tiistai 14. helmikuuta 2017

Plusasteita ystävänpäivänä.


Kohotammeko viinimaljan ystävyydelle? Näyttääkö sinustakin, että nuo kaksi nuorempaa naista katsovat sinua suoraan silmiin?  Tämä taulu ilahdutti minua vuosia sitten Kööpenhaminassa Ny Carlsbergin Glyptotekin kahvilassa. Olin istahtanut hetkeksi levähtämään kahvikupposen äärelle kun huomasin vastakkaisella seinällä tämän viehättävän taulun. Suurikokoinen taulu oli niin aidon näköinen, että tuntui kuin tytöt siinä ihan oikeasti istuvat. Skoolasin kahvikupin kanssa kun ei ollut edes olutta lasissa, vaikka Carlsbergilla olimmekin.

Tämä kuva on postikortista, taulun on maalannut Wilhelm Nikolai Marstrand (1810 - 1873 )

Jaksaisikohan vielä kerran lentää hämmästelemään tuon museon uskomattomia kokoelmia? Huokaus. Kiitos elämälle, että olen näihinkin tyttöihin saanut tutustua. Turha tässä on huokailla. :-)

Sitten taas päivn teemaan, järvelle ja jäälle.


Lumi sulaa, mutta yöpakkaset auttavat pitämään latuja kunnossa. Taivas täynnä pumpulia.


Helmikuinen auringonlasku Kirkkojoella. Lunta ja jäätä on hyvin vähän. Viimeviikolla kaksi peuraa ylittivät joen uimalla tässä meidän kohdalla.


Pihallemme näkyy kotikirkosta vain torni, mutta kesällä kuuluu kirkonkellojen ääni oikein kuistille ja sisällekin avonaisista ikkunoista. Erityisesti pidän ehtookelloista.


Tänään on nähty taivaalla hienoja helmiäispilviä. Täällä meillä pilvet näyttivät ihan tavallisilta, hyvin värikkäiltä kuitenkin.


Oikeastaan en enää välttämättä halua täältä mihinkään seikkailumatkoille lähteä. Täällä on niin kaunista.
Onni on muistot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti