maanantai 29. kesäkuuta 2009

Kesäretki rantakahvilaan.

Kuvan voi klikata suuremmaksi.



Aamupäivällä kävimme hakemassa palvelutalolta ystävämummoni kesäretkelle. Lähdimme liikkelle jo hyvissä ajoin, ennenkuin päivä muuttuisi liian helteiseksi. Olimme kahvilassa aamun ensimmäiset asiakkaat. Istuimme ulkona terassilla ja katselimme veneilijöiden touhuja. Mukava vilpoinen tuuli mereltä teki retkemme miellyttäväksi. Ronja koirulikin oli mukana. Koska saimme taatan kuskiksi, niin teimme vielä pienen ylimääräisen kierroksen ystäväni tuttuja maisemia ihailemassa. Ajoimme katsomaan vanhan tarun kertomaa Lemminkäisen temppelin sisäänmenoväylää. Taru kertoo, että siellä jossakin syvällä maan alla on hautautuneena Lemminkäisen temppeli. Temppelin sisäänmenoaukkoa vartioivat mahtavat kivipaadet ja nyt siellä oli vielä paljon vettäkin.

Tästä on nyt kuusi tai seitsemän vuotta, kun minulta kysyttiin, että voisinko osallistua vapaaehtoiseen ystävätoimintaan. Mietin asiaa ja sitten päätin liittyä mukaan. Lupasin antaa tunnin viikossa yksinäiselle vanhukselle. Se tunti ei ole paljon, mutta siihen lupaukseen on sitten sitouduttava kokosydämisesti. Voin kertoa, että toiminta on hyvin palkitsevaa. Rahaa ei tietenkään makseta, mutta hyvä mieli on kultaakin arvokkaampaa. Ensin minulle annettiin kolme mummoa ystäväkseni, heidän kanssaan sitten yhdessä lauloimme, piirtelimme ja joskus juttelimme niitä-näitä. Vaitiololupauksen takia en voi tarkemmin selostaa ystävämummojeni tarinoita. Senverran kuitenkin rohkenen kertoa, että eräs ystävistäni oli jo yli yhdeksänkymmentä ja dementiakin vaivasi, mutta hän oli innokas laulamaan. Sain lahjaksi vanhan kansakoululaisen laulukirjan ja siitä me lauloimme kaikki osaamani laulut. Minä tarvitsin laulunsanoja, mutta ystävämummoni osasi kaikki laulut ulkoa, kun vain ensimmäisen säkeen aloitin. Nyt tämä ihana mummo laulaa jo taivaisissa kuoroissa, surin aidosti ystäväni lähtöä.

Minulle annettiin sitten uusi ystävä. Ensin kävin tutustumiskäynnillä, sattui olemaan hänen 87. syntymäpäivänsä. Virkailija sitten kysyi, että halusiko tämä mummo Unelmasta uuden ystävän. Ystävyys onnistuu parhaiten, jos molemmat osapuolet hyväksyvät toisensa. Syksyllä vietämme ystäväni 92-vuotispäiviä, olemme hyvin tutustuneet toisiimme näiden yhteisten vuosien aikana. Toivon, että saan pitää tämän ystäväni vielä monta vuotta. Meillä oli oikein onnistunut retki tänään ja kaikilla oli hyvä mieli.

Halusin välttämättä laittaa kollaasiin myös tänä aamuna auenneen pionin kukan, niin puhtaan valkoinen se on.

13 kommenttia:

  1. Tuollainen ystävätoiminta on hienoa, antoisaa, hyvä sinä!

    VastaaPoista
  2. Teet hienoa työtä vanhusten hyväksi.
    Ystävyys on aarre, jota kannattaa vaalia.
    Nostan hattua valitsemallesi toiminnalle, josta varmasti molemmat nautitte.

    VastaaPoista
  3. On suurenmoista, että on ystävä vielä kun on 92v. Äitini, joka on 88v valittaa (ei VALIATA) kun ei ole enään ketää ystävää, kun kaikki on jo kuolleet. Tässä alkaa itsekin olla sen ikäinen, että kaikista ystävistä on pidettävä kynsin, hampain kiinni.Tietysti muutenkin :)

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen retki teillä ja kauniissa maisemissa. Olen lukenut tuosta ystäväpalvelusta ja minusta se on todella hieno asia! Ja todella hienoa on, että sinulla on suuri sydän, johon mahtuu tällaista toimintaa. Avoin sydän ystäville. Ihana Unelma!

    VastaaPoista
  5. SusuPetal, oikeastaan kirjoitin tuon jutun siinä toivossa, että vapaaehtoinen ystävätoiminta saisi uusia henkilöitä mukaan. Varsinkin näin kesällä olisi vanhuksille mukavaa päästä vähän ulos kuulemaan lintujen laulua ja henkäisemään ruusun tuoksua.

    Zilga, niin se on, että ystävyys toimii kahteen suuntaan. Molemmilla on kivaa.

    Amalia, tuota samaa minun ystäväni on sanonut, entiset ystävät ja sukulaiset ovat jo "menneet edellä". Täällä meidän palvelutalolla on monenlaista toimintaa talon sisällä, mutta joskus on hienoa päästä retkelle luontoon.

    Elegia, kiitos kauniista sanoistasi. Ystävyys on samanlainen luonnonvara kuin rakkauskin, mitä enemmän sitä tuhlaat sen runsaammin se palaa luoksesi.

    VastaaPoista
  6. Hyvä homma tuo ystävä, täälläkin sellaista.

    VastaaPoista
  7. Voi kuinka iloinen olen, että nämä yksinäiset mummot ja ihmiset saavat kaltaisiasi ystäviä. Minulla on vielä äitini ja anoppini elossa, kumpikin jo vanhoja. Lisäksi kehitysvammainen veljeni kaipaa huomiota, teen siis itse lähipiirissä samaa työtä. Näen kuitenkin äitini ympärillä monia yksinäisia ihmisiä, jotka kaipaisivat jotakuta sinun kaltaistasi.
    Hienoa!

    VastaaPoista
  8. Unelma sinulla on suuri sydän! Viikossa on monta tuntia jos niistä yhden antaisimme yksinäiselle lähimmäiselle, se ei ole paljokaan meille mutta toiselle se voi olla viikon kohokohta. Mikä tekee meidät niin kiireiseksi nykypäivänä? Itse kävin aikoinaan Punaisen Ristin ystäväpalvelun "kurssin" ystäväksi ja avuksi lähinnä pakolaisille. Valitettavasti en voinut ottaa ketään ystäväksi oman elämän tilanteeni muuttuessa. Suomessa käydessäni joka kerta käyn tervehtimässä vanhaa naapuriamme ja hän muistelee miten pikkutyttönä toin hänelle ensimmäiset sinivuokot ja kielot ja miten hän onkaan onnellinen vierailustani. Ja itselleni saan hyvän mielen pitkäksi aikaa.
    Voi kun Unelmia olisi Suomen maassa useampia!

    VastaaPoista
  9. Hannele, mukava kuulla, että sielläkin on ystävätoimintaa.

    Uuna, sinulla on siellä vielä omat rakkaat omaiset vielä elossa. Nykyään käy usein niin, että nuoriso on lähtenyt työn perässä pois kotiseuduiltaan. Silloin ei kovin usein pääse omaisiaan katsomaan, ystäviä siis tarvitaan. Minun panokseni on aika pieni, mutta yritän sen tehtäväni hoitaa mahdollisimman hyvin.

    Tuikku, oli mukava lukea, että sinä et ole unohtanut vanhaa naapuriasi. Meille pieni asia voi olla tosi suuri arvokas jollekin toiselle.

    VastaaPoista
  10. Hienoa kun toimit vanhuksen ystävänä, varmaankin antoisaa molemmille!

    VastaaPoista
  11. Olet varmaan monelle yksinäiselle nimesi veroinen, hieno juttu! Minulla on hoivissani anoppi 87, asuu tosin alakerrassa omassa asunnossaan. Täällä ei vanhuksia saa laittaa hoivakoteihin jos sukulaisia on elossa, yleensä aina on kun suvut ovat suuria.

    VastaaPoista
  12. Olet ollut niin sydämellisesti mukana minun blogissani, että tulin hakemaan osoitettasi liittääkseni sen blogilistaani, ja täällä tapaan vieläkin avaramman sydämen, avaran vanhuksia kohtaan. Sellaisia me kaikki, jos elää saamme. Kiitos sinulle heidän ja meidän kaikkien puolesta!

    VastaaPoista
  13. Yaelian, Ystävyys on todellakin antoisaa molemmin puolin.

    Sirokko, niinhän se oli täällä Suomessakin aikaisemmin, varsinkin maaseudulla. Eri sukupolvet asuivat yhdessä ja auttoivat toisiaan. Nyt on toisin, nuoret ovat työssä ja lapset koulussa, myös asunnot ovat usein pieniä. Nyt on taas ollut esillä suuntaus, että kunnat auttavat vanhuksia asumaan omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään. Se on varmaankin monelle vanhukselle mieluisin ratkaisu. Näissäkin tapauksissa tarvitaan vapaaehtoisia ystäviä.

    Voi utukka, utukkainen, kuinka kauniisti kirjoitit, olen iloinen, että tulit. On ollut mieluisaa vierailla blogissasi.

    VastaaPoista