keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kuvapäiväkirjaa kesämatkalta v. 2011 VI

Aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen osalla retkeläisistä oli varattuna hoitoja kylpylässä.

Bussi vei meitä muita Ilomantsin keskustaan. Kävimme torilla ostamassa mansikoita ja minä osallistuin seurakunnan järjestämiin arpajaisiin. Voittokin tuli, Susanna Haaviston CD-levy, en ole vielä ehtinyt kuunnella.

Bussi kyyditsi meitä matkamuistomyymälään ja Hermannin viinitilalle.

Parasta antia kuitenkin oli käynti Parppeinvaaran Runokylässä. Sieltä jäi kauniit muistot.

Meille oli tilattu kahvit, karjalanpiirakat tai vatruskat valmiiksi. Karjalanpiirakka onkin jo vanha tuttu, mutta vatruska oli uusi tuttavuus. Minullekin löytyi sopiva vatruska ilman jauhoa, päälle laitettiin tuoretta munavoita. Oi, se oli hyvää.

Lasin takaa kuvasin taitavan piirakanrypyttäjän. piirakan pohjia oli kaulittu ohuenohuiksi pöyreiksi levyiksi ja niitä levyjä leipoja asetteli leivinpöydälle useita vierekkäin. Levyn päälle hän lastalla levitti riisitäytettä koko läpyskälle, ei vain keskelle, niinkuin olin luullut.

Rypyttämisen hän aloitti piirakan keskiosasta ja eteni ajatuksen nopeudella pohjan päähän, nopea pyöräytys ja toinen puoli rypytettiin samoin ja niin oli kaunis karjalanpiirakka valmis pellille ja uuniin.

Tästä kyllä näki, että näillä käsillä on rypytetty piirakoita aikaisemminkin.

Runopirtin opas esitti meille ensin kanteleen soittoa. Heleästi helisi nuorukaisen soitin. Viimeiseksi hän soitti iki-ihanan "Jo Karjalan kunnailla..". Laulu toi niin paljon muistoja kuulijoiden mieleen, siinä silmänurkka monilla kostui. Oppaamme kertoi opiskelleensa kanteleen soittoa jo seitsemän vuotta.

Tällainen on ollut aikoinaan karjalaisen pirtin emännän oma nurkkaus, muurin kupeessa on käsityövälineet valmiina odottamassa ahkeria käsiä.



Olen ottanut niin paljon kuvia ihanista käsitöistä, että oli kerättävä niistä kollaasi. Kukkoa eli kukkilintua on usein käytetty kirjonta-aiheissa.


Käspaikkoja

Kuvaa klikkaamalla saattaa onnistua lukemaan lisätieto käspaikka perinteestä.

Kotialttari



Nuket esittivät kansannaisenpukuja.

Näitä pukuja oli myös lapsille, mutta kaikkia kuvia en nyt saa mukaan, nääntyisitte ;-).

Sisääntulo taloon on ollut arvokas asia. Ensin on pesty kädet. Tällä korkeilla jaloilla seisovalla vesisoikolla on hauska nimi, luohkana, oli oikein merkittävä nimi vihkosen reunaan etten unohtaisi. Nuori opaspoikamme kertoi, että tuota luohkanaa on käytetty myös tehostesanana, jos jostain syystä tai toisesta on tuohduttu kanssaeläjille. "Senkin luohkana."

Minä vanha luohkana ihastuin oitis tuohon hauskaan sanaan.

Tuo pitkävartinen mikätin siinä seinällä on ollut tärkeä värkki tuvassa. Sillä on nostettu patoja ja ruukkuja uuniin ja sieltä ulos.

Oppaan mukaan sillä kuumalla vekottimella on ollut ihmeitä tekevä vaikutus laiskanpulskaan isäntään. Tuolla kun emäntä, on uhkaillut niin isäntä on saanut vilkkaasti liikettä niveliin ja painunut ulos askareilleen.

Toivoisin, että tätä seuraavaa runoa pystyisi lukemaan klikkaamalla kuvaa isommaksi.


Koska seinältä kuvaamani laulu näkyy huonosti, niin laitan tähän LINKIN.

Tässä on Mateli Kuivalattaren aitta, Siitarinvaaralla sijainneet runonlaulajan syntymäkodin aitat siirrettiin Parppeinvaaralle 1970-luvulla.

Mateli Kuivalattaren elämä oli ankaraa uusperheen äitinä, mutta hänen henkensä oli vahva, hän jaksoi kantaa nekin suuret murheet jotka viiden oman lapsen kuolema aiheutti.

Mateli Kuivalatar eli Magdalena Ikonen os. Kuivalainen (1771-1846) oli uskomaton persoonallisuus, linkki on tuossa lauseen alussa. Paitsi runoilija hän oli myös arvotettu parantaja ja tietäjä.

Runokylän alueella on myös Lieksasta siirrettu Rajakenraalin maja. Maja oli siirretty Lieksaan divisioonan vetäytymisvaiheessa Rukajärveltä ja toimi ensin metsästysmajana. Tämä maja toimi sotavuosina 1941-1944 kenraalimajuri Erkki Raappanan komento- ja majoituspaikkana Rukajärven rintamalla Venäjän Karjalassa.

Korutonta kerrontaa Suomen historiasta, aitoja esineitä kenraalin työhuoneessa.

Eniten minä pidin niistä kauniista katkelmista, joita oli lainattu kenraalin kirjeistä vaimolleen Sylvialle.

Tämän tuolin miehet olivat lahjoittaneet kenraalille 50-vuotis lahjaksi.

Täällä majassa on paljon nähtävää ja asiatietoa voi lukea rakennuksen seinille ripustetuista tauluista. Ilomantsissa käydessänne kannattaa ehdottomasti käydä Runokylässä.

Ilta-aurinko valaisee Ilomantsin kirkkoa. Kauniit lomapäivämme ihanassa Karjalan laulumaassa ovat nyt viimeisessä illassa. Lähdimme vielä taatan kanssa kävelemään vesitornin mäelle. Istahdimme hetkeksi ihailemaan auringonlaskua järven taakse ja nautimme lasilliset Hermannin viinitilan marjaisaa viiniä. Siinä meni minulla kuukauden viinikiintiö. :-)

Eteemme avautui huikeat maisemat järvineen ja suurine metsineen.

Viimeisenä iltana Ilomantsissa mietimme, palaammeko tänne vielä joskus?

Mielessäni soljuvat Mateli Kuivalattaren säkeet, niihin haluan tutustua lisää.

Posted by Picasa

10 kommenttia:

  1. Suurkiitos Unelma hienoista kuvista ja karjalaisen kulttuurin kuvauksista. Niin tuttua... Ilomantsihan on ainoa runokylä Suomen puolella (sanoi kulttuurintutkijatyttäreni, joka myös oli viime viikolla samoissa maisemissa)
    Ja minulla odottaa Hermannin kuohuviinipullo kylmässä sopivaa hetkeä.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset hienoista kuvista,ja kulttuurista on kiva tietää,hienot ovat maisemat,järvineen:)

    VastaaPoista
  3. Hei UNELMA!

    Jopa olit koostanut oikein ihan ja laajan runokylän esittelyn. Paljon sieltä löytyy, kun aikaa on, ja etsiä jaksaa. Ja yleensä aikaa on oltav, jos mitään aikoo matkoista saada irti.:D

    Vain yksi pieni korjaus: Nuo puvut eivät ole kansallispukuja, vaan kansannaisen pukuja eli feresejä. Näyttelyn on järjestänyt muistaakseni Ritva Korhonen.

    Tuota miehen asua käyttävät monet miehet juhla-asuna. Myös Venäjällä on käytössä samanlaisia miesten vaateparsia etenkin kansantanssijoilla...

    Oikein paljon kiitoksia tästä kauniista ja hienosta postauksesta, ja miellyttävää loppuviikoa sinulle, Unelma<3

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Minttuli,
    osuimmekohan tyttäresi kanssa samoihin aikoihin runokylään?
    Kippis vaan Hermannin kuohuviinipullollesi. Minä en taas voi viiniä nauttia pitkään aikaan. Lasi viiniä olisi mukavaa ruoan kanssa, mutta viiniä munuaiseni ei mielellään sulattele.

    ritva,
    hienot maisemat ovat niin erilaisia täällä meillä, erilaisuus viehättää.

    Aili-mummo,
    kiitos korjauksesta, olen nyt muuttanut sanan. Oikeastaan pelkäsin, että jotain menee vikaan, siitä syystä laitoinkin kuvan taulusta, jossa kerrotaan feresin tietoja, se on kuvan yläpuolella. Tuo sanakin on minulle outo, mutta nyt tiedän.

    VastaaPoista
  6. Hieno ja monipuolinen matka. Kiitos, näin Itä-Suomi valottui minullekin paljon. Yhden reissun olen joskus aikaa sitten sinne tehnyt, sekin aivan omatoimimatka.
    Tälle kesälle kävin tutustumassa sinun reissuasi hieman pohjoisempiin paikkoihin. Kävin Rukajärven tiellä.

    VastaaPoista
  7. Tytär oli viime viikon tiistaina siellä Parppeinvaaralla, joten ette varmaankaan sattuneet samana päivänä.
    Lomailivat maatilamatkailuyrityksessä muutaman päivän.

    VastaaPoista
  8. Sinulla on ollut hieno matka.
    Kiitos näistä kuvista ja kerronasta.
    Olet todella tenyt kovan työn kun meillekin tämän matkan kerroit kuvitettuna.
    Monipuolinen on matkanne ollut.
    Kaunis, ihana viiminen kuva, ihan jäin siihen haaveilemaan.
    Kiitos!♥

    VastaaPoista
  9. Mahtavan onnistunut matka ja upeat kuvat/kuvaukset kohteista. Kirjoituksia on mielenkiintoista lukea ja taannoinen "rajan ja runon" matka palautuu hienosti mieleen.
    Kirjoitan kuten Sylvi: Kaunis, ihana viimeinen kuva. Niin suomalaista <3

    VastaaPoista
  10. Hieno matka karjalaisen kansanperinteen äärille.
    Kiitos kuvakertomuksesta, oli mukava olla mukana kertomuksen kautta.

    VastaaPoista