lauantai 25. kesäkuuta 2011

Nostalgiakierros jatkuu.


Olen jo monasti Turussa käydessämme halunnut käydä kuvaamassa tätä taloa, mutta minun tuntemaani osoitetta ei navigaattorikaan tunnista. Nyt taata suostui ajelemaan etsintäkierrokselle. Tämä se talo on, mutta hieman muuttunut. Onko sittenkään? Talon takaa tuli siihen naishenkilö, jolta sain kysyä tietoja. Tämä talon nykyinen omistaja ei tietänyt mitään tuntemistani henkilöistä.

Rouvalta sain tietää, että nuo puiset porraskaiteet on rakennettu puretun ulkohuonerakennuksen laudoista ja keskimmäinen ovi on kokonaan suljettu.

Meidän ovemme oli tuo vasemman puoleinen, päädyssä olevat ikkunat ovat keittiön ja kamarin. Talossa asui omistajapariskunnan lisäksi neljät vuokralaiset. Yläkerran molemmissa päädyissä oli asukkaat ja talon kivijalassa vielä yksi pariskunta. Kivijalan asukkaille oli ovi tuon punaisen talon puolella.

Alkujaan äitini asui tuolla yläkerrassa nuorimman sisarensa kanssa ja naimisiin mentyään sai isomman asunnon alakerrasta, tätini jäi vielä sinne yläkertaan, kunnes hänkin avioitui. Molempien sisarusten miehet sitten joutuivat lähtemään rintamalle.

Asunto pula oli siihen aikaan valtava, vähään oli tyytyminen.

Onni oli minulle taas suopea, kun talon rouva muisti, että naapuriin oli tullut käymään "elävä historiankirja". Menimme yhdessä vastakkaisen vanhan taloon pihaan ja sieltä tietomies sitten tulikin pihalle katsomaan tulijoita. Rouva siinä kertoi, että täällä on eräs nainen, joka kertoo syntyneensä meidän taloomme, muistatteko te häntä?

Tämä ihana yli yhdeksänkymmentä vuotias pappa kertoi tulevansa tänne syntymäkotiinsa vain käymään. Onneksi nyt oli se päivä. Sain luvan kuvan ottoon.

Aloitin varovaisesti kysellä, olivatko tuon naapuritalon omistajat S ja F L, mies oli poliisi? No, olipa hyvinkin. Siirryimme sitten punaisen naapuritalon henkilöihin, omistaja oli T......n mamma, joka asutti taloa tyttärensä perheen kanssa. Minun ikäiseni pikkumies oli Matti ja hänellä oli kaunis punainen lippalakki, paras kaverini.

Kaikki täsmäsi ja me juttelimme henkilöistä aivan kuin he vielä olisivat täällä. Pappa sitten harmitteli, kun hän ei muista ollenkaan minua. Syykin sitten selvisi, hän oli nuorena miehenä rintamalla, eikä muutoinkaan ollut niin kiinnostunut pikkulapsista. Muutimme pois talosta täyttäessäni kuusi vuotta.

Tältä entiseltä naapuriltani sain senkin tiedon korjatuksi, että muistelemaani pommisuojaa olen luullut kellariksi, mutta se olikin talon pesutupa, vahvistettu pommisuojaksi hiekkasäkeillä y.m.

Me molemmat olimme niin onnellisia, kun saimme hetkeksi palata lähes seitsemän vuosikymmentä taakse päin. Muistelimme, kuinka siperianhernepensaan pikkuiset palot sai soimaan pillinä ja missä kohdassa Vuoritiellä oli lasten tekemä töyssy vauhdittamassa mäenlaskua.

Ihana tuollainen ikäihminen, joka on saanut pitää muistinsa kirkkaana. Sitä toivon edelleen itsellenikin.
Posted by Picasa

13 kommenttia:

  1. Olipa sinulla ihanan nostalginen kierros Turussa.Oli varmaankin liikuttavaa päästä tuonne vanhaan kotitaloosi ja asuinaluullesi käymään:)

    VastaaPoista
  2. Nostalgia on kivaa. (Kun minä synnyin Turussa 1950-luvulla, asuin minä, äitini ja isäni pikku pikku keittiössä. Äitini siso, mies ja heidän poikansa pikku olohuoneessa, kerrostalossa).

    VastaaPoista
  3. Yaelian,
    oli todellakin ja aurinkokin vielä paistoi.

    ♥ Hannele på Hisingen,
    asuntopula oli vielä silloinkin Turussa paha. Kaikki voimat oli keskitetty sotakorvausten maksamiseen Neuvostoliitolle.

    VastaaPoista
  4. Hyvässä kunnossa näyttää lapsuuskotisi talo olevan edelleen ja todella mielenkiintoinen tapaaminen. Virkeän näköinen herra ikäisekseen.
    Kiitos edellisistä postauksista, kauniita kuvia. Ruissaloon haluan mennä seuraavalla Turun matkalla (milloin se sitten onkaan)

    Terveiset mansikkakauoungin sateisesta juhannussäästä.

    VastaaPoista
  5. Minttuli,
    olisipa mukava käydä siellä mansikkakaupungissa juuri näihin aikoihin. ;-)

    VastaaPoista
  6. Voi olipa sinulla mukava päivä kun sait nähdä syntymäpaikan.
    On todella hyvä kun on sellaisia jolla muisti pelaa vanhempanakin.
    Ihana oli lukea kertomaasi.

    VastaaPoista
  7. Sinulla on ollut mahtava ja nostalginen reissu !
    Ihanaa palata muistoissa lapsuuteensa :))

    VastaaPoista
  8. sylvi,
    tämä entisen naapurin tapaaminen oli mieluisaa siitäkin syystä, että pappa aidosti iloitsi pienestä muistelohetkestä, hänen ikätoverinsa siitä lähistöltä ovat jo nukkuneet pois.

    Anneli,
    oli todellakin mieluisa kohtaaminen, muistelimme monia asioita yhdessä.

    VastaaPoista
  9. Nostalgiareissut on mukavia ja sinulla kävi vielä tuurikin, tavata tuollainen 'lähdekirja' ja muistella yhdessä menneitä, ihanaa. Kunpa itselläkin muisti säilyisi.
    Ennen ei paljoa tilaa vaadittu,eikä ollut tavaraakaan niin paljoa tuvan täytteenä. Kunhan mahtui kokkaamaan ja nukkumaan, lapset viettivät aikansa ulkona, ainakin maalla missä lääniä riitti.

    VastaaPoista
  10. Hieno reissu, Unelma, päästä lapsuuskotiasi katsomaan<3

    Onneksi tapasit tuon vanhan miehen, jonka muisti toimii hyvin:)

    Oikein mukavaa kesänjatkoa sinulle, Unelma<3

    VastaaPoista
  11. Olipa sinulla mukava käynti. Muistoja on ihana virkistää ja katsoa aikaa taaksepäin. Paikan päällä kaikki palautuu hyvin mieleen varsinkin, kun satuit tapaamaan tämän iäkkään asujan samoilta kulmilta.

    VastaaPoista
  12. Sinulla oli onni tai johdatus myötä. Joskus vain käy niin, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Ja lämminhenkinen tarinasi jatkaa matkaansa täällä blogissa. Olipa kiva lukea, kiitos Unelma!

    VastaaPoista
  13. Sirokko,
    tuo muistin säilyminen noinkin iäkkäällä ihmisellä on suorastaan lahja elämältä. Oli mukavaa keskustella entisen naapurin kanssa lähes seitsemän vuosikymmenen takaa.

    Aili-mummo,
    olenkin oikein iloinen tuosta päivästä.

    arleena,
    muistot tosiaankin alkoivat elää ja lisää asioita palautui mieleen, kun yhdessä menneitä kertasimme.

    Johanna / Omamaamansikka ,
    minäkin uskon johdatukseen elämässäni, olen sen niin monta kertaa kokenut. Oli mukava lukea, että pidit tarinastani.

    VastaaPoista