lauantai 6. kesäkuuta 2009

Äitini syntymäpäivänä.

Tänään äitini täyttäisi yhdeksänkymmentäviisi vuotta. Hänen leposijansa on kuitenkin ollut jo yli kolmekymmentä vuotta Liedon kirkkomaalla Aurajoen rannalla. Selkäkipujen takia en itse pysty pitkää aikaa koneen vieressä istumaan, siispä annankin äidilleni puheenvuoron.

"Vuonna 1939 Kotikielen Seura ja Sanakirjasäätiö julistivat kilpailun yksijaksoisten tekstinäytteiden talteensaamiseksi suomen murteista".

Äitini osallistui lähettämällä kaksi murrejuttua oman kotipitäjänsä murteella kirjoitettua. Palkinnoksi hän sitten v1940 sai nidotun painoksen Suomen Kansan Murrekirjasta. Sivut olivat sillätavalla taitellut, että tarvittiin paperiveistä jos halusi päästä tekstiin käsiksi. Kotonani sitä kirjaa luettiin ahkerasti ja esiteltiin vieraillekin.

Vuosien saatossa se kirja sitten hävisi jonnekin, taisi tulla "silmänreikiä" täyteen.

Tässä jonain päivänä muistin tämän vanhan jutun ja aloitin Googlesta etsiä tätä kirjaa. Hämmästyin oikein, kun huomasin erään kielentutkijan esitelleen pientä pätkää äitini tekstistä esimerkkinä äitini kotimurteesta. Sieltä sitten löysin tämän vanhan kirjan oikean nimen ja taata tilasi kirjan lähikirjastoomme. Koska tästä tapahtumasta on jo 70 vuotta aikaa kulunut niin uskallan kopioida toisen äidin kertomuksista tähän blokiini.



Tässä kuvassa äitini on ehkä viisitoista vuotias, hän on vasemmalla seisova pienin tyttö.

Laitan tämän tekstin tähän, jos joku jaksaa lukea länsimurteita. Teksti näkyy selvemmin, kun klikkaa kuvaa.



14 kommenttia:

  1. Voi, kuinka ihana tarina - ja valloittavan murteen kera! Olisipa tuosta voinut jatkaa lukemista vielä edelleenkin, niin on jouhevaa kirjotustyyli. Hienoa, että löysit sen kirjan! =oD

    VastaaPoista
  2. Oli ilo lukea tota kirjaa murteella, se oli hieno!
    En voinut kuin nauraa samalla, kun sitä luin, ja voi sitä kuraa, mitä siittä syntyikään!
    Ja voi sun äitisi ja kalossit!
    Hienosti kirjotettuki oli!

    VastaaPoista
  3. Olipa hauska lukea, "kaikkein enämpi kiukutti", kuulin ihan tätini äänen tuossa.

    Hieno juttu, että kirja löytyi!

    VastaaPoista
  4. Mukava kertomus kalosseista. Murre on minulle outo, en ole ko murrealueelta, mutta hauskahan sitä oli lukea.
    Mukava kun löysit tämän muistoksi itsellesi.

    VastaaPoista
  5. Minz, niinpä kiva kun löysin tuon kirjan, vaikka nimeäkään en enää muistanut.

    Harakka, oli äiti senverran hyvin onnistunut juttunsa laatimaan, että molemmat tarinat julkaistiin. hauskaa oli myös se, että löytyi valokuvakin samoilta kalossiepisodi ajoilta. Niitä kuvia ei silloin räpsitty tämänpäivän tahtiin.

    SusuPetal, mukava lukea, että tunnistit murteen, sieltä Ala-Satakunnastahan se. Taidanpa katsella kirpparien kirjatarjontaa sillä silmällä, että hankin tuon vanhan kirjan vielä itselleni.

    arleena, lapsilleni muistoksi näitä juttujani väsäilen. "Niinkuin sen muistan" osasto on nyt ollutkin jäissä, kun on tuota pihaprojektia yritetty edistää.

    VastaaPoista
  6. Todella hieno tarina, oli hauska lukea :)

    VastaaPoista
  7. Tuota murretta on helppo ymmärtää sitä osaamattomankin. Hieno tarina, onneksi kirja löytyi. Voi kalosseja ja nuoren tytön mietteitä!

    VastaaPoista
  8. Ihmeen hienosti äitisi on osannut kirjoittaa, kun siihen aikaan monella oli vaikeuksia jo kirjeissäkin.
    Monta tuttua sanaa löytyi: pruukata, reerata, kuissi...
    Tuli osittain lapsuus mieleen, mutta osa oli kuitenkin vierasta.

    Hienoa, että olet päässyt tekstin jäljille. Tällaiset ovat aarteita säilyttää ja helppo kuitenkin säilyttää johonkin suuriin tavaroihin verrattuna.

    VastaaPoista
  9. Ihana postaus ja oli kiva lukea tuota äitisi kertomusta! Ihan hyvin sitä pystyi seuraamaan ja murre oli hauska!

    VastaaPoista
  10. Kauniita vanhoja valokuvia ja mikä aarre tuo kirja=) Kaunis blogi sinulla=)

    VastaaPoista
  11. Ai jai, kun oli tuttua murretta! Yksi sukulainen puhuu just noin ja työkavereina on ollut myös tuota murretta puhuvia! Itsekin Satakunnasta tulleena pruukaan usein reerata!
    Hauska kertomus!

    VastaaPoista
  12. Muutin Liedosta 1970.. Loukinaisissa asuttiin.

    VastaaPoista
  13. Savisessa Aurajoessa uin joka päivä..

    VastaaPoista
  14. Kiitos kaikille lukijoille. Tätä juttua oli kiva tehdä, tuli lapsuus mieleen.

    VastaaPoista