sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kotipaikan päivitystä.


Olen yrittänyt selvittää löytyisikö sellaisia perennoja joita lehtokotilot eivät halua syödä.

Päivi Korpivaara on tutkinut kotiloasiaa ja kirjoittanut oikein kirjan, "Piha puhtaaksi lehtokotiloista".  Rautafosfaatti taitaa olla ainoa tehokas aine kotiloita tuhoamaan. Ainakin meillä on ongelmana miten saisi kotilon syömään niitä sinisiä fosfaattirakeita. Olutansakin on turha, koska lehtokotilo on Korpivaaran mukaan absolutisti.

Illan tullen kotilot ryömivät koloistaan yösyöpöttelemään. Kauheat ahmatit. Erityisesti ne vainoavat kuunliljoja, vuorenkilpiä, daalioita, joriinia ja orvokkeja. Kotiloita tosin löytyy melkein kasvista kuin kasvista, meillä omenapuustakin. Ruusu saattaa olla turvassa piikkiensä suojassa, samoin saniaisen lehden alapinnalta en ole kotiloa tavannut.

Kauheaa, että  tuollaisen nilviäisen keskimääräinen elinikä on kahdeksan vuotta. Yhden kesän aikana se munii n. 400 munaa. Voi, kääk.

Lainaan vielä Korpivaaraa. Hänen mukaansa kotilot välttelevät ahkeraliisaa, akileijaa, krassia, laventelia, sammalleimua, neilikkaa, pelargoniaa  ( ei meidän pelakuita ), pionia, pähkämöä, sormustinkukkaa, ja taponlehteä.  y.m.

Tämä sisämaan kanta on peräisin ulkomailta. Nykyään tuodaan paljon kukkia etelästä juurineen ruukuissa, siinä on helppo kotilonmunien muuttaa uuteen maahan, jossa paikalliset linnutkaan  ei ymmärrä niiden ravintoarvoa.



Karttaperhonen 2. kuoriutuminen.


Meidän pitäjällä on oma Fb- sivusto tai pitäisikö sanoa se jotenkin muutoin. Minä tietenkin liityin. On mukava lukea lähiympäristön tapahtumista. On tarpeellista tietoa ja hassunkivoja juttuja.

Tässä jonain päivänä oli mummo paniikissa kun karhu oli nähty. Kova haloo missä, missä? Uskaltaako mennä marjaan ja sieneen? Joku vääräleuka sitten muisteli vanhaa neuvoa, että nainen jos karhulle pyllistää (luukku alhaalla) niin karhu pelästyy.  Karhusta ei uutta tiedotusta ole tullut. Tuoreempi uutinen oli se, että pitäjällä oli nähty tiellä strutsi. Myöhemmin selvisi, että kas, kurkihan se siinä.


Jotenkin huvittava sieni.





Ensimmäiset gladiolukset. Näiden kukkien mukulat säilyivät hyvin talven yli varastossa ja nyt ilahduttavat uusilla kukilla kasvihuoneen seinustalla.



Kimalaisen lentoa. Asioista jotain tietävät tahot ovat kertoneet kimalaisia olevan tänä vuonna normaalia enemmän. Siitä en tiedä, mutta hyttysiä ainakin tuntui olevan viime kesää enemmän.



Neitoperho on niin kaunis. Otin monta kuvaa enkä osannut valita blogiin laitettavaa, oli tehtävä kollaasi.

Ropsaisi tuossa vähän vettä, onkin lähdettävä pitämään kotiloratsiaa.

6 kommenttia:

  1. Upeita kuvia ja tarpeellista tietoa lehtokotiloista. Ne ovat varsinainen riesa. Ferromolia meilläkin kylvetty kilomäärin, mutta aina nilviäisiä löytyy kasvustosta. Nousevat herukkapensaiden oksille asti. Taponlehden alla oikein viihtyvät varjossa. Ainoa konsti on kerätä ja kerätä niitä etikkaliemeen - ei toki syötäväksi kuitenkaan.
    Perhosten bongausta en ole nyt ehtinyt, kauniita ovat kuvaamasi yksilöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, teidän kotilonne eivät ilmeisesti ole lukeneet kotilokirjaa, sen mukaanhan taponlehteä pitäisi vältellä. Haahah. Meidän kotilot taas eivät tykkää raparperista vastoin lajitovereiden mieltymyksiä muualla.

      Monta litran tölkkiä kotilovainaita on meidän pieneltä tontilta jo lähtenyt hävitettäväksi. Oikein kauhistuttaa ajatus paljonko niitä olisi jos yhtään ei olisi kerätty pois.

      Poista
  2. Ihanan kesäinen kuvapostaus, kiitos Unelma!
    Hyvää alkanutta elokuuta sinulle ja taatalle!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kesää on vielä jäljellä. Mukavaa elokuuta sinnekin. ♥

      Poista
  3. Upeat kuvat Unelma:) Ja toivottavasti kotilot eivät tee liikaa tuhoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään estää tuhoja keräämällä kotiloita päivittäin. Homma ei ole kovinkaan kivaa, mutta jotain on tehtävä.

      Kiitos kommentistasi.

      Poista