maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kuvapäiväkirjaa kesämatkalta v. 2011 III.

Aamulla heräsimme Valamon kellojen heleään soittoon, avasimme ikkunan niin auki kuin saimme ja nautimme uudesta päivästä.

Valamon pyhät Sergei ja Herman.

Vielä viimeiset kuvat Valamosta ja matkamme jatkuu kohti kansallismaisemaamme Kolia.



Hotellihuoneemme kalustuksen on lahjoittanut laatan mukaan tämä henkilö.

Kalusteet ovat kokopuuta ja tukevan tuntuisia. Näitä samoja kalusteita kuvasin myös yhteisissä tiloissa. Tuo vaalea sininen väri keventää tummaa väritystä.

Kukkia Valamon pihapiirissä. En malttanut olla kuvaamatta.





Näkemiin Uusi Valamo, toivottavasti vielä joskus pääsemme Valamossa käymään.

Taata kiipesi ylös Ukkokolille kameran kanssa. Minä en edes harkinnut sinne kapuamista.

Upeat maisemat.

Kolin opas näytti meille auditoriossa upean filmin tai videoko se oli, Kolin neljä vuodenaikaa. Oli hienoa katsella upeasti kuvattuja maisemia ja kuunnella samalla Sibeliuksen musiikkia ja Eino Leinon runoa.

Tämän huovan kuvio on peräisin kalliomaalauksen kuvioista. Näitä oli esillä useita erilaisia.

Kolilla on nyt hotellin tiloissa monenlaista myymälää ja ihan uusi luontomuseokin on avattu. Siellä voi ihastella esim. paikallisia luonnonvaraisia eläimiä täytettynä. Yllätyin oikein karhun valtavasta koosta.

Bussi vei meidät ylös Ukkokolille, alas tulimme konevoimalla kaapelihissillä.

Retkiemäntämme, Irma, on hauska ja mutkaton ihminen. Hän kertoili meille hauskoja juttuja.

Tekisi mieli kertoa yksi Irman hauskoista jutuista.

" Pariskunnan talo sijaitsi ihan lähellä vilkasliikenteistä maantietä ja siitä tulikin eräänä päivänä rouvalle pieni ongelma.
Talon rouva oli jo pitkään ollut sitä mieltä, että makuuhuoneen vaatekaappi on liian pieni. No, kerran isännän ollessa matkoilla rouva päätti hankkia uuden isomman vaatekaapin. Rouva sitten löysikin kaapin ja se tuotiin kotiin asti makuuhuoneeseen. Nyt aukeni kuitenkin rouvalle ongelma, kun aina linja-auton mennessä talon ohi kaappi kaatui tärinän seurauksesta.
Rouva siitä sitten lähti huonekalukauppaan valittamaan, että teidän kaappinne kaatuu aina bussin ajettua ohi. Kauppias ei uskonut tuollaisen olevan mahdollista ja lähti paikan päälle asiaa selvittämään.
Kauppias siinä sitten istui sängyn laidalla kun talon isäntä yllättäen palasikin kotiin. Isäntä vähän ihmeissään katseli vierasta miestä makuuhuoneessaan. Siihen kauppias.
"Usko tai älä, mutta minä odotan tässä linja-autoa." "

Olisittepa kuulleet tuon jutun Irman rehevällä pohojalaas murtehella kerrottuna. ;-)

Retkiemäntämme Irma, hänen miehensä Heikki, toimi kuskinamme.

Huomenna matkamme jatkuu Ilomantsin laulumaille.
Posted by Picasa

7 kommenttia:

  1. Hienon näköistä - minulta on tuo Koli vallan näkemättä vielä.... voi että miten paljon sitä olisi täällä kotimaassakin vielä näkemättömiä paikkoja;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista maisemista. Erityisesti Kolin kuvista. Sieltä minulla onkin mukavia muistoja.
    Tuo Irman juttu oli niin hauska, että luin sen miehellenikin :))

    Käyn huomenna kaupungissa ja postitan sen pussukan !!

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas hienoista kuvista ja tarinoista. Koli on kyllä mahtava paikka. Olen minäkin sinne Ukko-Kolille joskus kiivennyt ja maisema jää pysyvästi mieleen.
    Tässä suunniteltiin tuttavien kanssa päiväretkeä Lintulaan ja Valamoon..

    VastaaPoista
  4. Matkantekosi kuulostaa mukavan leppoisalta. Matkaemännällä on siihen varmaankin oma ansionsa.
    Kolillakin ollaan käyty. Kansallismaisema on taltioitu omaan muistiin ja toivottavasti myös matkakuviinkin. Upeat maisemat.
    Seuravassa kohteessasi en ole käynyt eli se on uusi tuttavuus.

    VastaaPoista
  5. Mukavalla matkalla olet.,
    Kiitos kun sain olla seuraamassa.
    Ihanat kukat valamon pihalta olet kuvannut, ja muualtakin.
    Valamossa ja Kolilla olemme mekin käyneet muutama vuosi sitten.
    Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  6. marke,
    on tämä kotomaamme niin kaunis ja monipuolinen kauneudessaan. Kolilla on sitä suurta avaruuden tunnetta.

    Anneli,
    kiitos.

    Minttuli,
    Lintula ja Valamo ovat ihastuttavia retkikohteita.

    arleena,
    ei vieläkään päästy Ilomantsiin asti, kun nuo Eeva Ryynäsen teokset olivat niin kiehtovia, kuvia tuli näpsittyä tosi runsaasti.

    sylvi,
    kiitos, kun olet jaksanut kulkea mukana.

    VastaaPoista
  7. Tulin jatkamaan matkaa mukanasi.
    Nautin kuvista ja kerronnasta. Kiitos.

    VastaaPoista