Ystävyys.

 Kesää odotellessa v. 2021.  Terveisin, Unelma

Ketuttaako? No, vähän.

 Ei ehtinyt kameran automatiikka ketun vauhtiin.

Meillä on täällä maalla etuoikeus saada seurata luontoa ihan läheltä, omasta ikkunasta. Usein ketun nähdessäni mieleeni tulee vanhoja tarinoita ja sanontoja.

Ketun viehättäviä ominaisuuksia on hyödynnetty tarinoissa kautta aikojen, mutta nykyäänkin ketun habitukseen törmää monissa yhteyksissä. 

Kaikkihan muistamme kettukarkit ja sen päällyspaperista askarrellut kassit ja pussukat. Mummit ja kummit ovat kutoneet karkkipaperin innoittamina kettupipoja, vanttuita ja kaulaliinoja. Kettutossutkin ovat kivoja. Kettuko se hännällään saa huiskittua revontuletkin taivaalle?

Kettumaisia sanontoja on hauska muistutella mieleen. "Happamia ovat, sanoi kettu pihlajanmarjoista" tai kuljetaan "ketunhäntä kainalossa". "Niin on rähjäinen kuin kapinen kettu". Onneksi nykyään rouvashenkilöt eivät enää kulje kettupuuhkat hartioilla, kettuhan tarvitsee nahkansa itse.

Aika vekkuleita ovat myös kettutarinat, osa vähän talvisiakin. Lapsuudesta muistan ketun ja karhun onkiretken avannolla. Erityisen hauskana pidin sitä tarinaa, jossa kerrotaan ketun jolkanneen talvisella tiellä väsyneenä. Huomasi sitten isännän matkaavan reellä sitä kohti, neuvokas kettu heittäytyi tielle ja tekeytyi kuolleeksi. Isäntä ilahtui helposta saaliista ja heitti kettureppanan reen perään. Repo siinä nautti ilmaisesta kyydistä ja hyppäsi takaisin metsään köröteltyään tarvitsemansa matkan.😊

 Juuston ystävänä on pakko mainita vielä se tarina ketusta, korpista ja juustosta.

Tällaisia "faabeleita" tämä korona täällä teettää.

Helmikuun helinöitä.

 Tilasimme netistä kasvivalon, se näyttää ihmeellistä  sinistä valoa, myös ihan tavallista loistetta voi valita. 

Leikkasin pelakuun pistokkaita vesikippoihin. Innostuneena nyt seuraamme onnistuuko juurtuminen. Syksyllä kerättyjä persiljan siemeniä kylvettiin lampun alle pikku ruukkuihin. Jotain jännitystä tähän koronatalveen.

Tällaiselta näyttää kasvivalo jasmiinipensaassa illalla.

Meillä on täällä oma sorsa, ollut jo monena talvena. Oikeastaan niitä oli kaksi, mutta nyt on rouva jonnekin hävinnyt.

Ensin masu täyteen jyviä ja sitten pienet päikät, kun tuo oravakin ymmärsi lähteä matkoihinsa.

Talvipäivän kauneutta.

Polkujakin on lapioitava.

Joen vastarannalla raivataan rantapusikkoa, toki siinä jo melkoista viidakkoa onkin. Siellä on mukavia turvapaikkoja monille eläimille. Rytinät pitäisi saada loppumaan ennen lintujen pesintää. Saattaapi siinä moni keväinen tulija hämmästyä kun tuttua  kotikoloa ei enää löydykään.

Ruoppaavat kuulemani mukaan myös jokea. Tässä kohdassa minäkin jo hermostuin. Muokataanko pohjaa ihan rantoja myöten? Miten siinä käy jokisimpukoille, ne kun eivät voi lentää pois tai uida kalojen kanssa Päijänteelle.

Pitäisi kai kysyä ympäristösihteeriltä, ehkä siellä joku osaisi vastata.
 

Meitä oli tässä huushollissa kaksi jöröjukkaa, ei  uskallettu koronan takia mennä parturiin. Veijo lopulta kyllästyi ja varasi kahdelle hiustenleikkuun, olisi mukavampi katsella siistimpää kaveria. 

 

Onkin parempi kuvata meikämammaa takaa päin.

 

Kaunein kuva on tässä. Nyt ovat ensimmäiset taimet kohonneet mullasta. Persiljan sirkkalehtiä. Mukava seurata läheltä kasvun ihmettä.

Timanttisade.

 Täältä puun takaa sen ensin näin. Ihmeen ihanat jääkiteet tanssivat tuollaisessa "putkessa".

Koskaan aikaisemmin en ole tuollaista valoilmiötä katsellut, ainoastaan timantteja hangella ja oksilla.

Tavallisella kameralla tuota ihmettä ei pystynyt tallentamaan. Olisi pitänyt olla ehkä filmikamera, tuo oli kuin ilotulitus kirkkaalla aurinkoisella säällä. Lumikiteet suorastaan tanssivat ylös ja alas, miljoona pientä kipinää.

En ollut uskoa näkemääni todeksi. Oli pyydettävä kaveri katsomaan. Näetkö saman kuin minä? 

Yhdessä tätä suurenmoista näkyä ihastelimme monta minuuttia. Osa kuvista käytiin ottamassa ulkona parvekkeellakin, kun epäilin ensin ikkunalasin tekevän kepposia.

Olen pahoillani, että näillä kuvilla en pysty välittämään sitä ihmettä, jonka saimme kokea. Varmaankin tällaiselle valopylväälle jokin tieteellinen selityskin löytyisi, mutta minulle riittää tuo mielikuva timanttisateesta.

Illalla vielä valvoin ja mietin tuota kokemusta, olikohan tuo jokin merkki minulle. No, se selviää aikanaan. Mitään epämiellyttävää tunnetta siitä ei tullut, olipahan mukava ilotulitus syntymäpäivän kunniaksi. Saa nauraakin, minulla vaan on rikas mielikuvitus. On aina ollut.

Näitä ruudun takaisia jälleen.

Tämä on aina yhtä iloinen tapaus kun talven ensimmäinen pyrstötiaisparvi pyrähtää jasmiinipensaaseen.

Hetken saavat talipallot ja rasvamakkarat kovaa kyytiä ja yhdessä vilauksessa koko parvi on taas hävinnyt. Pyrstötiaiset eivät muiden tiaisten tavoin jää viipyilemään ruoan äärelle, vaan näyttävät olevan koko ajan vauhti päällä.

Vauhtia tässä on pidettävä kuvaajankin, jos jotain tositetta parven käynnistä mielii saada talteen.

Peura on nyt niin yksinäinen. Syksyllä tässä liikkui kolmen porukka, sitten kaksi ja nyt vaan yksi. Kylillä on nähty ilveksen tappaman ruhon jäänteitä. Ilvekset ovat lisääntyneet ehkä juuri runsaan peurakannan ansiosta. Ruokaa on riittänyt, eikä ole tarvinnut tyytyä kylän kissoihin. Autoilijat kiittävät.

 

Tammikuun yhdeksäntenä nähtiin vuoden ensimmäinen aurinkoinen hetki. Eipä tuo kaari vielä kovin korkealle noussut, hetken siinä viivähti ja katosi metsän taakse jättäen sinisen hämärän.

Leivoimme kääretorttua. Kyllä, nuo mme loppukirjaimet ovat ihan oikein, aikaisemmin olisin kirjoittanut loppuun ännän. Nyt on toiset ajat.

Pian tulee jo vuosi siitä kun olemme olleet vaan täällä kotona kahdestaan. Kesällä oli vähän vilkkaampaa, kun nuoriso kävi pihalla moikkaamassa mökkireissuillaan. Terassilla istuttiin ja juotiin kahvia.

Keskustelimme tässä yhtenä päivänä kuinka hieno asia on kun me viihdymme niin hyvin toistemme seurassa vielä näiden kymmenien vuosien jälkeenkin. Olemme oppineet antamaan toiselle tilaa. Tämä vanha rakennus on siitä hyvä kun tilat ovat kahdessa tasossa. Isäntä pääsee välillä verstaalleen "timpraamaan" tai toimistoonsa surffaamaan tietokoneella. 

Minulla on omat hommani noiden käsitöiden ja sukututkimuksen kanssa. Joitakin ohjelmia katsomme yhdessä tv:stä, mutta yleensä meillä on omat mieliohjelmamme. Näin talvella ja koronan aikana onkin televisiota katsottu normaalia enemmän.

Viimeksi ahmin kahtena päivänä kaikki jaksot  norjalaisen Atlantic Crossing draamasarjan, joka kertoi kruununprinsessa Märthan tarinan sotavuosina 1939-1945. Sarja on tosi hieno ja katsomisen arvoinen.

Sain itsekin uutta tarkempaa tietoa Norjan sota-ajan tapahtumista.

 

Sain taas huomata kuinka vanha olenkaan, kun muistan hyvin kuningas Haakonin kuoleman ja Olavin nousevan kuninkaaksi leskimiehenä. Kiinnostuksella myös seurasimme tyttöjen kanssa nuoren Haraldin taistelua suuren rakkautensa puolesta. Onneksi he sitten saivat toisensa, Harald ja Sonja.

 

Vielä yksi joulukukka ilahduttaa silmää.

 

Bonuksena muutama vierailija ikkunan takaa.

"Jäin tähän vielä tarkistamaan, että varmasti ehdit ottaa muutaman kuvan". Kiitos.
 

Vuoden ensimmäinen yö ja päivä.

 

Yöllä satoi lunta suurina pehmeinä lumitähtinä.

 

Jouluvalot omenapuun alla.

 

Päivä valkeni tyynenä ja kostean sumuisena, lumipallot pysyivät oksilla.

 

Pihan tuija on kasvanut valtavaksi puuksi, siellä on tirpoilla suojaisat pesätilat kesällä.

 

 Toinen kamera antaa sinisiä kuvia. Ehkä olin pihalla sinisellä hetkellä. Yön ja aamun kuvat näyttävät musta-valkoisilta.

 

Vuosi alkaa puhtaan valkoisena, talvisen aamun kauneutta.

Marjakuusessa oli vain muutama marja, onneksi joku jäi kuvattavaksi. Nuo marjat ovat myrkyllisiä.

 

Historiallinen näkymä. Koskaan aikaisemmin ei tällaista ole nähty. Korona tyhjensi uudenvuoden konserttisalin Wienissä. Filharmonikot soittivat ilman elävää yleisöä. Kuva tv-ruudusta Yle 1.

Salamalla kuvattu oksa.

Runsaat pyhät ovat saaneet meikäläisen päivä- tai yörytmin ihan sekaisin. On valvottu myöhään ja nukuttu pitkään aamulla ja lisäksi päikkärit ja pikku torkut television äärellä. Näitä kuviakin tässä olen selaillut  vuoden toisena yönä. Yhtään ei nukuta vaikka kello on neljä aamulla, kahdelta heräsin ihan pirteänä. Kiinnostavaa katsella päivällä näitä öisiä puuhiani, ehkä ei sitten ihan skarppina olla oltu.😊
 

Uskallan kuitenkin painaa "enteriä" ja lähden nukkumaan. Tervetuloa vuoden toinen päivä,

Uusi vuosi.

 Yöllä on satanut lunta. Otin kuvan heti aamulla.

Toivon kaikille oikein hyvä uutta vuotta, ehkä jo kesään mennessä pääsemme vähän liikkumaan kotipiirin ulkopuolellekin. Yritetään rokotuksilla päihittää korona. Päivä on ollut harmaa ja sateinen, toivottavasti alkaneesta vuodesta tulee edellistä parempi. 

  Jumalan siunausta kansalaisille toivotti viisas presidenttimme. Tuli hyvä mieli.