sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Toteutunut haave.


Koivut jo somasti hiirenkorvalla.


Olen pitkin kevättä haaveillut patikkaretkestä Evon korpeen. Lauantaina se toteutui kun Padasjoen Luonnonystävät ry järjesti opastetun retken Evon Hakojärven Papinkankaalle. Oppaina toimivat Jussi Miettinen ja Mauri Piltt.

Retkemme oli osa merkittyä Ilvesreittiä. Tassunkuvia näkyi matkan varrella, ilman opasta tai karttaa reitille ei kannata lähteä. Sitä karttaa siis pitäisi osata myös lukea.



Aarnimetsässä elää vielä katinliekoa. Oppaamme kertoi että katinliekoa kerättiin aikaisemmin tuvan rapun eteen jalkojen puhdistamista varten.


Täällä kerrottiin tarinaa Evajärven papista, joka vaimonsa ja kahden poikansa kanssa oli muuttanut erämaahan järven rannalle. Omavaraistaloudessa elänyt pappi oli polttanut kaskea peltomaaksi ja joutunut metsänomistajien kanssa riitoihin. Olivat polttaneet perheen savupirtin.

Sitkeä erämaan asukki ei siitä lannistunut vaan rakensi uuden tuvan ja aloitti varsinaisen maansiirtourakan, jonka jälkiä vieläkin on näkyvissä. Korveneläjä ryhtyi kaivamaan syvää kanavaa harjanteen poikki.  Uskomaton urakka äijälle sen ajan työkaluilla toteutettavaksi. Kun kanava valmistui vedet virtasivat Evajärvestä. Vesi järvessä alenikin 1,5 m ja veden peitossa ollutta maata paljastui pari hehtaaria. Siitä alueesta mies raivasi peltomaata itselleen.


Joku muukin on tarvinnut ahkeraa puurtamista elinympäristönsä parantamiseksi. Majava on tarvinnut tukevaa puuta padon rakentamiseen.


Pato valmiina tai onko sittenkään. Kuvaaminen metsän siimeksessä on vähän hankalaa aurinkoisena päivänä. Pato näkyy kuvan keskellä vaakatasossa ja vesiallas on  vajaan metrin korkeudessa puroa ylempänä.

En ole aikaisemmin nähnyt luonnossa majavan tekemää patoa.


Osaa reitistä oli melko vaikea kulkea, mutta hyvää liikuntaa kaiken kaikkiaan.



Mahtavat ikikuuset huojuttavat latvuksiaan yli neljänkymmenen metrin korkeudessa.


 

 Tämä taisi olla reitin vaikein kohta, jyrkkä pudotus alas ja vastarannalla pystysuoraan ylös. Kaikki pääsimme onnellisesti ylös, minäkin. Tosin melkein nelinkontin oli mentävä, varma pito tantereeseen oli oltava, lipsuminen olisi ollut kohtalokasta.




Kun virallinen retki oli päättynyt kävimme vielä katsomassa yhtä erämaan uimarantaa.


Otimme vähän selvää etukäteen retken järjestäjiltä reitistä kun nyt meikämamma on jo parhaan retki-ikänsä ohittanut. Vesipullo, tukevat jalkineet ja kävelysauvat auttoivat retken onnistumisessa ja tietenkin hienot matkakumppanit. Säätkin olivat suotuisat, karhua emme nähneet ja hyttysetkin lepäilivät vielä lammen pohjassa toukka-asteella.

Väsyneenä ja onnellisena totesin, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa erämaapatikointi.
Ei minusta enää rinkkamatkaajaa tule, mutta pieniä retkiä mitoitettuna oman kunnon mukaan. Siinä toive tulevaan.

22 kommenttia:

  1. Evo on hieno! itselläni on ollut mökki Padasjoella.Mahtavia ovat myös sinun kuvasi.Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Evo on todella ja hieno on Padasjokikin.

      Poista
  2. Ei mitenkään helpoa maastoa kulkea, mutta upeaa on luonto ja niin kuvatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaston korkeuserot ovat isoja, antaa lisähaastetta kulkemiseen. Helppojakin osuuksia taipaleella oli.

      Poista
  3. Vau, nostan hattua! Maasto näyttää vaikeakulkuiselta, mutta oli varmaan upea elämys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten ihan eri asia kävellä kaksi kilometriä asfaltilla tai kovalla tiellä kuin tassutella metsäpolulla. Kiviä ja juurakoita joutuu varomaan, mutta joustava maapohja ei rasita jalkoja yhtä paljon. Mieluummin kävelen metsässä kuin tiellä näin kuntoilun merkeissä.

      Poista
  4. Olipa hienoa patikkaretkelläsi,ja hienoa että haaveesi toteutui:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jos tässä iässä joitain haaveita on, niin ne on pyrittävä toteuttamaan heti tilaisuuden tullen.

      Poista
  5. Tykkään patikoinnista! Mutta yksin en uskalla lähteä, ei ole kartanlukutaito suurimpia vahvuuksia.

    Kiitos upeista kuvista ja tarinasta. Siinä on ollut sisua vaikka muille jakaa. Kuinkahan paljon tällaisia tarinoita on?

    Ja sinä olet aika troopperi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti jokaisella pitäjällä omat tarinansa, hienoa on saada nauttia tarinankertojien muisteloita. Miesvoimalla tätä maata on rakennettu.

      Poista
  6. Todella retkien retki! Hienoa, että toteutit retkihaaveesi.
    Evon ikimetsäinen maisema on jo seikkailu sinänsä. Kovasti odotan jo itsekin polulle pääsyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisista retkistä riittää muistelemista loppuiäksi.

      Mukavia patikkaretkiä sinullekin, kunhan nyt siellä lumet sulavat.

      Poista
  7. Voi että, olipa hieno patikkaretki teillä. Ja upeita kuvia jälleen, sinä olet mahtava kuvaaja. Tuo katinlieko on minullekin tuttu nimenomaan siitä, että ennenvanhaan kerättiin liekoa ja letitettiin se ja kieputettiin letti matoksi ulkorappujen eteen. Ommeltiin lettiä jostain kohdin vahvalla langalla ja saatiin siitä kestävä pyöreä matto jalkojen pyyhkimistä varten. Ja hyvin toimi.

    Edellisen postauksesi esikot ihastuttivat, nautitaan kaikesta kauneudesta, joka lämpimän myötä syntyy ilahduttamaan silmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hieno selvitys tuosta katinliekomatosta. Kiitos, Anja

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Ei ole minunkaan näköpiiriini osunut.

      Poista
  9. Kiitos ihastuttavasta patikkamatkasta, Unelma♥♥
    Kaunista ja lämmintä toukokuuta sinulle! ♥

    VastaaPoista
  10. Teillä on ollut todella ihana patikkaretki!
    Niin kauniita paikkoja siellä, ihan tänne asti tunsin kuvia katsellessani metsän tuoksun!
    Majavilla on ollut puuhakas kevät, että ehtivät tekemään pesänsä kuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuon retken muisteleminen tuo hyvän mielen vielä monta kertaa.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  11. Tuo tarina Evajärven papista on täyttä totta! Hän oli äitini isoisä. Äitini on syntynyt tuossa Evajärven torpassa. Hän lähti sieltä 1919 vanhempiensa kuoltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista. Olisi mukava kuulla lisää tuosta kiehtovasta tarinasta.

      Poista