tiistai 16. kesäkuuta 2009

Vikingline yllätti

Sain keväällä Vikingline´ilta viestin, että olen saanut ilmaisen bonusmatkan. Iloisena varasin matkan ja lupasin ottaa nuorimmat lapsenlapset mukaan risteilemään (pieni neito oli menossa muualle). Jännitin valtavasti, että paraneeko selkäni senverran, että pystymme matkustamaan. Olisi ollut iso pettymys, jos matka olisi jäänyt tekemättä.

Tänään en ehtinyt vielä kaikkia kuvia käsitellä ja koneaikaakin oli niukasti, kun pojat olivat loppupäivän täällä. Laitan huomenna sitten kuvia ja vähän selostusta matkastamme. Pojat kävivät taatan kanssa kirtoajelulla ja mamma teki pienen kirppariretken sillä aikaa. Tukholmassa oli sateinen päivä, ohjelma piti suunnitella sen mukaisesti. Klikkaa kuvia.



Tässä kuvia laivan kannelta otettuna. Helsinki näyttää hienolta mereltä päin kuvattuna.



Pojat siinä katselevat valkoisen laivan menoa. Aurinko paistoi lähtiessämme.



Tämä lokki on ruotsalainen. Siinä oli yhden lokin vastaanottokomitea.



Näin sateiselta näytti Tukholma.



Onneksi mitään kaatosadetta ei tulllut ja Tukholmaan on aina kiva mennä, vaikka säät eivät aina suotuisia olekaan.



Huomenna laitan kirpparikuvia, heti, kun saan valmiiksi.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Viisituhatta mittarissa.



Olen aivan onskuna. Omppulaskuri näyttää viittätuhatta. Kiitos lukijoille.



Viime päivinä en ole pystynyt tarinoita kirjoittamaan selkäkipujen takia. Olen vain kiireesti käynyt lukemassa ja joskus kommentoimassa ystävien blogeilla. Nyt selkäni on taas paremmassa kunnossa ja huomenna on jotain kivaa tiedossa. Kerron sitten tiistaina lisää.

Klikkaa auki tämä kaunis kukka. Tämä kukka kukkii pihallamme.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Alppiruusut hehkuvat.

Tuosta aamuisesta postista tuli niin surullinen, että päätin vielä käydä kuvaamassa kauneutta päivääni piristämään.



Näitä jaksaa ihailla joka päivä. Vuosi on taas odotettava seuraavaa kukintaa, nyt on nautittava kukkien hehkusta.



Olen huomannut, että jotkut ohikulkijatkin ovat pysähtyneet ihailemaan. Seuraavaksi tulevat sitten pionit, ovat vielä vähän hentoja, kun ne viime kesänä vasta istutimme.



Ruusuorapihlaja on myös uhmannut koleita säitä ja avannut nuppujaan. Tämä pieni kukkakimppu kasvaa suoraan rungon haarasta. Aika suloinen.



Tässä oksassa on kukkia runsaasti. Kannattaa taas klikata kuvat auki.


Eletäänkö samaa kesää, kuin 31.05.2009 ?

Muuttuivat ilmat hyisiksi, kaksikymmentä astetta lämpöä vähemmän kuin kuukauden vaihteessa. Yöksi yritin suojata arempia kukkia.



Näiden viritysten alla värjöttelevät kesäkurpitsat.



Tomaatti asuu tämän tötterön alla.



Pienelle kesäasukkaalle kävi huonosti. Oliko paleltunut pesäänsä tai muutoin vain pudonnut ruusupenkkiin? Emolintu kuitenkin käy vielä pesällä, ehkä siellä joku västäräkkilapsonen vielä on hengissäkin.



Tänne omenapuun alle kaivoin pienen tipin jäännökset. Varisseet omenankukat peittävät maan.


lauantai 6. kesäkuuta 2009

Äitini syntymäpäivänä.

Tänään äitini täyttäisi yhdeksänkymmentäviisi vuotta. Hänen leposijansa on kuitenkin ollut jo yli kolmekymmentä vuotta Liedon kirkkomaalla Aurajoen rannalla. Selkäkipujen takia en itse pysty pitkää aikaa koneen vieressä istumaan, siispä annankin äidilleni puheenvuoron.

"Vuonna 1939 Kotikielen Seura ja Sanakirjasäätiö julistivat kilpailun yksijaksoisten tekstinäytteiden talteensaamiseksi suomen murteista".

Äitini osallistui lähettämällä kaksi murrejuttua oman kotipitäjänsä murteella kirjoitettua. Palkinnoksi hän sitten v1940 sai nidotun painoksen Suomen Kansan Murrekirjasta. Sivut olivat sillätavalla taitellut, että tarvittiin paperiveistä jos halusi päästä tekstiin käsiksi. Kotonani sitä kirjaa luettiin ahkerasti ja esiteltiin vieraillekin.

Vuosien saatossa se kirja sitten hävisi jonnekin, taisi tulla "silmänreikiä" täyteen.

Tässä jonain päivänä muistin tämän vanhan jutun ja aloitin Googlesta etsiä tätä kirjaa. Hämmästyin oikein, kun huomasin erään kielentutkijan esitelleen pientä pätkää äitini tekstistä esimerkkinä äitini kotimurteesta. Sieltä sitten löysin tämän vanhan kirjan oikean nimen ja taata tilasi kirjan lähikirjastoomme. Koska tästä tapahtumasta on jo 70 vuotta aikaa kulunut niin uskallan kopioida toisen äidin kertomuksista tähän blokiini.



Tässä kuvassa äitini on ehkä viisitoista vuotias, hän on vasemmalla seisova pienin tyttö.

Laitan tämän tekstin tähän, jos joku jaksaa lukea länsimurteita. Teksti näkyy selvemmin, kun klikkaa kuvaa.



keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Saimme pahan mielen

Voi tätä harmistuksen määrää. Pihamme yhdellä reunalla on jalankulkutie ja rinteeseen on istutettu ohikulkijoiden iloksi narsissia, vuorenkilpeä ja vuoristomäntyä. Olen huolehtinut siitä rinteestä, vaikka se ei meidän piha-aluettamme varsinaisesti ole, kuuluu kuitenkin taloyhtiöllemme. Pihamme on korkeammalla tien tasosta.

Nyt oli jollekin ohikulkijalle ollut kukkien kauneus liikaa, piti tuhota kaikki. Vuorenkilpien kukat on katkottu ja mäntyjen uudet vuosikasvut revitty irti tai osa katkottu. Onneksi niitä latvoja on niin paljon, että jotain jäi vielä ehjäksikin.



Tämä oksa ei tänä vuonna pituutta kasva.



En kerännyt kukkien jäänteitä pois, ajattelin, että muutkin ihmiset näkevät tapahtuneen tuhon.



En voi ymmärtää, mikä saa ihmisen tekemään tällaista. Meillä ei täällä ole vihamiehiäkään, kun emme tunne ketään.



Onneksi narsissit ehtivät kukkia rauhassa.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Päivän kukkakatselmus

Mikähän pensas tämä on? Oksat ovat punaiset, kukkii koko kesän. Laitoin kuvan isommalta alalta. Klikkaa auki.



Samassa oksassa saattaa olla kukkia, raakoja valkoisia marjoja ja tummansinisiä kypsiä marjoja. Linnut pitävät marjoista. Pensaat kasvavat etupihan puolella.



Mustasilmäsusanna kuistilla.



Tämä kaunis västäräkki on yksi meidän alivuokralaisistamme, sen pesä on kattotiilen alla. Kaksi muuta asukastamme olenkin jo esitellyt aiemmin. Sisilisko asustaa portaan alla ja siili kuistin alla. Kivoja kesäasukkaita meillä. Lintuemo on viemässä ruokaa poikasilleen. Jonkun pitkäsäärisen ötökän on kiinni saanut. Klikkaa kuva isommaksi.



Kurjenpolven sukua.



Alppiruusun kukissa on käynyt kova kuhina tänään. Kimalaiset ovat olleet ahkerina. Ajatella mikä ihana duuni niillä on, saa vaan lennellä kukasta kukkaan ja maistella mettä.



Akilleija on yksi suosikkini, tänään aukeni ensimmäinen kukka.