maanantai 23. joulukuuta 2024
tiistai 17. joulukuuta 2024
Eilen pihalla.
Tästä en ole selvinnyt vieläkään. Lapioin rollan levyisen väylän portille ja sitten soitin apua. Eipä jaksanut nuorikaan ilman konevoimia. Konetta ei ole, siis piha on jäänyt vaiheeseen. Tehdään jouluna tästä yhdessä iglu. 😊
Nyt on lapioitu pihalle tilaa yhdelle autolle. Pääsee roska-auto käymään jos kääntyy kadulta perä edellä tontille. Kertaakaan aikaisemmin tämän yhdentoista vuoden aikana ei ole yhtenä yönä tällaista lumimäärää satanut.
Miltähän minun talven ihmemaani näyttää maalis-huhtikuussa, jos tämä meno jatkuu?
Kesäkuusta joulukuuhun.
Tähän se on jäänyt blogien maailma v. 2024. Tarkoitus oli etsiä kolme K-kirjaimella alkavaa kuvaa. Tässä ne nyt tulevat vähän viiveellä ja kaikki samassa "potretissa", kirkko, kanootti ja kaide.
Tätä kirkkojoen maisemaa saa ihailla näin kauniina kesäkuussa.
***
Pieni selvitys tässä nyt ehkä olisi paikallaan, kun mitään toimintaa ei blogissa ole kesäkuun jälkeen näkynyt. Ei vaan ole irronnut. Kuvia olen napsinut pitkin vuotta, mutta siellä ne ovat Picasassa tallella. Jospa pieni pikakelaus olisi vuodenvaihteessa paikallaan. Katsotaan, onnistuuko.
Heräsin yöllä yhdeltä, kelloradion punaiset numerot hehkuivat yön pimeydessä sataa ( 1:00 ). En herätessäni heti tajunnut missä olin ja oliko nyt aamu vai päivä. Sitä se on, kun pimeää riittää vuorokaudessa valoa enemmän. Onkohan se kuu, joka saa mamman ihan sekaisin. Viimeksi olen ollut näin pirteänä keskellä yötä varmaankin partiotyttönä kesäleirillä.
Nyt kello näyttää jo viittäsataa, pitäisi kai kömpiä vielä hetkeksi peiton alle. Aamupäivällä pitäisi jaksaa tallustella kaupalle apteekkiin ja jotain evästäkin olisi hyvä hankkia, kun jääkaapissa näyttää olevan hyllyt tyhjinä.
Nimimerkiksi tänään sopisi: "Uneton Padasjoella". No, totuuden nimessä on kuitenkin kerrottava, että normaalisti meikä nukkuu kuin pieni possu, hyvin ja sikeästi.
Hyvää huomenta, Suomi.
torstai 30. toukokuuta 2024
tiistai 30. huhtikuuta 2024
Huh, huh huhtikuu.
Kylmä huhtikuu, vain niukalti aurinkoa näkynyt. Lumitöitäkin on vielä riittänyt.
Kevään ensimmäinen.Tämä kuva on otettu kirkkosillalta, oli siis kuitenkin yhtenä päivänä aurinkoa.
Yksinäinen joutsen on löytänyt puolison, tämä ilahdutti minua.
Aurinko lämmitti jäätynyttä kompostoria.
Lumen alta kukat sinnittelivät esiin.
Sisällä varttuvat samettiruusut ja keijunmekot. Kuvassa on vain osa ruukuista ja amppeleista. Saisipa näitä jo pihaan kanniskella. Tuo kasvivalokin jo ärsyttää näköä.
***
15.04.2024 nousin aamulla seitsemältä bussiin ja matkustin Lahden kautta Turkuun. Jännitti ihan tosi isosti kun vuosikausiin en ole julkisilla liikennevälineillä yksin noin pitkään reissuun lähtenyt. Kaikki on nykyään toisin kuin ennen. OnniBussin lippu varataan netin kautta ja myös maksetaan etukäteen. Tämä paikallinen kyyti maksetaan pankkikortilla linjurin ovelta löytyvän laitteen avulla. Käteiselläkin maksu onnistuu, mutta silloin taksa on n. euron kalliimpi.
Lahdessa odotusaikaa jäi pari tuntia. Ehdin hyvin nauttia hyvän brunssin Asemapäällikkö kahvilassa ennen Turun bussin lähtöä. Turussa velipoika oli asemalla vastassa, tuli hyvä ja turvallinen olo. Veljeni myös auttoi uuden puhelimen ostossa. Oli pakko hankkia uusi, kun vanha laite alkoi käydä liian kuumana. Omat kommervenkkinsä tuon uuden kännykän kanssa taas on. Maailma alkaa olla liian vaikea näin vanhalle.
Huomaan nyt, että pieni irtiotto kotoa tekee sielulle oikein hyvää. Ei muuta kuin varaamaan "tikettiä" toiseen lääniin, jos pieni alakulo seuraavan kerran yllättää. Matkailu piristää.
28.04.2024 hän olisi täyttänyt 74 vuotta. Nyt on muistojen vuoro, talvipäivä v.2019.
Veijo ja Leo-koiruli
Hauskaa oli miehellä ja koiralla.
Saksalan sillalta kuva, vesi virtaa vauhdilla. Kiertelin päivällä sellaisia reittejä, joita kuljimme yhdessä tässä kylän maisemia ihailemassa.
***
Tällainen hirmu jylläsi pihalla maanantaina.
Meillä oli pylvään juurella krookuksen sipuleita ja kiurunkannuksia. Sain luvan nostaa kukat ennen koneen rytäisyä. Kaikki säilyivät ehjinä mustan jätesäkin päällä. Myöhemmin täytin tuon syvän kuopan kompostijätteellä ja mullalla, kukat pääsivät takaisin omalle paikalleen.
Kolme H-kuvaa huhtikuussa.
Harakka.
Muistuipa mieleeni vanha loru lapsuuden leikeistä.
"Näin harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää.
Antaa sulle, - antaa mulle, - sulle ei annakaan.
Puh, pah, pelistä pois."
Muistan paheksuneeni tuota "hännällänsä", eihän harakalla ole häntää, sehän on pyrstö.
Meni tämä H-postaus hieman viimeiseen hetkeen, oli etsittävä vanhoja kuvia. On ollut vähän kiireitä, niinhän eläkeläisellä pitääkin olla.😊
Täällä lisää haastekuvia.
maanantai 25. maaliskuuta 2024
Yksin, sinäkin.
Hyvin tuo tuntuu tietävän missä kohdassa eniten kasvaa lumpeita ja ulpukoita, siellä kaivelee itselleen ravintoa, pyrstö vaan näkyy pinnalla.
Tuota katsellessa tulee lohduton olo. Tänä keväänä on ollut paljon harmaita päiviä, aurinkoa jo kaipailen.
Kuvat napattu parvekkeelta ilman "putkia".