maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kuvapäiväkirjaa kesämatkalta v. 2011 II.

Lintulan luostarista matkamme jatkui ensimmäiseen majapaikkaamme Uuteen Valamoon.



Meille oli varattu opastus, joka osoittautui hyvin antoisaksi ja tarpeelliseksi. Oppaamme on tuo punapaitainen mieshenkilö, hän kertoi olevansa luostarin vapaaehtoistyöntekijä.

Tässä kauniissa puurakennuksessa asuu luostarin johtaja Arkkimandriitta Sergei.

Ryhmämme pääsi ensimmäiseksi tutustumaan luostarin vanhaan kirkkoon.

Käspaikat ovat koti-ikonien yläpuolella. Kaunista käsityötä.

Tämä on minun suosikki-ikonini. Ikoni on pelastettu sodan melskeistä vanhasta Valamosta. Ikoni oli vaurioitunut, mutta nyt se on korjattu, on kuitenkin jätetty muutamia yksityiskohtia korjaamatta muistutukseksi sodan mielettömyydestä.

Kuvaaminen kirkossa sisällä oli haastavaa, kun valaistus oli hämärää ja ryhmäläisiä oli samaan aikaan bussilastillinen liikkeellä.

Tässä hämärässä kuvassa on museoitu munkin kelja. Yksinkertainen vuode, kotialttari ja pöytä lukemista ja kirjoittamista varten.

Uusi luostarikirkko.



Valamon kellotornissa on neljätoista kelloa. Kellot pelastettiin Laatokan Valamosta ja niistä yhdeksän soi vieläkin. Kelloja soittaa joku munkkiveljistä kuuliaisuustehtävänä. Kellojen soitto ei olekaan pelkkää naruista vetelemistä, vaan siinä on tarkka rytmi ja järjestys, myös jalkoja tarvitaan.

Mietin tuossa millä sanalla voisi kuvailla kellojen ääntä. Kellojen kumahtelu kuulostaa liian mahtipontiselta, kellojen kilkatus taas liian kevytmieliseltä. Olisiko helkähtää sopiva sana?
No, kellot siis helkähtävät soimaan aamulla 05.40 kutsumaan väkeä aamukirkkoon, ääni kiirii yli luonnonkauniin Heinäveden.

Tämä kuva on uudesta kirkosta. Kukat ovat luostarin omasta puutarhasta.



Tämä Pyhän Nikolauksen pikkuinen tsasouna on luostarin laivalaiturin tuntumassa.

Meille oli varattuna venäläinen iltatee. Siihen kuului monia herkkuja ja minulle outo yllätyskin.

Tarjolla oli lohi- ja kaalipiirakkaa, kuivakakkua, piparkakkuja, karamellejä, hedelmiä ja sitten tämä uskomaton yllätys, suolakurkkua smetanaa ja hunajaa. Leivonnaisia en voinut lautaselleni ottaa, ei kuitenkaan syytä huoleen. Tuo kurkku-smetana-hunaja yhdistelmä oli uskomattoman hyvää ja tietenkin hedelmät maistuivat.

Iltateeltä kiiruhdimme konserttiin Valamon luostarin kulttuurikeskukseen. Siellä saimme kokea oikein mahtavan musiikkielämyksen. Saimme kuulla Konevitsa-kvartetin esityksiä.

Kvartetti esitti kirkkomusiikkia ja kansanlauluja. Saimme kuulla myös ylimääräisiä lauluja, sellaista eläytymistä ja innostusta laulamiseen oli ilo kuunnella ja katsellakin. Linkki.
Posted by Picasa

13 kommenttia:

  1. Olin muutama vuosi sitten paivaseltaan kaymassa tuolla Valamossa ja ihastuin paikkaan turistimaarasta huolimatta. Toiveissa olisi joskus paasta sinne yopymaan ja rauhoittumaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle matkasta Valamoon. On se vaan hieno käyntikohde. Ortodoksisuus kuuluu osana elämään miehen sukulaisten kautta.
    Kiitos musiikkilinkistä, tuli mieleen konsertti Kuopion tuomiokirkossa, jossa esiintyi Novossibirskin luostarikuoro (meniköhän nimi oikein) Upea elämys se oli!

    VastaaPoista
  3. Valamoruusuni jo kukkinut meillä...

    VastaaPoista
  4. Selkeitä kuvia olet onnistunut ottamaan ja mikä hieno teksti. Aivan kuin olisin ollut mukana. Kiitos!

    Muutaman kerran olen ollut sekä Lintulassa että Valamossa ja joka kerta luostarin rauha yllättää.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kaunis kiitos ihanasta matkasta..☺

    VastaaPoista
  6. Parikertaa tuolla käyneenä, siitä on jo aikaa, mukava katsella kuvina, etenkin kun olet tosi hyvät kuvat saanut otettua! Kiitos kommentista, lisäsin pari ammua lisää:)

    VastaaPoista
  7. Hei Minttuli!

    Paljon kuvia olet ottanut matkaltasi.:))

    Valamo on yksi mielenkiintoisimmista matkakohteista. Iltapalanne on ollut hieno, pöytä notkuu herkkuja!

    Kiitos ihanasta matkakertomuksestasi, Unelma, ja oikein antoisaa alkanutta viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  8. Unelma!

    Anteeksi, olin taas hajamielinen! (Kutsuin sinua Minttuliksi!!!)

    VastaaPoista
  9. Hiljennyin aivan kuviasi katsellessa. Niistä sai mielenrauhaa.
    Omalta reissulta muista valamon huonosti. JOku vuosi sitten olin aikeissa mennä sinne hiljaisuuden retriittiin, mutta enpä muista, miksi se ei toteutunutkaan.

    VastaaPoista
  10. Kuinka mahtava katsoa kuviasi ja hyvää kirjoitustasi käynnistänne. Mielenkiinto paikkaa kohti senkun vahvistui, mutta toiveajatteluksipa taitaa jäädä. kiitos sinulle tästä!

    VastaaPoista
  11. Valamosta ostin, muistaakseni se oli Valamo eikä Lintula, ikonijäljennöksen. Se on kadonnut tai on edelleen viimeisen muuton jäljiltä jossain.
    Rauhottavia paikkoja. Hiljentymiselle sopivia.

    VastaaPoista
  12. Tuula,
    minuakin yllätti tuo turistien määrä, kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti ja maltillisesti. Vapaaehtoisia työntekijöitä oli auttamassa vakinaista väkeä. Suurin turistiruuhka onkin juuri kesällä, jouluna ja pääsiäisenä.

    Minttuli,
    minulle Ortodoksisuus on vierasta, mutta mielelläni kuuntelen laulua ja katselen kauniita ikoneita. Harrasta väkeä tuntuvat olevan ja perinteitä kunnioittavaa.

    ♥ Hannele,
    meillä ei taida Valamon ruusua.

    Marjatta,
    siitä rauhallisesta ilmapiiristä minäkin pidän.

    Irmastiina,
    ole hyvä vaan. Kiitos mielenkiinnosta.

    Tapsu,
    kävin jo ammusi katsomassa. Hienoja kuvia.

    Aili-mummo,
    ei se mitään. "Vuoroin vieraissa käydään", eli vuorollani minä taas olen hajamielinen. ;-)

    aimarii,
    hiljentyminen ja mielenrauha ovat tärkeitä nykyihmisellekin. En ollenkaan ihmettele, että ihmiset sankoin joukoin tulevat Valamoon ja Lintulaan rauhoittumaan.

    mummeli,
    äläs sano, mummeli, ehkä jonain päivänä siellä teilläkin joku innostuu matkanjärjestäjäksi. Silloin mukaan vaan.

    arleena,
    ikonit ovat hienoja taideteoksia.

    VastaaPoista
  13. Mahtavia ovat kuvasi ja kirjoitun,muutama vuosi sitte tuli käytyä ,mutta meillä ei ollut opasta,nyt oli mukava,kun pääsin näin katsomaan tarkemmin,myös tuo Lintulan luostari,upeat kuvat:)

    VastaaPoista