maanantai 28. huhtikuuta 2025

Tänään pitäisi olla Italiassa

Niinkuin silloin ennen. Minulla on tuo huivikin vielä tallella.
Olisin laittanut kuvan Veijostakin tuolta matkalta, en löytänyt. Silloin kamera oli aina Veijon taskussa. Oman kameran hankin vasta siinä vaiheessa kun perustin oman blogin.

Hänellä olisi tänään syntymäpäivä. 
Kuva on huono, valokuvasin vanhan kuvan kun en osannut skannata, olen unohtanut.


Kerran kesällä. Onnelliset.


 Veijo tykkäsi värkätä jotain käsillään. Tässä entisöidään vanhaa kukkapylvästä. Työ jäi kesken.

Kerronpa nyt miksi tällainen vanhojen kuvien esittely.

Puolisoni syöpähoitojen aikana meillä oli haaveena matkustaa vielä kerran Firenzeen, siinä vaiheessa vielä uskoimme hoitojen tehoavan. Suunnittelimme matkaa hänen 75-vuotispäivänsä aikoihin. Tätä matkaa meille ei enää suotu, mutta sen suunnittelukin toi vähän lohtua ja toivoa elämään.

Tuon ensimmäisen kuvan ja viimeisen välillä on 45 vuotta, niistä jokaisesta olen Luojalle kiitollinen. Kauniit muistot ovat antaneet voimia jatkaa yksin matkaa. Onhan minulla ollut  tukena rakkaat lapset, lastenlapset ja vuoden ikäinen lapsenlapsenlapsikin, on onnea. Omaisten ja ystävien myötäeläminen on myös ollut korvaamattoman tärkeää ja arvokasta. Heitä kaikkia ajattelen lämmöllä ja siunaten jokaisena päivänäni.
 
Kun puolisoni oli kuollut, niin ystävä lohdutti,  jos jaksat kaksi vuotta, niin sitten helpottaa. Uskon, että siinä kuului kokemuksen ääni. Suru ja kaipaus ei koskaan katoa, mutta  sitä vaan sopeutuu ja alistuu siihen kohtaloon mikä määrätty on.
 
Tänään on ollut aurinkoinen päivä, kävin Lahdessa hoitamassa asioitani, bussilla menin. Kierrettiin kylien kautta, iloitsin pihojen onnenpensaiden ja kevätkukkien väriloistosta. Kovin ovat aikaisin kukat avautuneet tänä keväänä. 


Tämä kuva meidän pihalta. Toivon, että vielä jaksaisin taas innostua valokuvaamaan oman pihani kukkia ja päivittämään joskus blogiakin. Kukapa tietää vaikkapa vielä joskus sinne Firenzeenkin... :-)

maanantai 23. joulukuuta 2024

Joulu


 Sydänlämmin tervehdys kaikille.

tiistai 17. joulukuuta 2024

Eilen pihalla.


 Tästä en ole selvinnyt vieläkään. Lapioin rollan levyisen väylän portille ja sitten soitin apua. Eipä jaksanut nuorikaan ilman konevoimia. Konetta ei ole, siis piha on jäänyt vaiheeseen. Tehdään jouluna tästä yhdessä iglu. 😊

Nyt on lapioitu pihalle tilaa yhdelle autolle. Pääsee roska-auto käymään jos kääntyy kadulta perä edellä tontille. Kertaakaan aikaisemmin tämän yhdentoista vuoden aikana ei ole yhtenä yönä tällaista lumimäärää satanut. 

Miltähän minun talven ihmemaani näyttää maalis-huhtikuussa, jos tämä meno jatkuu?

 


Kesäkuusta joulukuuhun.


 Tähän se on jäänyt blogien maailma v. 2024. Tarkoitus oli etsiä kolme K-kirjaimella alkavaa kuvaa. Tässä ne nyt tulevat vähän viiveellä ja kaikki samassa "potretissa", kirkko, kanootti ja kaide.

Tätä kirkkojoen maisemaa saa ihailla näin kauniina kesäkuussa.

***

Pieni selvitys tässä nyt ehkä olisi paikallaan, kun mitään toimintaa ei blogissa ole kesäkuun jälkeen näkynyt. Ei vaan ole irronnut. Kuvia olen napsinut pitkin vuotta, mutta siellä ne ovat Picasassa tallella. Jospa pieni pikakelaus olisi vuodenvaihteessa paikallaan. Katsotaan, onnistuuko.

Heräsin yöllä yhdeltä, kelloradion punaiset numerot hehkuivat yön pimeydessä sataa ( 1:00 ). En herätessäni heti tajunnut missä olin ja oliko nyt aamu vai päivä. Sitä se on, kun pimeää riittää vuorokaudessa valoa enemmän. Onkohan se kuu, joka saa mamman ihan sekaisin. Viimeksi olen ollut näin pirteänä keskellä yötä varmaankin partiotyttönä kesäleirillä.

Nyt kello näyttää jo viittäsataa, pitäisi kai kömpiä vielä hetkeksi peiton alle. Aamupäivällä pitäisi jaksaa tallustella kaupalle apteekkiin ja jotain evästäkin olisi hyvä hankkia, kun jääkaapissa näyttää olevan hyllyt tyhjinä.

Nimimerkiksi tänään sopisi: "Uneton Padasjoella". No, totuuden nimessä on kuitenkin kerrottava, että normaalisti meikä nukkuu kuin pieni possu, hyvin ja sikeästi.

Hyvää huomenta, Suomi.


torstai 30. toukokuuta 2024

Kolme T-kuvaa toukokuussa.

Tuomi
Tyrni

Tulppaani
 

Lisää T-kuvia täällä.

tiistai 30. huhtikuuta 2024

Huh, huh huhtikuu.

 Kylmä huhtikuu, vain niukalti aurinkoa näkynyt. Lumitöitäkin on vielä riittänyt.

Kevään ensimmäinen.
Tämä kuva on otettu kirkkosillalta, oli siis kuitenkin yhtenä päivänä aurinkoa.
Yksinäinen joutsen on löytänyt puolison, tämä ilahdutti minua.
Aurinko lämmitti jäätynyttä kompostoria.
Lumen alta kukat sinnittelivät esiin.
Sisällä varttuvat samettiruusut ja keijunmekot. Kuvassa on vain osa ruukuista ja amppeleista. Saisipa näitä jo pihaan kanniskella. Tuo kasvivalokin jo ärsyttää näköä.

***

15.04.2024 nousin aamulla seitsemältä bussiin ja matkustin Lahden kautta Turkuun. Jännitti ihan tosi isosti kun vuosikausiin en ole julkisilla liikennevälineillä yksin noin pitkään reissuun lähtenyt.  Kaikki on nykyään toisin kuin ennen. OnniBussin lippu varataan netin kautta ja myös maksetaan etukäteen. Tämä paikallinen kyyti maksetaan pankkikortilla linjurin ovelta löytyvän laitteen avulla. Käteiselläkin maksu onnistuu, mutta silloin taksa on n. euron kalliimpi.

Lahdessa odotusaikaa jäi pari tuntia. Ehdin hyvin nauttia hyvän brunssin Asemapäällikkö kahvilassa ennen Turun bussin lähtöä. Turussa velipoika oli asemalla vastassa, tuli hyvä ja turvallinen olo. Veljeni myös auttoi uuden puhelimen ostossa. Oli pakko hankkia uusi, kun vanha laite alkoi käydä liian kuumana. Omat kommervenkkinsä tuon uuden kännykän kanssa taas  on. Maailma alkaa olla liian vaikea näin vanhalle.

Huomaan nyt, että pieni irtiotto kotoa tekee sielulle oikein hyvää. Ei muuta kuin varaamaan "tikettiä" toiseen lääniin, jos pieni alakulo seuraavan kerran yllättää. Matkailu piristää.

***

28.04.2024 hän olisi täyttänyt 74 vuotta. Nyt on muistojen vuoro, talvipäivä v.2019.

Hän oli aina niin iloinen ja ystävällinen, jaksoi leikittää lapsia ja koiria.
Veijo ja Leo-koiruli
Hauskaa oli miehellä ja koiralla.
Saksalan sillalta kuva, vesi virtaa vauhdilla. Kiertelin päivällä sellaisia reittejä, joita kuljimme yhdessä tässä kylän maisemia ihailemassa.

***

Tällainen hirmu jylläsi pihalla maanantaina.

Alueellamme poistetaan vanhoja puhelinpylväitä. Tässä alhaalla se jo nousee, tuo ruskea osa on ollut maan sisällä. 

Meillä oli pylvään juurella krookuksen sipuleita ja kiurunkannuksia. Sain luvan nostaa kukat ennen koneen rytäisyä. Kaikki säilyivät ehjinä mustan jätesäkin päällä. Myöhemmin täytin tuon syvän kuopan kompostijätteellä ja mullalla, kukat pääsivät takaisin omalle paikalleen.

G
M
T
Y
Text-to-speech function is limited to 200 characters

Kolme H-kuvaa huhtikuussa.

Hyönteishotelli. Näitä kivoja hyönteisten koteja alakerran verstaalla syntyi monia eri versioita. Taata oli kätevä käsistään.
Harakka.  

Muistuipa mieleeni vanha loru lapsuuden leikeistä.

"Näin harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää.

Antaa sulle, - antaa mulle, - sulle ei annakaan.

Puh, pah, pelistä pois."

Muistan paheksuneeni tuota "hännällänsä", eihän harakalla ole häntää, sehän on pyrstö.

Helikopteri. Kentän reunalla oli mukava käydä ihailemassa lentokoneita ja muitakin lentäväisiä.

Meni tämä H-postaus hieman viimeiseen hetkeen, oli etsittävä vanhoja kuvia. On ollut vähän kiireitä, niinhän eläkeläisellä pitääkin olla.😊

Täällä lisää haastekuvia.