Omenapuu

Tänään se vielä hehkuu uskomattoman kauniina.

Kevät on tänä vuonna pari viikkoa keskimääräisestä myöhässä.

Kiihkeää pörinää ja hyörinää, päivä on pölyttäjien.

Osaisinpa laskea nuo kukat, ajattelen suurta lukua.

Kukkapuumme hurmaa kauneudellaan pihamme parhaalla paikalla. Syksyllä puu kantaa runsaan sadon pieniä punaisia kitkerän makuisia hedelmiä. Kukaan ei niistä välitä, naakat, harakat ja rastaat jättävät ne rauhaan. Tilhet käyvät loppusyksyllä omenia maistelemassa, mutta vasta kevättalvella pikkuiset omenat ovat parhaimmillaan, silloin tilhiparvet valtaavat puun ja tekevät selvää pakkasten puremasta sadosta. Kaunista katsottavaa.

Puu on kukkinut jo muutaman päivän, kohta kukkien väri haalistuu ja terälehdet putoilevat nurmikolle. Ruohonjuuritasolla nautitaan silloin hempeän väristä ateriaa.

Vuodessa on 365 päivää, näistä viisi tai kuusi ovat koristeomenapuun elämän huippu ja tarkoitus. Tämä on niin kaunista, puu kannattaa istuttaa vain näiden päivien näkemiseksi. Jos sattuu oikein viileät ja sateiset päivät, saamme ehkä pari lisäpäivää kukkaloiston ihasteluun.

Ehkä tämän kukkivan puun lumosalaisuus onkin juuri siinä vajaassa viikossa, jos puu kukkisi kesän jokaisena päivänä tuskin huomaisimme sen kauneutta. Pitäisimme sitä itsestään selvänä asiana.

Elämälle kiitos tästäkin kukkivasta keväästä, luonto vahvistaa ja virkistää. Tänään olemme saaneet vuoroin paistetta ja pehmoista sadetta.

 Tammen latvuksissa laulaa laulurastas.

Eilen kävimme vierailulla sellaisessa pihapiirissä jota koristi 200 omenapuuta, tästä sitten seuraavalla kerralla.