Lauantai toimintaa täynnä.

Keinuhongan tilalla oli taas markkinat joulun teemalla. Saatiin hieno aurinkoinen päivä, luntakin oli riittävästi rekiajeluun. Oikein käy kateeksi tuolle nuorelle miehelle reen perässä, rennosti ottaa elämän, niinhän sen pitää ollakin.

Olemme aina liikkeellä jos Keinuhongalla jotain tapahtuu, tykkään näistä vanhoista tavaroista.

Myymälä on vanhassa navetassa.

Olen taas kuvannut vaan näitä kivoja sisustuselementtejä, myymälässä löytyy myös laadukkaita vaatteita ja kodin tekstiilejä.

Ostettavaakin löytyi, juustomaitoa pakastekaapista. Vesi tulee kielelle kun ajattelenkin uunijuustoa.

Tilalla myydään oman pihaton lihatuotteita ja näin joulumarkkinoilla tarjottiin sonniburgereita ja lihakeittoa. Mekin ostimme lihakeitot, oli tosi hyvää, eikä jauhelihassa oltu nuukailtu. Kuuma keitto lämmitti mukavasti pikku pakkasessa.

Rekiretkistä nauttivat pienet ja vähän isommatkin. Olisin itsekin halunnut mennä, mutta en kehdannut.

Kotimatkalla poikkesimme ruokaostoksille lähi kauppaan, ihana yllätys, riisipuuroa tarjolla. Olemme jo kotonakin kahdet joulupuurot laittaneet tuulensuojaan. :-)  Jouluruokien parhaimmistoa.

Päivämme oli tapahtumia täynnä, jatkuu huomenna. Niin sanottiin joskus muinoin radiossakin päivittäisen Kalle Kustaa Korkin seikkailuiden jälkeen. Muistankohan oikein, tarjoiltiinko niitä seikkailuita viiden minuutin pätkissä uusintoina?

Eilen kunnioitettiin sankarivainajien muistoa kynttilöin.

Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä. Kynttilät saivat palaa rauhassa. Täällä kirkonmäellä yleensä tuulee aina tai sataa vettä kaatamalla. Tämän kertoi monina vuosina kynttilöitä sytyttänyt mieshenkilö.

Aurinko on laskemassa ja kuukin paistaa juuri puiden yläpuolella, lippu lepää rauhallisena tankoa vasten.

Mietimme häntä, jonka haudalla kynttilämme sytytimme. Hän joutui jättämään kolmekymmentäneljä vuotiaana vaimonsa ja pienet lapsensa. Uhrin suuruutta on vaikea käsittää. Itsenäisyydellämme on kallis hinta.

Talo laskevan auringon. Terveyskeskus on ihan tässä kirkon lähellä, kauniilla paikalla järven rannalla. Vuodeosastoa uhkaa sulkeminen, kukaan ei tiedä mitään. Henkilökunta kyselee ihmeissään netissä, että  kuinka heidän käy.

*
Netissä on myös kyselty mahdollisuudesta antaa jouluiloa vähävaraisille kuntalaisille, haluttaisiin auttaa oman pitäjän  asukkaita.

Kuntalaan saa viedä paketteja 12.12. päivään mennessä, sosiaalivirkailija toimittaa paketit tarvitseville. Lahjan päälle on hyvä merkitä onko sisällä pojalle tai tytölle tarkoitettua tavaraa ja minkä ikäiselle. Ruokatarvikkeita voi myös laittaa pakettiin, ei kuitenkaan jääkaappitavaraa. Lahjan saaja ei tiedä lahjoittajaa, eikä paketin antaja kuka hänen pakettinsa saa. Hyvää Joulua!

Olen lähettänyt joka vuosi paljon joulukortteja, usein itse tehtyjä. Nyt on inspiraatio kadonnut, en keksi mitään erityistä. Korttirahat ovat  menossa joulupakettiin, olen saanut ohjeet sosiaalihoitajalta. Tuntuu oikein hyvältä.

Koska  olen jo ikäihminen ja monet ystäväni vuosien takaa ovat vain "joulukorttiystäviä" välimatkojen takana, niin laitan kaikille tietokonetta käyttäville nettikortin. Onhan mukava edes kerran vuodessa ilmoitella, että hengissä vielä ollaan. Edellyttäen tietenkin elossaolon kyseisenä aikana. :-)  Monet ikätoverini eivät koskaan ole tietokonetta käyttäneet, joten heille laitan jotain viestiä.  Tässä syy miksi kerron joulupaketista blogissa. Toinen on tietenkin se, että tässä on ideaa teillekin, jotka haluaisitte auttaa anonyyminä oman kunnan perhettä tai perheitä.

Muistatteko Kiekun ja Kaikun? Klik

Kirje Kelalta.

Sain kirjeen Kelalta. Lääkkeitteni vuosiomavastuu on ylittynyt, pyydetään kuitteja marraskuun alusta lähtien ja hakemus täytettäväksi lisäkorvauksen saamiseksi. Erikseen huomautetaan, että kirjeen postimaksu on itse maksettava. Vaikuttaa siltä, että Kelan ilmaisia palautuskuoria ei enää ole.

No, ostanhan minä sen postimerkin, mutta tuntuu jo epätoivoiselta tuo säästäminen. Kohta käännetään varmaankin kirjekuoriakin, täytyykin valita iso ja kunnollinen kuori anomukselleni.

En enää ymmärrä, mihin tuota yhteiskunnan rahaa säästetään ja kenelle? Perintöjäkö?  Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että kuntiin perustettaisiin uudelleen lakkautet pankit, Kelan toimistot, poliisilaitokset, postit, koulut, tk:n vuodeosastot, ambulanssit ja pikkukaupat y.m....  Tulisi kuntiin työpaikkoja ja asukkaita. Nuorison ei tarvitsisi jättää kotiseutujaan ja vanhuksiaan toisten kärrättäväksi  kuolemaan yksin vierailla paikkakunnilla. Kunnat saisivat verotuloja, raha kiertäisi täällä kotimaassa, ei tarvitsisi muutamien harvojen rahasäkkejään Panamaan rahdata.


Mietin tilannetta täällä syrjänperällä ( kehä kolmosen takana ). Vanha pariskunta asustaa vanhassa mökissään, toinen sairastuu ja toinen ei pysty potilasta kotona hoitamaan. Vanhus kyyditään toiseen tai kolmanteen pitäjään tai kaupunkiin hoitoon. Ajokuntoa ei kotiinjäävällä enää ole ja linja-autovuorot ovat jo vuosia sitten lakkautettu. Mistä rahat taksikyyteihin? Jos vanhus tai sairastunut nuori pääsisi oman kuntansa alueelle vuodeosastolle voisivat omaiset ja ystävät käydä potilasta tapaamassa. Hän ei tuntisi itseään hylätyksi, eikä ahdistuisi vaikka hoitohenkilökuntakaan ei enää välttämättä ymmärräkään suomenkieltä. Kotiinjääväkään ei tuntisi niin suurta ikävää kun voisi vaikkapa päivittäin käydä omaistaan tervehtimässä.

Vanhusten huoli on nyt suuri,  Kuinkahan tässä lopulta käy? Siinä päivän puheenaiheet itsenäisyyspäivän viikolla, olkoonkin vaan juhlissa hienot tarjoilut ja rouvilla upeat puvut.



Oho, nyt kävi vahinko. Nimipäiväkakkua tehdessäni olin huomaamattani pudottanut mustikan lattialle, nyt sen loppusijoituspaikka on löytynyt olohuoneen matolta. Millähän tuon iloisen värin saisi kunnialla matolta pois?
Auttaisikohan sappisaippua?

Itsenäisyyspäivä

Aurinko nousee kohta metsän takaa, on aivan tyyntä. Katsotaan nyt saako  lipun kauniit värit paremmin päivällä esille, tarvittaisiin pieni tuulen henkäys.

Juhlapäivää vietämme täällä kotona. Iltahämärissä käymme sankarihaudoilla viemässä kynttilän elämänsä Suomelle uhranneen haudalle.

Illalla sytytämme kotona kynttilät ja katsomme televisiosta linnan juhlia.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Eilinen yhtä juhlaa, nimipäivä ja konsertti

Eilen kaikilla Unelmilla oli nimipäivä. Ystävät ilahduttivat tekstiviestein, puheluin, nettikortein ja postikortein. Tässä lähellä asuvat ystävät poikkesivat kahvilla, sain heiltä tuon kauniin valkoisen joulutähden. Yritettiin löytää kukalle sopiva vedoton paikka, toivottavasti kukka viihtyy tässä.

Kakkuakin leivoin, tuo koristelu ei nyt ihan nappiin mennyt. Tuli kakusta vähän tekijänsä näköinen, hieman räjähtänyt. En kehtaa ruokablogiin laittaa ohjetta kuvan kanssa.

Kiitos ystävät muistamisesta, olette ihania.

Yhdessä vieraidemme kanssa lähdimme kirkkoon konserttiin. Laulajatarta en tuntenut, mutta Kalevi Kiviniemi on sykähdyttänyt esityksillään aiemminkin sydäntäni. Taiteilijoiden joulukiertue jatkuu, tänään Lammin kirkossa ja huomenna Turun Tuomiokirkossa. Voin vain kuvitella kuinka hienosti Tuomiokirkon urut pauhaavat Kiviniemen soittaessa urkusooloa.

Konsertti oli elämys, kiitos järjestäjille.

Aamulla taas peurat tulivat. Kiljuin taatalle täältä koneen vierestä, että bambit pihassa, hän rynräsi kameraa etsimään.  Hämyisen päivän kuvat lasin läpi otettuina.

On oikein mieltä ylentävää katsella noita siroja eläimiä juoksentelemassa näin lähellä meitä.

Eilen päivällä meitä pelästytti kauhea mekkala pihalla. Kaksi kissaa tappeli tuijassa. Luulimme ensin, että joku kissa on ehkä jäänyt vahingossa autotalliin ja huutaa nyt hädissään apua. Mentiin ulos katsomaan, ääni kuului korkeasta tuijasta. Mies meni lähemmäksi puuta, kissat pelästyivät ja tulivat alas. Vielä siinäkin vaiheessa tappelivat ja mourusivat keskenään. Tuttuja kissoja molemmat, kumpikin taitaa pitää meidän pihamme omana reviirinään. Mitä kamalia sähinkäisiä, kotikissat. 

Kylällä tapahtuu

Lapset lauloivat joululauluja.

Myyntikojut ovat kuin Tuomaan markkinoilla pääkaupungissa.

Aulin kampaamossa tarjoiltiin glögiä. Kiitos, Auli  ♥

Taidegalleria Pikantin joulutarjontaa. Iloisen värisiä sukkia, kaikkia kokoja vauvasta vaariin.

Pikantissa on taideyhdistyksen omien taiteilijoiden näyttely. Anja Santalahden kauniita lintuja, löytyypä sieltä pikkuinen kisukin.

Löytävätköhän nämä hauskat ukkelit itselleen kodin jouluksi?

Pieni kahvitteluhetki.

Pikantista voi ostaa leivonnaisia myös kotiin vietäväksi. Eeva Salmensuun rehevät auringonkukat tuovat mieleen kesän ja ihanan valon.

Valitettavasti en osaa nimetä kaikkia taiteilijoita, mutta paikan päällä kannattaa käydä tutustumassa, nimilistat ovat tuossa pöydällä. Jos vielä ehdin käydä näyttelyssä niin selvitän kuvissa olevien taulujen tekijät. Näyttely on avoinna tammikuulle asti.

Kerran kesällä.

Tämä asia on minulla roikkunut mielessä koko syksyn. En oikein meinannut löytää sitä alkulausetta.

Huomasin kesällä R-kioskilla tutut kasvot. Olemme joskus vuosia sitten olleet saman työnantajan palveluksessa. Kerroimme kuulumisia puolin ja toisin. Eipä olisi uskonut siellä työpaikalla, että seuraavaksi tapaamme täällä Hämeessä.

Tämä iloinen ja ystävällinen mies on Pekka Otollinen, hän kertoi kirjoittaneensa kirjan, se oli nyt ihan uunituore. Ostin kirjan ja lupasin kirjoittaa lukemastani jotain blogiini. Kuvittelin lukevani tuon kirjan tuosta vaan suitsait sukkelaan. Vaan toisin kävi. Tässä kirjassa on niin paljon asiaa ja pohtimisen aihetta, että sitäpä ei pikalukuna tietoisuuteen isketäkään.

Pekka on tehnyt henkilöstön kehittämistyötä yli 30 vuotta. Olen itsekin työelämässä ollessani saanut osallistua hänen vetämälleen kurssille. Pekka osaa tuoda tärkeät asiat kiinnostavasti ja usein myös huumorilla siivitettyinä kuulijoiden tietoisuuteen.

Pekka on nykyään yksityisyrittäjä, hän on kiertänyt yli sadassa työyhteisössä koulutustehtävissä ja on kerännyt työstään ja kokemuksistaan kirjan.

Luin kirjan ja siinä jäi tärkeänä ajatuksena mieleeni yhdessä tekeminen.
 Ketään ei pitäisi sivuuttaa, olisi kunneltava työyhteisön kaikkia osapuolia, saada koko yhteisö sitoutumaan ja uskomaan parempaan tulevaisuuteen.

Enää en voi taivastella työelämän ongelmia enkä sen mahdollisuuksia koska olen jo elämäni viimeisellä neljänneksellä  "johtamassa"  tätä elinpiirini kahden hengen tiimiä. Yhteistyö täälläkin on avainsana molempien onneksi ja hyvinvoinnin perustaksi. Meitä on tässä kaksi pomoa ja kummallakin yksi alainen. Nih..

Voin vain kuvitella lukemieni uutisten perusteella kuinka vaikeaa työelämässä on nyky Suomessa kaikkine yt-neuvotteluineen ja leikkauksineen. Kenelläkään ei tunnu olevan varmaa työpaikkaa.

En ollenkaan ihmettele, että Pekan tasoista positiivista ammatti-ihmistä kutsutaan usein työpaikoille purkamaan syntyneitä pattitilanteita.

Toivotan Pekalle edelleenkin viisautta ja voimia tärkeässä koulutustyössään.

 
 Kuvaa klikkaamalla uskoisin tekstin aukeavan luettavaksi.

Tässä Pekan yhteystiedot, jos haluat kysyä kirjasta lisätietoa tai hankkia kirjan omaksesi.


Pekka Otollinen
Työyhteisövalmentaja, työnohjaaja STOry, coach
Tiimi-Innostaja Oy
www.tiimi-innostaja.fi
tiimi.innostaja@pp.inet.fi


Uutisia Pekalta;
"Kirja on  valittu Humanistisen ammattikorkeakoulun oppikirjaksi yhteisöpedagogin ammattitutkintoon,
joka toteutetaan työyhteisökehittäjäpainotteise

na ja kirja toimii opiskelijoiden orientaatioperustana".