keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Näitä ruudun takaisia jälleen.

Tämä on aina yhtä iloinen tapaus kun talven ensimmäinen pyrstötiaisparvi pyrähtää jasmiinipensaaseen.

Hetken saavat talipallot ja rasvamakkarat kovaa kyytiä ja yhdessä vilauksessa koko parvi on taas hävinnyt. Pyrstötiaiset eivät muiden tiaisten tavoin jää viipyilemään ruoan äärelle, vaan näyttävät olevan koko ajan vauhti päällä.


Vauhtia tässä on pidettävä kuvaajankin, jos jotain tositetta parven käynnistä mielii saada talteen.

Peura on nyt niin yksinäinen. Syksyllä tässä liikkui kolmen porukka, sitten kaksi ja nyt vaan yksi. Kylillä on nähty ilveksen tappaman ruhon jäänteitä. Ilvekset ovat lisääntyneet ehkä juuri runsaan peurakannan ansiosta. Ruokaa on riittänyt, eikä ole tarvinnut tyytyä kylän kissoihin. Autoilijat kiittävät.


 
Tammikuun yhdeksäntenä nähtiin vuoden ensimmäinen aurinkoinen hetki. Eipä tuo kaari vielä kovin korkealle noussut, hetken siinä viivähti ja katosi metsän taakse jättäen sinisen hämärän.

Leivoimme kääretorttua. Kyllä, nuo mme loppukirjaimet ovat ihan oikein, aikaisemmin olisin kirjoittanut loppuun ännän. Nyt on toiset ajat.

Pian tulee jo vuosi siitä kun olemme olleet vaan täällä kotona kahdestaan. Kesällä oli vähän vilkkaampaa, kun nuoriso kävi pihalla moikkaamassa mökkireissuillaan. Terassilla istuttiin ja juotiin kahvia.

Keskustelimme tässä yhtenä päivänä kuinka hieno asia on kun me viihdymme niin hyvin toistemme seurassa vielä näiden kymmenien vuosien jälkeenkin. Olemme oppineet antamaan toiselle tilaa. Tämä vanha rakennus on siitä hyvä kun tilat ovat kahdessa tasossa. Isäntä pääsee välillä verstaalleen "timpraamaan" tai toimistoonsa surffaamaan tietokoneella. 

Minulla on omat hommani noiden käsitöiden ja sukututkimuksen kanssa. Joitakin ohjelmia katsomme yhdessä tv:stä, mutta yleensä meillä on omat mieliohjelmamme. Näin talvella ja koronan aikana onkin televisiota katsottu normaalia enemmän.

Viimeksi ahmin kahtena päivänä kaikki jaksot  norjalaisen Atlantic Crossing draamasarjan, joka kertoi kruununprinsessa Märthan tarinan sotavuosina 1939-1945. Sarja on tosi hieno ja katsomisen arvoinen.
Sain itsekin uutta tarkempaa tietoa Norjan sota-ajan tapahtumista.
 
Sain taas huomata kuinka vanha olenkaan, kun muistan hyvin kuningas Haakonin kuoleman ja Olavin nousevan kuninkaaksi leskimiehenä. Kiinnostuksella myös seurasimme tyttöjen kanssa nuoren Haraldin taistelua suuren rakkautensa puolesta. Onneksi he sitten saivat toisensa, Harald ja Sonja.

 
Vielä yksi joulukukka ilahduttaa silmää.

 
Bonuksena muutama vierailija ikkunan takaa.



"Jäin tähän vielä tarkistamaan, että varmasti ehdit ottaa muutaman kuvan". Kiitos.
 

4 kommenttia:

  1. Sinä osaat niin hyvin kuvata lintuja, ja niiden touhuja on varmaankin mukava seurata.Minä kuulen olohuoneessa papukaijojen räkätystä, mutta ovat sen verran piilossa, etten saa kuvattua niitä.
    Voi peura parkaa, toivottavasti se löytää kaverin.
    Nam, hyvän näköistä kääretorttua. Ja hyvä että viihdytte toistenne kanssa niin hyvin , se on hyvä juttu:) Olette molemmat niin ihania:)
    Toivottavasti jo kesällä on sellainen tilanne että pääset liikkumaan enemmän ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael. Eniten kaipaisin sellaista vapautta, että voisimme lähteä käymään jossakin konsertissa tai teatterissa. Suuri haave on matka Turkuun kesällä. Lapsia ajattelen joka päivä, toivottavasti he pysyvät terveinä.

      Kaiken kaikkiaan tämä maailman tilanne hämmentää, vastaavaa ei ole ennen koettu.

      Poista
  2. Hyvänen aika, miten ihastuttava parvi pyrstötiaisia aterialla. En ole nähnyt yhtäkään sitten muuttoni tänne pohjoisen porstuaan. Onneksi muita lintuja käy ruokintapaikalla vilkkaasti.
    Saitte varmaan aimo annoksen lunta, joten linnuilla on paikka paikoin hätä löytää ravintoa.
    Me ei saatuu lisää lunta tähän buustiin, mutta pakkaslukemat ovat erittäin talviset, juuri nyt auringonnousun aikaan -35.3, eikä minun tee mieli ulos.
    Kahdestaan mekin ja kylä on täysin hiljainen. Vierailijoita ei käy.
    Uskotaan kesän tuovan parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän lunta nyt tännekin saatiin, hyvä niin, kun pakkastakin on luvassa -25 astetta. Lumitöiden kanssa on pärjätty kun lunta ei sentään etelän malliin tullut. Katolla näyttäisi olevan n. 15 cm:n kerros, tuisku saattoi paikoin kerätä vahvemmankin talvipeiton kasveille.

      Kevään tuloa odotamme.

      Poista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.