajat olivat ammattitaitoisia ja taksieposodi oli vain se ikävä osuus. Iloa ja voimia sinulle syyspäiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttuahan tämä on kolme kertaa on sydäntä tahdistettu lääkkeillä, nyt oli ensimmäinen kerta sähköllä. Lähete jatkotukimuksiin on mennyt, nyt vaan odotellaan.
      Ei minua se taksijuttukaan olisi normaalisti harmittanut, olin vaan niin väsynyt. Seuraavalla kerralla olen taas viisaampi, tiedän joutuvani odottamaan.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  6. Sinä olet ihanan höveli mummeli jo muutoinkin! Blogiasi ja kommenttejasi on ilo lukea. Hyvä, että pidit huolen hoitohenkilökunnan sivistämisestä :)

    Mukava, että olosi o parempi. Tuo taksijuttu on toisaalta ymmärrettävä toisaalta yksilön kannalta erityisen ikävä. Varsinkin noin pitkän paaston jälkeen. Silloin ei enää oikein jaksaisi.

    Olet ajatuksissani Unelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna. Taksijuttu on jo unohdettu, elämä jatkuu.

      Poista
  7. Mukavaa, että sydämesi sairaalareissulla saatiin oikeaan rytmiin ja voit hyvin ja virkkaukset jatkuvat.
    Ensihoidosta minullakin hyviä kokemuksia, vaan hoitoon pääsy kestää toivottaman kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä oli hoito ja kolmen kuukauden sisällä pääsen lisätutkimuksiin.

      Poista
  8. Mukava kuulla että voit paremmin ja sait hyvää hoitoa.
    Minulla kokemusta viimeisten 10v. ajalta muutamua kymmeniä kertoja. Pääasiassa kaikki sujunut hyvin, muutamia todella huonoja kokemuksia. Mm. 12 tunnin odotus tukkeutuneen munuaisen kanssa... kokemusta oli ja tiesin itse mistä kyse ja mitä tehdä mutta otti lääkärin luonnolle vissiin. Odotin 12t hirvittävissä tuskissa, tiputettiin 4l nestettä ja kun mitään ei tullut katetrin kautta ulos niin voit kuvitelka kivun...
    Lopulta oma lääkäri tuli paikalle ja totesi; rva saliin 10 minuutissa tai hän kuolee.

    Raskausviikolla 24 leikattiin useampaan kertaan ja heräämössä en tiennyt onko vauva vatsassa enää vai ei. Toistelin vain; missä minun vauvani on? Kuka teistä vei minun vauvan?

    Löysin blogiisi Johannan blogista.

    Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanja, kiva kun löysit tänne. Sinulla on ollut todella kurjia kokemuksia sairaalassa. Toivottavasti nyt on kaikki hyvin.
      Hyvää viikonloppua.

      Poista
  9. Voi Unelma,olet taas ollut sairaalassa sittä eteisvärinästä...tiedän kyllä sen tunteen kun se on päällä, ei ole mikään mukava olo!
    Mullakin on mennyt nyt kaksi kertaa se lääkkeillä ohitse, jouduin viimeksi siittä jäämään myös sairaalaan, koska verenpaineet olivat tosi korkeat ja lääkkeet eivät auttaneet. Piti myös rytminsiirto tehdä aamulla, kun anestesia lääkäri on paikalla. Mutta ihmeellistä kyllä, se alkoikin vessareissulla normaalisti taas lyömäänkin. Mutta verenpaineet jäivät todella korkeaksi.
    Ja sillonhan jäinkin viikoksi sinne sairaalaan, numeroani en tiedä, mutta varmaankin mullakin joku numero oli.
    Mutta nyt on hyvä juttu, että olet taas kotona ja voit toivottavsti jo paremmin.
    Lepäile nyt vaan ja jätät hetkeksi kutilukset pois, sillä sanotaan, että sekin rasittaa sydäntä...vaikka itse en kyllä ikinä lopeta käsitöitä, vaikka sanottaisiin mitä tahansa!
    Niin kauniita ovat ne sun virkkaamasi laput, miten osaatkin?
    Mutta oikein hyvää syksyistä viikonloppua sinne teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisia nuo flimmerit ovat, toivottavasti voit jo paremmin.

      Käsitöitä on melko mahdoton jättää pois elämästä kun on aina tottunut jotain käsillään tekemään. Sen verran olen luovuttanut, että mitään isoa ja painavaa en yritäkään tehdä. Nuo pikkuiset laput ovat niin kevyttä käsiteltävää.

      Tänään on taas hyvä päivä, sumusta huolimatta.

      Hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi.

      Poista