tiistai 31. maaliskuuta 2009

Ensimmäinen laatikko pääsiäistavaroita

On raahattu vintistä. Viikonloppuna haetaan loput. Kuvassa on kotitekoinen tilkkukaitaliina pääsiäisen väreissä.

Kävimme alkukuussa Tukholmassa vähän kiertelemässä kirppareita, loppis på svenska. Sieltä lähti mukaan tuo kiva kukko. Yleensä en ehdi edes vilkaista mitään vaatetavaroita. Kaikki kipot kiinnostavat enemmän. Olen usein kotiuttanut suomalaisia lasiastioita. Suosikkejani ovat Saara Hopean 50-luvulla suunnittelemat esineet. Useimmiten kiertelemme Myrornat ja kaupunkilähetyksen kirppikset edullisia aarteita etsien.

Hassujuttu sattui viimekerralla, kun myyjälle ei raha kelvannut. Olin löytänyt keltaisen ruukunsuojan ja halusin sen ostaa. Mummeli sanoi, että viisi kruunua ja alkoi kääriä kippoa paikalliseen Metrolehteen. Pussukkaani oli kertynyt kolikoita ja toivoin pääseväni niistä eroon ennen kotimatkaa. No, laskin mummolle kymmenen puolikruunusta ja luulin asian olevan sillä selvä, vaan eipä ollutkaan. Mummo alkoi sättiä, että ei hän tuollaisia huoli ja alkoi repiä Metron sivua suikaleiksi. Yritin kysyä, että eikö öre enää olekaan rahaa? Mummo vaan siinä jatkoi marmatustaan kiukkuisena ja iski kipponsa takaisin pöydälle. Mietin siinä, että mistä tuollaisia ärmättejä joskus osuukin kohdalle. Kysyin kuitenkin vielä mummolta: "Mihin parkkeerasit luutasi?" Ilmeisesti mummeli ei ymmärtänyt suomea, koska hän ei lentänyt pöytänsä yli kurkkupilliini kiinni. Niin, ja niistä puolikruunusistakin pääsin eroon, ladoin ne Emmauksen kolikkokoneeseen. Öre on siis vielä käypää rahaa.

Nyt on viisainta lähteä harjoittelemaan valokuvausta.

8 kommenttia:

  1. Jo on aikoihin eletty, kun raha ei kelpaa! Hyvin sanoit mummelille, vaikka ehkä sitä ei ymmärtänytkään ;D

    VastaaPoista
  2. Eipä hän sitä ymmärtänyt, enkä minäkään sitä Suomessa olisi sanonut. Niillä kirppareilla muuten tapaa usein suomalaisia myyjiä, onneksi tämä ei ollut. Tuhma minä, kun närkästyin kolikot kourassa.

    VastaaPoista
  3. Liina on kaunis ja niin on kukkokin.

    VastaaPoista
  4. Kaunis pääsiäisliina sulla ja kukko hieno!
    Oletko ite liinan tehnyt?
    Pitää oikein tarkkaan katsoa, jos vaikka innostuisi, ensi vuoden pääsiäiseksi tekeen, tai kokeileen tollasta.
    Siellä Ruotsissa on varmaan aika paljon kirppareita ja hyviäkin, olen kuullut, itse en ole päässyt käymään.
    Kirppari fani olen kuitenkin täällä suomessa.
    Olipa aika ilkeä vanha noita, kun raha ei kelvannut!

    VastaaPoista
  5. Itse olen liinan tehnyt. Ohjeet sain tilkkukirjasta. Samalla ohjeella olen tehnyt myös peiton Tippana Tiitiäiselle (lue lapsenlapsi). Liinassa on paljon pieniä tilkkuja, mutta ei sitä oikein palasista voi tehdä. Siinä tarvitaan pitkiä suikaleita, joita sitten ommellaan yhteen ja leikellään kolmioiksi. Niitä palasia oli mukava tehdä ja lopputulos oli kiva.

    VastaaPoista
  6. Onpa ihana liina! Kyllä tuollaisella kehtaa hyvinkin pääsiäistä juhlistaa! Meilläkin on jossain (lue: varaston perukoilla, teillä tietymättömillä) sellainen posliininen pääsiäiskukko. Viime vuonna sitä jo etsin, mutta on hyvin siivottu, kun ei löydy...

    VastaaPoista
  7. Kiitos Minz kommentista. Tämä minun kukkoni on lasia ja se on kaksiosainen. Nyt se on syönyt masun täyteen pieniä suklaamunia.

    VastaaPoista
  8. Tää yksi kana täällä voisi kans vaan maata pöydällä vatta täynnä suklaamunia, mutta on niin poikki, ettei jaksa edes syödä. Hitsi mikä kiire työhomman kanssa. Niin se aina on, ison malliston tekoaikana vetelee niin viimoisen päälle viimeisillään, että huh. Kunhan tuonne viikon päähän torstaihin pinnistää niin silloin sen pitäisi olla valmis. Toivon että on...ja sitten syön koko pääsiäisen suklaamunia tai ainaskin mämmiä ja seuraavan viikon nukun, kun olen tämmännyt talviloman siihen. Vien tuo työ niin mukanaan ettei edes kerkiä bloggailemaan....saati sitten muuten vaan maalailemaan. Mutta kivaa se silti on.

    VastaaPoista