perjantai 7. joulukuuta 2012
torstai 6. joulukuuta 2012
Jouluvalot syttyivät Fuengirolassa.
Eilen illalla lähdimme ihastelemaan kaupungin jouluvaloja.
Valitettavasti pieni kamerakuva ei tee oikeutta kauniille valaistukselle.
Kaupungintalon aulassa avautui eilen pienoisnäkymä vanhaan kaupunkiin. Tässä kuvassa pieni näkymä tallista seimineen.
Tunnisteet:
Fuengirola,
Juhlan aika,
Matkalaisen lokikirjat
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Markkinat
Tiistaisin täällä on isot markkinat. Siispä markkinpaikalle minä ja taata mokkulakauppaan. Sinne yritettiin mennä jo eilen, mutta tungos oli niin valtava, että ei jaksettu jäädä norkoilemaan vuoroamme. Suomalaisia lomailijoita oli tullut kuun vaihteessa paljon ja nyt oltiin vailla nettiyhteyksiä.
Vihannes ja hedelmätiskit saavat minut aina sekoamaan. Viime keväisestä sentään opin, että minun ei kannata kaikkia mahdollisia kasviksia kerralla hamstrata, tulevat ne kauppiaat taas ensi viikollakin.
Nyt näyttäisi olevan persimonien aika, niitä myytiin eurolla kilo. Ihmeteltiin niiden makeutta ja mehuisuutta, pehmeitäkin olivat. Suomeen taidetaan persimonitkin tuoda raakana.

Minulla oli yksi ostos mielessä. Lentelin tänne vain lenkkitossut ja croksit mukanani ja se vihoitteleva vaivasenluu. Etsin kenkäkauppiaan, sellaisen joka myi muutakin kuin piraattitossuja. Selostin myyjäpariskunnalle, että nyt pitäisi löytyä mummelille mustat kengät. Ikäihminen ei voi joulukirkoon lenkkareissa mennä. Eipä tuo varsinainen päivän sankari lenkareista piittaisi, mutta hänen uskolliset palvelijansa voisivat syytellä mummelia kunnioituksen puutteesta. Eivät myyjät minun puhettani ymmärtäneet, mutta en minäkään heitä.
Hiplasin siinä paria mustaa kenkäparia, oikean jalan kenkä oli sopiva, mutta vasen oli liian pieni, se viheliäinen vaivasenluu. Myyjärouva ojensi sitten numeroa isompaa paria, mutta se olikin ruskeaa väriä. Negro, negro, parkaisin minä. No, ei tässä ole mitään rasistista mukana, negro on espanjankielellä musta.
Mustat kengät löytyivät ja nyt voin sanoa, että jalkaa suuremmat kengät. Silloin lapsena oli joskus toisin päin kenkää suuremmat jalat. Nirkkoon on vaan sullottava paperitollo ja hiihdeltävä varovaisesti. Yritettävä muistaa, että kenkä astuu varpaiden edellä. Pysyi se Peppi Pitkätossukin pystyssä ja Leningradcowboysit, vai pysyivätkö?

Investointi näihin kenkiin ei ollut kummoinenkaan seitsemällä €urolla heltisivät.
Vihannes ja hedelmätiskit saavat minut aina sekoamaan. Viime keväisestä sentään opin, että minun ei kannata kaikkia mahdollisia kasviksia kerralla hamstrata, tulevat ne kauppiaat taas ensi viikollakin.
Nyt näyttäisi olevan persimonien aika, niitä myytiin eurolla kilo. Ihmeteltiin niiden makeutta ja mehuisuutta, pehmeitäkin olivat. Suomeen taidetaan persimonitkin tuoda raakana.
Minulla oli yksi ostos mielessä. Lentelin tänne vain lenkkitossut ja croksit mukanani ja se vihoitteleva vaivasenluu. Etsin kenkäkauppiaan, sellaisen joka myi muutakin kuin piraattitossuja. Selostin myyjäpariskunnalle, että nyt pitäisi löytyä mummelille mustat kengät. Ikäihminen ei voi joulukirkoon lenkkareissa mennä. Eipä tuo varsinainen päivän sankari lenkareista piittaisi, mutta hänen uskolliset palvelijansa voisivat syytellä mummelia kunnioituksen puutteesta. Eivät myyjät minun puhettani ymmärtäneet, mutta en minäkään heitä.
Hiplasin siinä paria mustaa kenkäparia, oikean jalan kenkä oli sopiva, mutta vasen oli liian pieni, se viheliäinen vaivasenluu. Myyjärouva ojensi sitten numeroa isompaa paria, mutta se olikin ruskeaa väriä. Negro, negro, parkaisin minä. No, ei tässä ole mitään rasistista mukana, negro on espanjankielellä musta.
Mustat kengät löytyivät ja nyt voin sanoa, että jalkaa suuremmat kengät. Silloin lapsena oli joskus toisin päin kenkää suuremmat jalat. Nirkkoon on vaan sullottava paperitollo ja hiihdeltävä varovaisesti. Yritettävä muistaa, että kenkä astuu varpaiden edellä. Pysyi se Peppi Pitkätossukin pystyssä ja Leningradcowboysit, vai pysyivätkö?
Investointi näihin kenkiin ei ollut kummoinenkaan seitsemällä €urolla heltisivät.
tiistai 4. joulukuuta 2012
Nimipäivä
Matkapäivän iltapäivällä väsytti niin ankarasti, herätyshän oli jo aamulla kolmelta. Siesta on hyvä keksintö.
Oli niin ihanaa pulahtaa lepuuttamaan lentomatkan turvottamia jalkoja lämpimään veteen.
Vihdoinkin nettiyhteys.
Tästä se alkoi, kulkurille eväitä Vantaan lentokentältä. On se kulkutauti vaan aika epeliä, matkaan on päästävä vähintään kerran vuodessa.
perjantai 30. marraskuuta 2012
Aamukampa / vuosikampa 2012 # 25
Vakiokohde on nyt päivän etuajassa, kun huomenna en ole täällä, enkä mahdollisesti pääse koneelle muutamaan päivään. Aamulla varhain pitäisi nousta siiville. Toivottavasti kiitotie saadaan auratuksi siihen mennessä. :-)
Sää oli melko kauhea, mutta kahlasin kuitenkin lumessa ottamaan tämän kuvan, aura-auto ei ollut vielä käynyt. Ensimmäistä kertaa tällä laiturilla seisoessani ei tehnyt mieli pulahtaa veteen.

Nyt olemme jo siinä kohdassa vuoden kulkua, että Pian tallilla Öjassa valmistaudutaan jouluun. En ole koskaan aikaisemmin missään nähnyt näin kaunista tallia. Keväällä laitoin kuvia tallin kesäasusta.
Pia on antanut luvan näiden kuvien julkaisemiseen blogissani.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


