maanantai 11. heinäkuuta 2016
Heinäkuun sateinen alku.
Kuukauden alku on ollut melko kylmä täällä Hämeessä, päivälläkin lämpötila on ollut 11 - 12 astetta. Onneksi väliin on mahtunut muutamia lämpimiäkin päiviä.
Kimalaiset tykkäävät näistä komeista kukista, tämä ei ole se partasutia muistuttava ohdake, vaikka väri onkin sama.
Ensimmäinen pikainen marjaretki sujui onnellisesti. Sehän olikin tavallaan tiedusteluhypähdys polulta metsään. Löytyi kuitenkin jotain kotiin viemistäkin.
Kylällä oli taas vuotuinen kesätapahtuma Sahtimarkkinat. Onneksi nyt ei satanut.
Väkeä oli paljon ja soitto soi, Matti Nykänen oli tilattu esiintymään.
Tiistaina oli Vääksyssä vanhojen autojen katselmus. Sateesta huolimatta väkeä oli liikkeellä melko paljon. Vanhojen autojen harrastajat eivät sadetta pelkää.
Mandala-projekti on jo loppusuoralla, torstaina saadaan viimeiset ohjeet. On tässä ollutkin vääntämistä, hauskaa työtä kuitenkin. Paljon olen oppinut uusia niksejäkin.
Eilen taas tapahtui se mitä minulle yleensä joka kesä käy. Marjametsässä tein komean voltin "kaksikertaakerien", voi kääk. Siellä taas röhnötin mättäällä reporankana. Taata riensi katsomaan ja tarjoamaan auttavaa kättä. Ei sattunut, eikä kukaan nähnyt.... Tyhjän päälle astuin ja hupsis vaan, pehmeä pudotus. Ensin luulin päässeeni pelkällä säikähdyksellä, mutta illalla alkoi nilkka turvota ja juilia. Ensin kylmägeeliä ja puhdasta sukkaa, myöhemmin Voltareenia ja idealsidettä.
Saalis on kuvattuna tuossa yläpuolella, mies kerää rohmulla ja minä viispiikkisellä marjan kerrallaan. En osaa poimuria käyttää, aikaisemmin sitä vekotinta suorastaan paheksuttiin, luultiin varpujen rikkoontuvan.
Onneksi sain jogurttitonkan pidettyä pystyssä kuperkeikasta huolimatta. Tällaisen kääkän ei enää pitäisi metsään lähteä kompuroimaan, mutta villit hevosetkaan eivät minua saisi estettyä menemästä metsäretkille niin kaun kun tossu vielä jotenkin nousee. Toivon vielä tänäkin kesänä pääseväni metsän tuokuja henkäisemään, vaikka vain polun varteen kannonnokkaan istumaan.
Odotellaan tässä nuorinta lapsenlasta tänne taatalle apupojaksi muutamaksi päiväksi, tänään on tulossa. Jää nähtäväksi kuinka monta päivää poika kestää ilman mopoaan.
Tunnisteet:
Luonto,
Mandala,
Markkinat,
Metsä,
Noin kahdeksankymppinen,
Tapahtumia,
Virkkaus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kylmää ja sateista. No, jos edes viikon aurinko porottaisi vielä nyt heinäkuun aikana. Toivon mukaan.
VastaaPoistaToivotaan vielä tälle kesälle aurinkoisia päiviä. Sateella sienet kasvavat, hyvä juttu sekin on.
PoistaNyt olisi mustikkaa metsässä, mutta sateella ei hauskoja poimmittavia. Eilinen oli yksi kesäinen päivä,. mutta nyt sataa, jospa joskus taas on poutaa.
VastaaPoistaYksin metsään meno jo kyllä vähän hirvittää jos jotain sattuu. Mutta poiskaan ei malta olla.
Hyvää heinäkuun jatkoa.
Pitäisi ottaa puhelin mukaan ja tarkistaa akku, voisi edes apua hälyyttää.
PoistaToivottavasti jalkasi siitä tokenee! Samat on kelit täälläkin, vaihtelevaa ja melkoisen kylmää. Kesäilmoja vielä odotellaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Jalka voi jo paljon paremmin, kohta pääsee taas metsään.
PoistaOisko mehiläisten suosima ohdakkeen näköinen kuitenkin ahdekaunokki? Ainakin siltä näyttää. Marjareissut on mukavia mutta välillä voi kämmätä, onneksi pehmeään mättääseen.
VastaaPoistaSiellä Padasjoella tuntuu tapahtuvan koko kesän, ihana tuo punainen Mini, se on mun toiveautoni vuosien takaa.
Ihmettelen kärsivällisyyttäsi tuon mandalan kanssa, mulla ei tulis mitään. Mutta tiedän, että sinä siihenkin pystyt.
Aurinko paistaa, toivottavasti jatkuukin, sillä puutarhassa monet kasvit ovat sateesta ihan länällään, malvat ja muut pitkävartiset.
J on taas kauhomassa mustikkaa, iloitsen, ettei minun tarvitse metsään lähteä, mitä nyt pihan reunalta kanttarellit poimin. Niitäkin on melkoisen runsaasti.
Kivoja kesäpäiviä ja terkkuja!
Ahdekaunokki se varmaankin on, kiitos tiedosta. Siinä se tienpenkalla kukkii lupiinien kanssa kilpaa.
PoistaMandalassa alkaa tänään loppurutistus, illalla saadaan viimeiset ohjeet. Mukava työ sadepäivien ratoksi.
Täällä sataa ja vuoroin paistaa, onneksi nyt on hieman lämpimämpää, se 11 astetta heinäkuussa tuntui liian kalsalta.
Hyvää kesää teille myös!
Puhelin on marjareissuilla ja muillakin matkoilla oltava aina mukana, koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu! Voi harmi kuitenkin, toivon että jalkasi paranee piakkoin!♥♥♥
VastaaPoistaHyvää vauhtia jo paranee. Puhelin on minullakin mukana metsässä ja muulloinkin jos vaan muistan sen taskuun ottaa. ♥
Poista