tiistai 23. kesäkuuta 2009

Aattona satoi jälleen.

Kokkokin poltettiin tihkusateessa seuraavana aamuna.



Sorsaemo tuli tiedusteluretkelle. Sattuisiko pullaa löytymään?



Tervetuloa vaan, aina jotain kesävieraille tarjotaan.



Pikkuinen lähti yksin seikkailemaan.




Äitisorsa hermostui, mikä siellä liikkuu?



Oliko tämä minkki? Kuva on hieman epätarkka, kun otus oli niin vikkelä.



Minkki ajettiin tiehensä ja rauha palautui, pullaakin alkoi sadella.



Kiitos vaan kestityksestä.



Sitten mustalle kivelle sulkia oikomaan ja lepäilemään.



Luontokuvaajatkin saapuivat.



Järvi näyttää keltaiselta ylhäältä kuvattuna ja siniseltä rannalta kuvattuna.

16 kommenttia:

  1. Kivan näköinen järvi, täällä ei polteta juhannuskokkoa, vain pääsiäisenä ja vappuna.

    VastaaPoista
  2. Siellä sentään poltettiin se kokko, mutta täällä ei näkynyt kokosta jälkeäkään.
    Oli niin kylmä juhannus ilta, että olikohan peruttu koko homma.
    Sorsanpoikaset ovat jo aika isojakin, kyllä se aika menee, ja lapset kasvavat nopeesti!

    VastaaPoista
  3. Voi kun meillä ei näy mitään poikasia. Yksi pari sorsia tossa seilaa, mutta ilman pesuetta :( Ennen meil on ollut vaikka mitä vesilintuja, mutta nyt ei oo kun pari sorsaa ja 10 linnun parvi kuikkia. Tekis mieli syyttää naapurin kakaroita, mutta olkoot...

    VastaaPoista
  4. Mahtavia kuvia sorsista ja muistakin villeistä eläimistä. Onneksi se aurinko paistaa nyt.

    VastaaPoista
  5. Hieno juhannuskokko ja aivan upeassa maisemassa.
    Mukava sorsaseikkailu. Minkit ovat suursurmaajia, jos elävää ruokaa on näköpiirissä.
    Onneksi saitte sen lähtemään.

    VastaaPoista
  6. Blogipalkintoja Mamman maailmaan!

    http://blogisisko.blogspot.com/2009/06/yhta-hymya-summer-smile.html

    VastaaPoista
  7. Hannele, järvi on todellakin kaunis ja niin merkittävä osa Suomen luontoa.

    Harakka, kun kuvasin noita lintuja, niin toivoin olevani Harakka. Minun kuvani ovat niin alkeellisia, vaikka mallit olivat ykkösluokkaa.

    Amalia, kuikka on kaunis lintu. Vesilintujen pesiä tuhoavat petolinnut ja uimataitoiset nisäkkäätkin. Toivottavasti lapset eivät ole tuhoa saaneet aikaiseksi.

    Päivi, vihdoinkin aurinko paistaa. Taidankin lähteä tästä pihatöihin.

    Arleena, kokko rakennettiin aattona porukalla. Illalla sitten alkoi kova sade ja petyttiin, kun tulia ei voitu laittaa. Onneksi aamulla kaunis kokko saatiin kunnialla lähetettyä taivaan tuuliin. Tuli erilaisia muistoja tästä juhannuksesta.

    Anna Amnell, Kävin jo blogistasi hakemassa sen kauniin kesätaivaan, Kiitos.

    VastaaPoista
  8. Onpa ihana kokko! Juuri tallaisina muistan ne lapsuuden kokot. :-)

    VastaaPoista
  9. S., kokko oli todella kaunis. Ensi vuonna tuosta kuvasta voisi tehdä kortin ja lähettää juhannustervehdyksiä.

    VastaaPoista
  10. Onpa upea kuva kokosta! Oikea kunnon, vanhanajan kokko vielä.

    VastaaPoista
  11. Aurea Dama, pojat rakensivat kokon yhteisvoimin, kyllä siitä saikin olla ylpeä.

    VastaaPoista
  12. Aatto olikin aika kylmä ja märkä, mutta nyt tarkenee ja nautitaan niin kauan, kuin tätä herkkua kestää.
    Ihanat sorsanpojat ja emo tietenkin kanssa :)

    VastaaPoista
  13. Zilga, ajatella jos juhannus olisi ollut vanhalla paikallaan, niin ilmat olisivat suosineet lepopäivien viettäjiä.

    VastaaPoista
  14. Kyllä on hieno kokkokuva! Hauska kuvasarja sorsapoikueesta, ovat niin söpöjä!

    VastaaPoista
  15. Onpa komea kokko! Ja suloisia nuo sorsat, melkein tekisi mieli paijata. Kauniissa miljöössä juhlit juhannusta.

    VastaaPoista
  16. marjukka, oli tosi kivaa kuvata tuota sorsaperhettä ja jännitystäkin toi tunnelmaan se vikkelä minkki.

    Elegia, järvimaisema Hämeessä antaa tosiaan hienot kulissit juhannusjuhlaan.

    VastaaPoista