Saunan vintillä kummittelee.

Hyvää huomenta suvinen Suomi.

Olemme viettäneet muutaman aurinkoisen päivän Päijänteen rannalla. Järvi oli peilityyni ja veden lämpökin nousi jo neljääntoista asteeseen. Uimassa kävin, mutta kovin pitkää aikaa en kerrallaan vedessä viihtynyt.

Palaan tuohon otsikkoon. Istuimme taatan kanssa saunaterassilla ja seurasimme pääskysten lentoa lähellä veden pintaa. Huimia syöksyjä ja nopeita pyrähdyksiä ne tekivät napatessaan ilmasta elintarvikkeita pesään vietäväksi.

Saunan suunnalta kuului äänekästä rapinaa ja kolinaa, mikähän se on, mehän istumme molemmat tässä, ainoat mökkiläiset tällä kertaa.

Taata lähti ottamaan selvää kummittelijasta. Nousi tuolille ja kurkisti saunan vintille ja sieltä se kesäasukas säntäsikin vauhdilla ulos vintin avonaisesta osasta.

Otin kesävieraasta myös kuvia, hän on isokoskelo. Lähetin kuvan pojalle tunnistusta varten, näissä ornitologiasioissa muna on kanaa viisaampi.

Yritimme liikkua saunan edustalla mahdollisimman vähän, kun emme tietäneet varmuudella oliko pesä täynnä isokoskelon munia vai poikia.

Tämä kuva ei esittelyjä kaipaa, se on kesä nyt.

Purjeitakaan ei kannattanut ylös nostaa, konevoimalla lipui eteenpäin tämäkin venho.

Kotona kukat olivat kovin janoisia. Tämä keisarinkruunu on tänä kesänä tehnyt oman kukkaennätyksensä, laskin siinä olevan seitsemäntoista nuppua.

Harakankello oli omin lupineen lähtenyt kasvamaan kivikkokasvipenkkiin. Keväällä olin vähällä kitkeä sen pois, mutta onneksi tunnistin sen ajoissa ihanaiseksi harakankelloksi.