torstai 10. syyskuuta 2015

Sotkeuduin lillukanvarsiin.


Lillukka.  Nyt tiedän mistä tuo vanha sanonta on saanut alkunsa.  Keräsin mustikoita heinien joukosta. Kukaan ei ollut niitä halunnut, kun poimurilla  keruu ei onnistuisi. Aikani siinä pyöriessäni huomasin nilkkani ympärillä pitkiä köynnöksiä, jotka seurasivat mukanani. Irroitin jalkani ja seurasin mistä nuo takertujat ovat peräisin. Lillukoitahan ne ja taas olin nilkoistani kiinni ruohoissa. Silmäni seurasivat vaan marjoja, en huomannut hiihteleväni lillukanvarsissa.


Puolukat mättäällä, syksyn kauneimpia näkyjä.


Tämä kaunotar sarvijaakko tuli mukanamme marjakorissa metsästä.


Samoin tämä veitikka.  Hän on takertunut lujasti kiinni mustikanvarpuun ja mustikkaan.



Taata vei hänet kukkapenkkiin turvaan ja eväät annettiin mukaan.


Talon nurkalla on tällainen pensas, syksyllä se leikattiin kokonaan alas. Nyt hurjake on taas entistä runsaampana kukkimassa.


Näitä liljoja tilasin keväällä netin kautta.  Ihanat tuoksut ja upeat kukat.


Metsäretken jälkeen oli mukava pulahtaa jokeen uimaan. Vesi oli niin kirkasta ja virkistävää. Olen pitkin kesää seurannut yhden jokisimpukan elämää, vasta tänään huomasin että niitä onkin laiturin luona kokonainen perhe, isompia ja pienempiä. Vesi on puhdasta kun simpukat voivat hyvin. Hienoa.

8 kommenttia:

  1. Onpa kauniita kuvia taas Unelma:) Ja lillukoita olen tainnut joskus maistaakin. Ja toukalla oli onnea kun pelastitte sen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lillukat ovat vähän kirpeän makuisia, iso kivi marjan sisällä. Muistan kuinka lapsena noitakin keräsimme ja silloin niitä kutsuttiin liisanlillukoiksi.

      Poista
  2. No, teillä olikin monikirjoinen matka mustikoilla käynnistänne, oli lillukoita, joista mä en ole kuullutkaan!
    Sitten monenlaista karvaista mönkijää myös tuli mukananne, saitteko mustikoita ollenkaan, hi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä löytyi mustikoita ja ihan hyviä vielä olivat. Täällä meidän seudulla on satanut melko vähän tänä kesänä. Paikallislehdessä ihmeteltiin sateiden vähyyttä, eikä ukonilmojakaan ole ollut, jotain kaukaista jylinää on muutaman kerran kuulunut.

      Nuo lillukan varret ovat aika ovelia, muodostavat maastoon sellaisia verkostoja, että helposti niihin kompastuu.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Riitta Sinikka, kiitos kommentistasi. :-)

      Poista
  4. Maistoitko lillukoita? Ei niistä taida kukaan välittää.
    Punaiset puolukat ovat yksi syksyn merkki. Näillä seuduin on kehnosti puolukkaa tänä syksynä. Olen sentään kuitenkin päässyt kuvaamaan muutamia puolukkaterttuja.
    Ötökkä sai lempeän kohtelun, kun pääsi kukkapenkin suojiin. Kenties siitä joskus kehittyy kaunis perhonen?
    Syksy on ollut kiltti kukkasillesi, ehkäpä säästää ne vielä kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maistoin toki. Vähän kirpeä maku niissä on ja valtavan kova iso siemen sisällä. Me yritimme vielä kerätä mustikoita kun heinäkuussa ei oikeastaan löydetty yhtään talven varalle.
      Yhtään yöpakkasta ei ole vielä meille osunut, yöt ovat kuitenkin melko kylmiä, aamulla oliviisi astetta plussalla.

      Poista